sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Parsaa ja samppanjaa Blanc de Blancs

Parsan tulo kauppoihin saa keväisin kotikokit heräilemään. Tuoreesta parsasta tehdään monenlaisia herkkuja ja ohessa nautitaan yleensä hapokkaita valkoviinejä. Mutta oletko koskaan ajatellut tarjoavasi parsan kanssa samppanjaa?

Parsakeitto, parsasalaatti ja parsarisotto


Parsa ja viini


Vihreän parsan kanssa nautittava viini on hapokasta, mineraalista ja mahdollisesti yrttistä valkoviiniä. Tyypillisin rypäle on Sauvignon Blanc, mutta yhtä hyvin käy raikas Riesling tai Chardonnay, varsinkin, jos parsaan yhdistetään hollandaisekastike. Valkoviinit toimivat parsan kanssa pääsääntöisesti erinomaisesti, vaikka joskus onkin varoiteltu, että parsa ja viini on vaikea yhdistelmä. Samaa on sanottu viinin yhdistämisestä suklaalle tai kananmunalle, jota parsankin kanssa tarjotaan. Tällaiset väitteet ovat täyttä liioittelua ja yhdistelmä toimii, jos vaan pitäytyy perinteisissä viinisuosituksissa.

Harvemmin suositeltu yhdistelmä on kuohuviini ja parsa. Yhdistelmä on kuitenkin loistava ja kuohuviini venyy melkeinpä parhaiten erilaisille parsaruoille. Varsinkin samppanjassa on ainutlaatuista mineraalisuutta ja hyvin hapokkuutta, ja se on näiden ominaisuuksien ansiosta täydellinen parsan kumppani.

Samppanjan puolesta puhuu myös vuodenaika. Talven ja pääsiäisen jälkeen alkavat kuohuviinit taas maistua erilaisten juhlien merkeissä. Samaan aikaan parsa tuo vihreät tuoreet maut ruokapöytään. Keväällä onkin täydellistä yhdistää juuri samppanja parsalle. Ja kun haetaan täydellistä samppanjaparia, suosittelemme Blanc de Blancs -samppanjaa, jolla tarkoitetaan yleensä pelkästään Chardonnaysta tehtyä samppanjaa.

Samppanjan alue on viileä viinintuotantoalue. Chardonnay viihtyy siellä erinomaisesti tuottaen raikasta ja hapokasta viiniä, toisin kuin lämpimässä, missä chardonnaysta tulee raskaampaa. Blanc de Blancs -samppanja on kuiva, elegantti, raikas ja tyylikkään hedelmäinen, esimerkiksi sitruksinen. Koska chardonnay on muutenkin tyypillinen parsaviini, Blanc de Blancs on samppanjoista paras pari tyylikkäälle parsalle.

Miksi Blanc de Blancs sopii parsalle?
  • Sama eleganssi ruoassa ja juomassa
  • Parsa-aika on myös kuplajuomien aika
  • Vihertävä sävy
  • Mineraalisuus ja hapokkuus sopivat parsalle
  • Chardonnay on parsaviinirypäle
  • Monipuolisin parsaviini, sopii myös keitolle


Lenoble Grand Cru Blanc de Blancs


Teimme muutamia parsaruokia testataksemme Blanc de Blancs -laatusamppanjaa parsan kanssa. Kermainen ja soseutettu parsakeitto oli helppo valmistaa ja mitä maistuvin aterian aloitus. Koska samppanja on keitoille tyypillinen viinivalinta, parsakeiton kanssa yhdistelmä oli suurenmoinen. Ja yhdistelmä vaan paranee, jos keittoon lorauttaa samaa samppanjaa, jota lasiinkin laitetaan.

