lauantai 25. maaliskuuta 2017

Francis Ford Coppolan viinit: Pinot Grigio, Merlot ja Zinfandel

Suurena Coppolan (isä ja tytär) elokuvien fanina odotukset Alkoon tulleiden Kalifornian viinien suhteen nousivat todella korkealle.



Coppola Diamond Collection


Coppolan nimi herätti viiniharrastajan tutkan välittömästi; nimestä ei voinut erehtyä. Elokuva-alalla Oscar-menestystä nauttinut Coppola on myös brändi, jonka alla on kahviloita, hotelleja ja viinitiloja. San Franciscon pohjoispuolelta Sonoma Countyn Geyservillestä tuleva Diamond Collection -viinisarja saapui nyt myös Suomeen. Ennen kuin mennään viiniarvioihin, Coppolan viinibisneksien alku on vähintäänkin mielenkiintoinen.

Coppola nimittäin osti Kummisetä-elokuvasta saaduilla tuotoillaan suomalaisen Helsingissä syntyneen merikapteenin Gustave Niebaumin perustaman (1879) Inglenook-viinitilan Rutherfordista Napa Valleysta. Kun Niebaum oli perehtynyt viinintuotantoon lukuisilla opintomatkoilla Eurooppaan, tilan viinit voittivatkin lukuisia palkintoja Pariisin maailmannäyttelyssä 1889. Niebaumin leski ja jälkeläiset kehittivät tilaa edelleen kunnes se lopulta päätyi Coppolalle 1975.

Inglenook-viinitilan lähellä sijaitsee toinen Coppolan tila The Francis Ford Coppola Winery, josta tämä laadukas ja suosittu viinisarja Diamond Collection on peräisin. Sarjassa on peräti 13 viiniä, joista kolme saatiin nyt Suomeen. Sarjan ja koko tilan tunnetuin tuote on Bordeaux-tyyppinen ja Cabernet Sauvignon -pohjainen Black Label Claret. Mutta mennään nyt maistamaan Pinot Grigio, Zinfandel ja Merlot.


Diamond Collection Pinot Grigio


Alsacen pinot gris on monta kertaa tehnyt vaikutuksen, mutta tämä viini käyttää Coppolan amerikanitalialaisten juurien myötä italialaista rypäleen nimeä Pinot Grigio. Tähän mennessä maistamani pinot grigiot ovat olleet kuivia, pirteitä, hedelmäisiä ja vähemmän täyteläisiä italialaisia pöytäviinejä. Monet ranskalaiset pinot grisit sen sijaan ovat puolikuivia ja runsaita. Coppolan viini on lähempänä italialaista tyyliä.

Viinin sävy on vaalea ja läpinäkyvä. Se luo mielikuvan kepeydestä.

Tuoksussa tulee hedelmää ja voimaisuutta, mikä tuo mieleen Chardonnayn. Pinot Grigion lisäksi sekoitteessa onkin hieman Chardonnayta ja Chenin Blancia.

Maku on kuin hedelmäkarkkikimara, mutta tietysti kuiva. Maku on luonnollisesti hapokaskin, minkä Kalifornian viileimmät kasvupaikat ovat mahdollistaneet. Maussa on sitruksisuutta ja greippiä, hyvällä tavalla myös greipin kuoren valkoisen osan kitkeryyttä. Maku on todella tasainen ja pitkä. Lopussa sitruksisuus muuttuu kypsäksi sitruksisuudeksi.

Mielestämme tämä pinot grigio ei ole parhaimmillaan seurusteluviininä, vaan kaipaa ruokaa. Suolainen kalaruoka saa hedelmän laulamaan ja hapokkuuden hienosti esiin. Sopivia ruokia ovat esimerkiksi juustoinen uunilohi, mozzarellasalaatti tai sitruunakanapata.

3.5 tähteä. Hyvin tehty Pinot Grigio -ruokaviini.




Diamond Collection Zinfandel


Amerikkalainen zinfandel oli etukäteen arvioiden sarjan kiinnostavin viini. Viime aikoina olemme maistaneet lukuisia Etelä-Italiasta Apuliasta tulleita zinfandeleja, mutta juuri amerikkalainen zin on aina tehnyt suurimman vaikutuksen. Se on Amerikkaa ja Kaliforniaa puhtaimmillaan.

Zinfandelit ovat upeita herkutteluviinejä, joissa on usein korkea alkoholipitoisuus ja suklaaseen viittaava tamminen aromikkuus. Tämä zin ei ole poikkeus, vaikka 14%:n alkoholipitoisuus ei kuitenkaan ole korkeimpia nähtyjä.

Värisävy on tumman punainen ja ruskeampaan kaneliin taittua.

Alkoholi, tumma marjaisuus ja mausteisuus tuoksuvat. Hyvää tavaraa on tiedossa.