Parsasalaatti toi ruokapöytäämme koko kevään vihreyden kerralla. Lehtisalaatit ja herneenversot antoivat salaatille rungon ja rucola reippaasti makua. Raikkautta toi viinirypäleet ja kurkku, pehmeyttä avokado ja kirpeyttä limettinen salaatinkastike. Lopuksi kevyesti suolatussa vedessä keitetyt ja viilennetyt parsat lisättiin salaattiin. Täytyy sanoa, että jos keiton kanssa samppanja oli huikea pari, nyt pureskeltava vihreä parsa viimeistään liittyi samppanjan kanssa pyhään liittoon.

Seuraavaksi kokeilimme täyteläisempää ja ruokaisampaa parsarisottoa. Parsesaanilla ja voilla terästetty risotto oli runsasta, kermaista ja täyttävää ja sai parsasta kivan vehreän parin. Samppaja toimi jälleen kerran loistavasti, kun viinin hapokkuus tasapainotti ruuan rasvaisuutta.

Meidän maistamassa Lenoble Grand Cru -samppanjassa tuoksui paahtoleipäisyys, mitä löytyy laadukkaista Blanc de Blancs -samppanjoista. Lenoblen kuohu oli pehmeän kermainen, maku melko voimakas ja tasapainoinen. Mausta löytyi monenlaista hedelmää raikkaasta omenasta pehmeämpään aprikoosiin. Tyyli oli kivasti kypsynyt ja elegantti, mutta samalla raikas ja hyvän hapokas. Todella miellyttävä viini sellaisenaankin kilistelyyn ja erinomainen parsan pari.

On hyvin tiedossa, että samppanja on loistava ruokajuoma ja sitä voi nauttia läpi aterian. Näin keväällä parsa löytää samppanjasta ikimuistoinen kumppanin. Jos haluat halvemman viinivaihtoehdon, kuiva, hapokas ja esimerkiksi sitruksinen kuohuviinikin käy.



Kuvat: Viinikartta.fi ja Alko
Samppanja saatiin maahantuojalta testattavaksi.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Tiedätkö mikä viini on cannonau?

Onko cannonau Italian piiloteltu salaisuus? Tavallaan kyllä. Ja samalla harvinaisuus, sillä Alkosta löytyy vain yksi cannonau.



Cannonau tulee Sardiniasta


Joskus kuulee, että eikö Alkon valikoiman muutama tuhat viiniä muka riitä? Myönnettäköön, että tavalliselle kuluttajalle valikoimaa on hyvin ja hyllyviinit useinkin riittää tarpeeseen kuin tarpeeseen. Ja jos harrastuneisuus on pidemmällä, koko ajan kasvava tilausvalikoima on varmasti riittävä. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta. Valikoima on valitettavasti edustava vain joillakin viinialueilla ja kun puhutaan pienemmistä viinialueista, käy joskus niinkin, ettei valikoimassa ole yhtä ainutta tuotetta.

Kun esimerkiksi Sisiliasta on Alkossa yli 40 tuotetta, on toiselta suurelta Välimeren saarelta, Sardianasta, vain kolme viiniä, joista yksi on Cannonau de Sardegna. Saarelta löytyy kuitenkin 25 eri viiniluokitusta, joista Alkossa on siis kolme. Monopoli ei yksinkertaisesti pysty tarjoamaan parempaa valikoimaa, koska se ei varmasti olisi kannattavaa. Yhtään sardinialaista Vermentino-valkoviiniä ei esimerkiksi löydy.

Sardinian viinit eivät ole kovin tunnettuja ja ovat lähempänä Espanjaa ja Ranskaa kuin muuta Italiaa. Siitä kertoo myös suosittu rypäle Cannonau, joka on sama rypäle kuin Grenache. Siitä tehdään viiniä mm. Espanjan Prioratissa ja Ranskan puolella Rhônessa. Esimerkiksi kuuluisa rhônelainen Châteauneuf-du-Pape on Grenache-vetoinen.