Maku on myös tumman marjainen ja hedelmäinen alkuun (mm. karhunvatukkaa ja luumua), mutta viinin varsinainen pihvi paljastuu sen jälkeen. Maun keskiosan kivan hapokkuuden ylitettyään jälkimaussa ihastuttava mokkaisuus ja suklaisuus täyttää suun, mikä tekee juuri zinfandelista upean nautiskeluviinin.

Kiinnostavaa kompleksisuutta ja tasapainoa on saatu aikaan erilaisilla kasvupaikoilla, kun osa rypäleistä on kasvanut lämpimillä kasvupaikoilla ja toinen puoli Paso Roblesin viileämmillä alueilla. Viileämpi tuottaa hapokkaampaa viiniä, mikä on tasapainon kannalta tärkeää. Sekoitteesta löytyy myös Petite Sirah -rypälettä, millä on myös haettu tasapainoa, ryhtiä ja mausteisuutta. Ja kun tätä kokonaisuutta on kypsytelty vuoden verran tammessa, on aikaansaatu mitä maistuvin herkkuviini.

Zinfandel käy liharuoille, mutta suosittelemme kokeilemaan juustojen tai suklaan seurassa hitaasti nautiskellen suuresta lasista.

4.5 tähteä. Kolme maistajaa yksimielisesti totesi tämän viinin kolmikon parhaaksi. Ryhdikäs zinfandel, parasta mitä Alkosta saa.




Diamond Collection Merlot


Ja sitten vielä Merlot, joka on kolmikon kallein viini. Itse olen aina innokkaasti maistamsssa Merlot-uutuuksia, vaikka sillä lienee edelleen maine tylsähkönä viininä. Tämä Coppolan Merlot on kaukana tylsyydestä.

Jälleen kerran tasapainoa on haettu sekoittamalla eri alueiden rypäleitä ja käyttämällä hieman myös Petite Sirah -lajiketta.

Merlotin värisävy on hieno, kuultavaa rubiininpunaa ja reuna-alueiltaan violetti.

Tuoksu on todella vahva, tumma ja syvä.

Maku on täyteläinen, luumuinen ja tamminen. Hedelmäisyys on herkullista ja tammisuuudesta irtoaa vaniljaa, lakua ja salmiakkia. Tanniinit ovat silkin pehmeät ja ryhtiä ja kantavuutta viinin tuo miellyttävä hedelmähapokkuus.

Merlotin tyyli eroaa zinfandelista ollen enemmän hedelmävetoinen ja raikkaampi hapokkuudeltaan, kun mielestäni zinfandelissa koko idea kiteytyy paahteisiin piirteisiin. Toki 11 kuukauden tammitus on tuonut tähänkin merlotiin oman tammimausteisen lisänsä.

Tätä viiniä nauttii sellaisenaankin, mutta parhaimmillaan se on ruokajuomana. Runsaat liharuoat ja grilliruoka saa tästä viinistä loistavan kumppanin. Sopii myös pääsiäislampaalle.

4.5 tähteä. Ykkössijaa tälle ei tarjottu, mutta kuitenkin korkeat pisteet, koska tässä on amerikkalaisesta merlotista otettu kaikki irti ja tehty todella kiinnostava viini.



Kuvat: Viinikartta.fi

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Pavelka Veltlínske Zelené - slovakialainen uutuusviini

Alkoon ilmestyi hinnan perusteella arvioiden laadukas slovakialainen valkoviini. Tietämättä viinistä mitään otimme sen testiin.



Pavelka on Grüner Veltliner


Itä-Euroopasta tulee viinejä - ja menee. Johtuen osin erikoiseristä viinit saattavat olla Alkon valikoimassa vain vähän aikaa. Mutta myös kysyntä määrää, sillä Itä-Euroopan viineillä on varmasti edelleen surkea maine verrattuna läntisiin naapureihinsa ja käyvät yleensä huonosti kaupaksi. Sen näkee Muut viinimaat -hyllyllä, jossa monia varmasti hyviäkin viinejä peittää paksu pölykerros. Jos Itä-Euroopassa ja Slovakiassa onkin ollut viinin viljelyn perinne ties kuinka kauan kelttiläis-roomalaisajalta lähtien, kommunismin aikana osaaminen kuitenkin rapautui, ja alkoi taas uudestaan elpyä suunnitelmataloudesta luopumisen jälkeen.

Tonava- ja Morava-jokien välimaastossa Länsi-Slovakiassa lähellä Bratislavaa on sanahirviöltä kuulostava Malokarpatská-viinialue, josta tämä ihastuttava Grüner Veltliner on kotoisin. Viinin nimen Veltlínske Zelené tarkoittaa siis Grüneria paikallisella "murteella". Sinä aikana, kun me olemme Alkon valikoimaa kolunneet, vain yksi slovakialainen riesling on tullut vastaan. Muuten on ollut todella hiljaista Slovakian rintamalla.