Cannonau on siis muuallakin viljelty Grenache-rypäle, mutta omanlaisissaan ilmasto-olosuhteissa, karussa maaperässä ja omien sääntöjen mukaan tehtynä syntyy uniikkeja ja alkuperäisiä viiniä. Niin on myös Sardinian cannonau ainutlaatuinen kokemus. Saman viestin kuulee myös alueella vierailleilta. Jos olet tutustunut Apulian pehmeisiin punaviineihin, Alkon cannonau muistuttaa yleiseltä tyyliltään niitä ja maultaan myös hedelmäistä espanjalaista Garnachasta (Grenache) tehtyä punaviiniä. Se on melko täyteläinen ja pehmeä viini, jossa on 6 grammaa sokeria litrassa. Se ei ole vielä niin paljon, että punaviini maistuisi makealta, mutta se tekee viinistä todella pehmeän.

Viinin sävy on hieman ruskeaan taittava. Cannonaun tuoksu on todella muheva, runsas ja hieman maanläheinen. Suutuntuma on runsas ja melkein täyteläinen. Välillä tulee mieleen jopa ruby-portviini, sillä aromeista löytyy mausteisuutta ja viikuna / taateli -osastoa. Hapokkuus on kirsikkaista, raikasta ja hyvin tasapainossa. Maku on hedelmäinen ja mausteisuudessaan pitkä. Loppumausta löytyy myös rustiikkisempia sävyjä. Tuntuu, että viini on jotain, mitä ei muualla ole. Hyvä sardinialainen twisti tuntuu alkuperälleen uskolliselta, vaikka kokemus Sardinian viineistä on muuten ohut. Cannonau on joka tapuksessa helpoiten juotavia alueen viinejä ja siitä kannattaa saareen tutustuminen aloittaa.

Tätä luomuviiniä oli todella miellyttävä nauttia, koska maku on tehty suunmyötäiseksi. Siitä löytyy kuitenkin omanlaistaan alkuperään viittaavaa rouheutta, joka tekee siitä kokemuksen. Viini on helppo sovittaa esimerkiksi hiiligrillatulle porsaalle tai mausteiselle pataruualle.

Kuva: Viinikartta.fi

torstai 6. huhtikuuta 2017

Mykistävän hyvät Principe Corsinin Chianti Classicot

Välillä tuntuu siltä, että viini on yksinkertaisesti niin hyvä, ettei löydä siitä mitään huomautettavaa tai ei osaa sillä hetkellä toivoa mitään parempaa. Sen hetken muistaa pitkään.



Pääsiäiseksi Chiantia


Toscanan chianti on ainakin alueensa tunnetuin viini ja ehkä koko Italian. Chianti tehdään enimmäkseen Sangiovese-rypäleestä ja tyylejä löytyy paljon kevyistä täyteläisiin. Chiantin ydinalue on Chianti Classico, jossa valmistetaan hienompia ja intensiivisempiä chianteja. Tyypillisiä chiantin aromeja ovat kirsikka, luumu, nahka ja viikuna. Chianti Classicon viinit ovat loistavia valintoja pääsiäislampaalle.

Maahantuoja tarjosi meille mahdollisuuden maistaa Principe Corsinin kehuttuja chianteja. Tämän historiallisen ja vaikutusvaltaisen suvun chiantit tehdään Le Cortin viinitilalla mitä kauneimmissa Toscanan kukkulaisissa maisemissa Firenzen ja Sienan välimaastossa. Le Cortin villa on sinänsä upea rakennus pihapiireineen. Nykyään kaikki tilan viinit ovat luomua.

Maistoimme kaksi erihintaista chiantia: noin 20 euron Le Cortin sekä 28 euron Cortevecchia Riservan. Lisäksi valikoimassa on samalta tuottajalta 37 euron chianti Don Tommaso, joka on Gran Selezione -luokiteltu. Se tarkoittaa erityisen tiukasti luokiteltua ja testattua viiniä.

Näissä halvemmissakin chianteissa on niin vahva meininki, ettei paremmasta väliä. Molempia viinejä leimaa täydellinen ja tasapainoinen tyyli, jossa aromikkaat makuvivahteet kasvavat hienommiksi ja hienommiksi jokaisella suullisella.

Le Corti on maultaan kevyemmän oloinen ja keskitanniininen. Se ei kuitenkaan tarkoita ryhditöntä viiniä, sillä tanniinit ovat kuitenkin riittävän napakat. Makua siivittää hyvä hapokkuus ja hedelmävetoisuus, josta nousee esiin ainakin punaista marjaa, mustaherukkaa ja kirsikkaa. Tammisuus on herkullista ja antaa viinille mausteista sävyä. Maku päättyy sopivasti kuivattavaan fiilikseen. Todella klassinen viini, joka ei hyökkää eikä jyrää, mutta avautuu pikkuhiljaa täyteen arvoonsa varsinkin hyvän lammasruoan seurassa. Itse söimme viinin kanssa risottoa ja nautaa. Lampaalle viini on kuitenkin omiaan.

Cortevecchia on täyteläisempi ja monikerroksisempi viini. Jos jo Le Corti teki melkoisen vaikutuksen, tässä mennään pisteskaalan äärirajoille. Samassa tutussa makumaailmassa mennään, mutta astetta syvemmälle. Näiden kahden viinin välillä ei ole kilpailua, sillä molemmilla on oma paikkansa.

Kun Le Corti on raikkaamman hapokkaampi otteeltaan, Cortevecchia on syvän tumma jo tuoksussaan. Cortevecchiasta löytyy myös juurevampi ja rustiikkisempi puoli, mikä tekee siitä moniulotteisen laatuviinin. Se on kuin musta chiantin pisto, jota ei hevillä unohda. Makujen ilotulitus jatkuu voimakkaamman tammisuuden moniin vivahteisiin mausteisuudesta toffeesen. Upea kokonaisuus.

Meillä ei ole näihin viineihin mitään lisättävää. Riittää, kun nauttii.

VIINI: Nämä chiantit ovat keskitanniinisia, hyvän hapokkaita, kirsikkaisia, luumuisia ja mausteisia. RUOKA: Chianti on kiistaton lammasviini. Karitsan kare ja paahtopaisti sekä fileet ovat sopivia chiantille. Cortevecchia sopii myös paistille.


Le Corti: 4.5 tähteä. Tasapainoinen, keskitanniininen, punamarjainen, nahkainen.



Cortevecchia Riserva: 5 tähteä. Tasapainoinen, täyteläinen, kirsikkainen, luumuinen, monikerroksisen tamminen. Täydellinen ja klassinen alueensa edustaja.





Kuva: Viinikartta.fi

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Mas Doix Les Crestes - mehevyyttä pääsiäiseen Kataloniasta

Priorat on Katalonian laatuviinialue, jolla on Espanjan korkein laatuluokitus DOCa. Prioratin lisäksi vain Riojalla on vastaava luokitus. Tämä Grenache-vetoinen mehevä punaviini tulee Prioratista ja otimme sen testiin ajatuksena sovittaa se pääsiäislampaalle.



Mas Doix Les Crestes on mehevä viini

Mas Doix Les Crestes on hieno viini Katalonian Priorat-alueelta. Priorat on suhteellisen pieni alue, siinä suurin piirtein Barcelonan liepeillä. Alueelle on tyypillistä melko kuivat ja karut olosuhteet, minkä vuoksi Prioratin viinit ovat laadukkaan omalaatuisia ja hyvinkin arvostettuja.

Tämä usean rypäleen sekoite (Grenache Noir, Syrah, Carignan) on melko tavanomainen tuttavuus Espanjassa. Samanlainen tai samantapainen sekoitus on tuttu monista espanjalaisista viineistä - etenkin halvemmista pehmeämmistä viineistä. Kun Mas Doix Les Crestesin tyyli on vielä helposti lähestyttävä, niin siinä mielessä viinistä ei löydy juuri mitään mielenkiintoisesti poikkeavaa. Toisille tämä on huojentava tieto, mutta toisille pieni pettymys. Prioratista kun odottaisi vivahteikkaampaa viiniä.

Les Crestes on mehevä, mutta silti sopivan tanniininen. Tyylissä on samankaltaisuutta halvemman hintaluokan Torres Sangre de Toron kanssa. Runsas hedelmäisyys korostuu etenkin ruuan kanssa ja riippuu ruoasta, miten viini kokonaisuutena pärjää. Meidän ruoilla rasvaisen risoton ja lampaanfileen kanssa nautittuna jäimme kaipaamaan viiniltä enemmän selkärankaa. Vaikka meidän Priorat-odotuksiin nähden viini olikin jotain muuta, on se kuitenkin hyvin tehty viini, joka maistuu aidosti espanjalaiselle.


VIINI: Runsasarominen, hilloinen, mehukkaan marjainen, makean mausteinen, kohtuulliset tanniinit. RUOKA: Grillatut mehevät lihat, lammaspata, burgundinpata, häränhäntäpata, gulassi ja juustot.


4 tähteä. Keskitanniininen, eloisan mehukas ja aromikas viini.





Kuva: Viinikartta.fi

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Langhe Nebbiolo - yleisviini pääsiäisruoalle

Langhen viinialue on Piemontessa Pohjois-Italiassa. Sen sisällä tuotetaan myös kuuluisia piemontelaisia viinejä, Baroloa ja Barbarescoa.



Bric Castelvej Langhe Nebbiolo

Erittäin tanniininen Nebbiolo on peri-italialainen viinilajike, josta valmistetaan ikoniset Barolot ja Barbarescot. Nebbiolosta valmistettuja viinejä on kuitenkin saatavilla myös vähän halvemmassa hintaluokassa, jolloin ne ovat myös nautittavissa ilman sen kummempaa ikäännyttämistä. Langhe-nimetyt nebbiolo-viinit ovat pehmeämpiä ja helpommin lähestyttäviä kuin Barolot, jotka vaativat mielellään vuosien kypsytyksen ollaakseen juomakelpoisia. Langhe Nebbiolossa pääset pienemmällä rahalla Nebbiolon makuun.

Bric Castelvej Langhe Nebbiolo on erinomainen viini, kun halutaan panostaa ruuan ja viinin yhdistämiseen. Tämä viini sopii erinomaisesti erilaisten liharuokien kanssa. Testasimme viiniä rasvaisen risoton ja murean lampaan sisäfileen kanssa. Yhdistelmä toimi kuin hyvin öljytty moottori. Viinin tanniinit antoivat ruuan kanssa periksi ja viinin maku täydensi ruuan makuelämystä mahtavasti.

Yksinään viini on vähän orpo. Keskitäyteläinen maku on kyllä sopivan pehmeä vain kulautteluun, mutta viini kaipaa selvästi ruokaa kaverikseen. Vahamainen fiilis jälkimaussa kielii italialaisesta alkuperästä ja kehottaa nostamaan lasin huulille yhä uudestaan.


VIINI: Keskitason tanniinit toimivat, suuta kuivattava tyyli. Kirsikkainen, marjainen, mausteinen. Aika ohut, mutta hienon aromikas. RUOKA: Sienillä maustetut pastat ja risotot: tryffeli, tatti, herkkusieni. Sopii hyvin monenlaisille liharuoille, kuten patakanalle ja pääsiäislampaalle.


4 tähteä. Erinomainen pääsiäisen ruokaviini Nebbiolosta.



Viinit maistamme lähes aina myös jonkin ruoan seurassa. Langhe Nebbiolo sopi erinomaisesti sienirisotolle ja pekonilla päällystetylle lampaan sisäfileelle. Uunipäärynät appelsiinikastikkeella syötiin jälkiruoaksi.




Kuva: Viinikartta.fi

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Richard Böcking Riesling - pirteä pääsiäisviini Moselista

Alkon saksalainen uutuus-riesling on varsin pirteä tapaus. Se on ihastuttava viinivalinta, kun kevätaurinko vihdoin alkaa lämmittämään.



Richard Böcking Devon Riesling

Richard Böcking -viinitila on Traben-Trarbachissa Mosel-joen varrella. Kaupunki on joskus ollut suuri viinikaupan keskus ja edelleenkin alueella toimii lukuisia viinitiloja. Seutu on niin kaunista Moselia, että Böckingit ovat viihtyneet alueella jo 1600-luvulta lähtien. Uusi sukupolvi on ottanut ohjat muutama vuosi sitten ja tekee moderneja viinejä vanhaa kunnioittaen. Devon Riesling on tilan menestynein viini.

Tämä saksalainen riesling on pirteä elämys kevään juhlahetkiin. Devon Riesling ei ole aivan rutikuiva. Puolikuivan rajoille jätetty jäännössokeri tuo viiniin mukavaa pyöreyttä. Viinin muu makumaailma on erittäin hedelmäinen ja hennon mineraalinen. Tällaisen viinin pienen pieni makeus on poikaa etenkin silloin, kun viini nostetaan ruokapöytään. Siinä on myös kohtuullisesti alkoholia, 11%, mikä tekee siitä helposti nautittavan seurustelujuoman, joka varmasti ihastuttaa vieraita.

Keväällä on mukava nauttia raikasta valkoviiniä vaikka läpi koko aterian. Tämä Moselin riesling toimii ruokapöydässä varsin monipuolisesti ja pärjää vaikka mausteisenkin ruoan seurassa. Hapokkuutensa ansiosta se kestää tarvittaessa vaikka vähän juustoisemmankin risoton, mutta ei myöskään hukuta alleen kevyempiä makuja. Pieni petrolinen vivahde muistuttaa hienosti viinin alkuperästä, mutta ei tunnu häiritsevältä ruuankaan kanssa.


VIINI: Hedelmäpommi: valkoinen persikka, vihreä omena, makea kypsä sitruuna. Pirskahtelevan hapokas, mineraalinen ja tasapainoinen. RUOKA: Vaaleat kalat, äyriäisrisotto, alkuruoat, tuoreille ja kevyemmille mauille. Erinomainen seurusteluviini.


4 tähteä. Todella miellyttävä ja suunmyötäinen riesling.





Kuva: Viinikartta.fi

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Vuoden Punaviini 2017: Femar Vini Gran Appasso

Vuoden viinit -kilpailussa on jo vuosien ajan arvioitu viinejä. Tänä vuonna kilpailuun osallistui peräti 750 viiniä, joista parhaaksi punaviiniksi valittiin italialainen Femar Vini Gran Appasso.



Vuoden Punaviini tulee Apuliasta Etelä-Italiasta


Vuoden viinit -kisassa viinin täytyy ensin voittaa oma sarjansa. Sarjoja on kaiken kaikkiaan 20. Näistä voittajista sitten valitaan vuoden punaviini, valkoviini, kuohuviini ja roseeviini; sekä tietysti lopulta Vuoden viini. Viinit arvioi sokkona tuomariston 20 jäsentä.

Vuoden Punaviini on siis valittu. Tätä sarjaa ei aikaisempina vuosina ollutkaan, oli vain sarjojen voittajat sekä vuoden paras viini. Viini-lehtihän on myös valinnut jo vuosien ajan parhaan punaviinin ja parhaan valkoviinin sekä viime vuonna myös kuohuviinin ja roseeviinin. Koska nämä kilpailut menevät joskus puheissa sekaisin, on se vaara nyt suurempi, kun molemmilta löytyy mm. vuoden punaviini.

Kiirehdimme ostamaan Femar Vini Gran Appasson Alkosta ennen kuin se myisi loppuun. Alkon myyjä olikin viinin jo maistanut edellisenä iltana ja myös kassamyyjältä sain nyökyttelevän maininnan vuoden punaviinistä. Kyselin Alkon myyjältä mielipidettä viinistä ja kyllähän hänkin oli viinistä pitänyt. Viinin makeus ei hänen mukaansa haittaa, jos viini on muuten runsas ja täyteläinen. Ja myyjä myös arvioi, että Gran Appasso maistuisi varmasti juustojen seurassa.

Me maistatimme tätä viiniä ruokapöydässä sukulaisten kesken useamman maistajan voimin. Varsinkin vanhempaan väkeen viini upposi kehujen arvoisesti.

Ajattelin etukäteen, että Gran Appassosta pystyy ilman maistamistakin tietämään millainen viini se on. Nimittäin olemme alkuvuodesta maistaneet niin monta Apulian viiniä, että olisi ihme, jos tämä tekisi poikkeuksen. Apulian tyyli on pehmeä ja makeahko punaviini, joka on äärimmäisen suunmyöntäinen.

Lisäksi Negroamaro-vetoinen (negro = musta, amaro = kitkerä) viini olisi varmasti hyvin tumma ja ehkä hieman rustiikkinenkin. Käytetty appassimento-menetelmä, jossa rypäleitä kuivataan, yleistyy jatkuvasti eri puolilla maailmaa ja takaa makuun kuivattujen hedelmien aromeja. Alunperinhän appassimento-menetelmää on tehnyt tunnetuksi pohjoisitalian suuri amarone-viini.

Ja kyllähän viini sitten paljastui täysin speksien mukaiseksi. Enkä tarkoita, että huonolla tavalla. Tämä on erittäin hieno esimerkki Apulian viinityylistä.

Femar Vini Gran Appasson tummanpunainen sävy hohtaa kivasti. Maku on täyteläinen, makeahko ja hyvän hapokas. Vadelmahilloa ja hedelmää löytyy. Maussa on myös hieman rustiikkisia sävyjä, mistä Negroamaro pitää huolen ja suklaisuutta, joka tulee Primitivosta eli Zinfandelista. Syrah toimii makupaletissa hyvin tuoden mukaan luumua, mausteisuutta ja pippuriakin.

Mikä tekee tästä viinistä Vuoden Punaviinin? Muihin Apulian viineihin verraten tässä on poikkeuksellisen ryhdikäs ote. Korkea alkoholipitoisuus ja selvät tanniinit tekevät viinistä huomattavasti normaalia Apulian viiniä runkoisemman. Lisäksi kokonaisuus (makeus, hedelmä, hapokkuus, rustiikkisuus ja tanniinit) on erittäin hyvin tasapainossa.

Jos olet runsaiden appassimento-viinien ystävä ja et vierasta makeutta punaviinissä (se tekee viinistä pehmeän), tämä on luonnollinen ja hyvä valinta. Pääsiäislampaalle Gran Appasso ei ole paras valinta, mutta lähetystyvä grillikausi saa tästä kesän suosikkiviinin.

4 tähteä. Apulian tyyliä parhaimmillaan.



Kuva: Viinikartta.fi

La Garnacha Salvaje - uusi vuosikerta yllättää

Tämä oli kolmas kerta, kun maistoin tätä pohjoisespanjalaista viiniä. Koska kokemuksiakin oli kolme täysin erilaista, tämä on tarina mm. vuosikerroista.



Vuosikertojen välillä on eroja


Itse törmäsin tähän viiniin 2013 alussa, kun maistelimme useampia viinejä pitkän kaavan mukaan järjestetyn illallismenun yhteydessä. Viinin jyrkkäsävyinen etiketti totta vie herätti huomion ja ei jättänyt epäilyksiä viinin juurevuudesta. Vaikutelma oli silloin keskinkertainen ja tarkemmat vaikutelmat hukkuivat muiden viinien varjoon ja melkein unohtuivat. Viiniä oli kuitenkin noteerattu monissa arvioissa ja kaipasi uusintatestiä.

Vuoden 2016 keväällä päätin vihdoin tarttua toimeen ja maistaa viinin huolella. Odotukset olivat korkealla, mutta pudotus oli tyrmäävä. Viini ei tuoksun perusteella ollut tyypillisen korkkivikainen, mutta jotain hämärää siinä tuntui olevan. Ajattelin sen olevan kunnossa, mutta tyyliltään outo. Maku oli rustiikki ja etenkin maanläheinen. Näin jälkeenpäin ajatellen kyse saattoi olla vikaantuneesta viinistä. Se kyllä tiedetään, että tämän viinin osalta arviot vaihtelevat suuresti muuallakin, joten variaatiota oli eri vuosikerroissa odotettavissa.

Kun uusi vuosikerta 2015 tuli myyntiin tämän vuoden alkupuolella, halusin keskinkertaisesta ja oudostakin kokemuksesta huolimatta vielä antaa viinille mahdollisuuden. Niinhän siinä kävi, että vuosikerta 2015 räjäytti totaalisesti alitajunnan. Voiko kyse olla samasta viinistä? Keskinkertaisuus muuttui todella hyväksi ja turhan jyrkkä juurevuus tyylikkyydeksi. La Garnacha Salvaje on parantanut laatuaan roimasti, mutta säilyttänyt silti alkuperäisen luonteensa.

Vuosikerta 2015 on laatuviini pienellä rahalla


La Garnacha Salvaje del Moncayo 2015 maksaa vain noin kympin, mutta on todella tasapainoinen ja kiinnostava kokonaisuus. Nyt ei ole epäilystäkään, etteikö kyse olisi hyvästä viinistä.

Viinin värisävy on punainen ja puoliksi läpinäkyvä; se tuo mieleen pinot noirin tai nebbiolon. Tuoksu on miellyttävä, täynnä runsasta marjaisuutta ja hedelmää. Alkoholikin kutittaa nenässä.

Keskitäyteläinen marjainen maku esittelee pääasiassa punaisemmat marjat, kuten vadelman ja mansikan. Toinen puoli mausta on tummempaa marjaa, kuten mustaherukkaa, ja kirsikkaa. Makua siivittää raikas veden kielelle nostattava ja poskissakin tuntuva mehumaisen makea hapokkuus. Tämä ei kuitenkaan tee viinistä erityisen hilloista. Tanniinit eivät ole purevat, mutta kuitenkin yllättävän ryhdikkäät ja kuivattavat hilloisen mehukkuuden juuri sopivalla tavalla. Myös puumaisen ja nahkaisen tammiaromin huomaa, mikä tekee viinistä kivasti kompleksisen.

Jälkimaku on tyylikkään maanläheinen ja mausteinen. Multaisuuskin tulee mieleen, mutta tässä vuosikerrassa se on pidetty taustalla.

Garnchasta tehdyt viinit ovat useinkin aliarvostettuja, yksinkertaisia perusviinejä, mutta nyt rypäleestä on saatu rakennetta ja tyylikkyyttä irti.

Tässä on viini, jossa pääset laatuviinin makuun pienellä rahalla. Kokonaisuus on hedelmäinen, tasapainoinen ja miellyttävä. Toivottavasti viini säilyttää laadukkuuden myös tulevissa vuosikerroissa.

Ominaisuuksia riittää myös ruokaviiniksi: tätä voi ajatella grilliviiniksi tai pääsiäisenä perusviiniksi yrttisille lammasruoille.



4 tähteä. Tasapainoinen kokonaisuus.



Kuvat: Viinikartta ja Alko