Sen verran vastaavia tarinoita olen kuullut, että slovakialaiset viinintekijät ovat todennäköisesti hakeneet viinin tekemiseen oppia ja teknologiaa lännestä. Sen huomaa myös suuresta kiinostuksesta kansainvälisiin lajikkeisiin koko Itä-Euroopassa. On kuitenkin kiinnostavampaa maistaa viiniä, joka perustuu rypäleeseen, jota voi sanoa paikalliseksi lajikkeeksi. Nimittäin Slovakiassa eniten viljelty lajike Grüner Veltliner yhdistetään usein itävaltalaisiin huippuviineihin, mutta kyllä sitä voi sanoa alkuperäiseksi myös Slovakiassa ja Tsekeissä.

Slovakia on enemmän valkoviinien maa ja tässä viinissä on varmasti maan parasta osaamista. Siitä saa myös maksaa. On kuin jossakin olisi päätetty, että vähänkin parempi Itä-Euroopan viini maksaa aina sen 20 euroa. Jos kokeilunhalua onkin, 20 euron hinta on pitemmän päälle liian kova, jotta nämä viinit pysyisivät pitkään valikoimassa. Mutta kyllä tässä viinissä sitä laatua on, josta kannattaa maksaa.

Pavelkan maku on täyteläinen, mikä kertoo mm. rypäleen ominaisuuksista. Ensin siitä tulee mieleen chardonnay, mutta kukkaisuuteen viittaava makumaailma vie ajatuksia poispäin.

Pirteää hedelmäisyyttä on sitruksisuuden lisäksi etenkin eksoottiselta osastolta: melonia ja papaijaa. Mutta myös persikkaa ja loppumaussa ehkä vielä päärynääkin on. Hedelmäisyyteen tuo oman lisänsä hieno mineraalisuus, mikä tekee viinistä todella kiinnostavan. Viinissä on myös kivasti raikastavaa hapokkuutta, joten kokonaisuus on tasapainoinen. Viimeisen silauksen tuo selvä mausteisuus, josta etsin kovasti valkopippuria, mikä on rypäleelle tyypillinen aromi.

Oli todella virkistävää maistaa Pavelkaa, koska maku kuitenkin eroaa monista muista tutuista viineistä. Tämä slovakialainen valkoviini on myös monipuolinen ruokaviini: kalan ja äyriäisten lisäksi se sopii kanalle ja possullekin.

4 tähteä, koska kokemus oli uusi, viini kiinnostava ja maistuva.



Kuva: Alko

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Luomu-Zinfandel jussipaidalla

Vaikka Suomi ei ole viinimaa, yksi tapa "suomalaistaa" viinejä ovat yhteistyöviinit. Eli suunnitellaan tuottajan kanssa yhdessä suomalaiseen makuprofiiliin sopiva viini ja markkinoidaan se suomihenkisesti.



Jussi by Botter Organic Zinfandel


Jussi ei viittaa juhannukseen, vaikka se olisi pätevä viini grillatun juhannusmakkaran seurassa. Sen sijaan Jussi-viini on saanut päällensä jussipaidan. Tämä satavuotias perinneneule on mielletty etenkin eteläpohjalaiseksi villapaidaksi, mutta on sen käyttö omaksuttu myös muualla Suomessa. Tunnettu poikien paita on myös anttipaita - sininen jussipaita. Ja kun jussipaita on päällä, on siinä myös asennetta. Näin myös Jussi-viini haluaa olla rehellinen, konstailematon ja kumartelematon luonnontuote.

Pullon paperi tuntuu ylimääräiseltä kääreeltä, mutta se ei irtoa. Joo, ei kannata repiä pidemmälle, sillä paperi on liimattu tiukasti kiinni. Niin, ideahan oli pukea viinille paita.

Jussi Zinfandel on jälleen uusi Apulian punaviini. Ja Zinfandel. Apulian punaviinityyli varmasti miellyttää suurta osaa suomalaisista, sillä alueen pehmeitä punaviinejä tuodaan Suomeen enenevissä määrin. Apulian viineissä tyylit ovat samankaltaisia ja niitä viinejä yhdistää myös rohkea markkinointi. Ja voimaa uhkuva jussipaitahan on kuin luotu siihen tehtävään.

Tummasävyisessä Jussi Zinfandelissa on muheva tyypillisen zinimäinen tuoksu. Tammisten tummasuklaa-aromien lisäksi siinä on myös jotain orgaanista; luomuviinihän tämä on. Maku on täyteläinen ja runsaan hilloinen. Aromikkuutta tuo mokan ja suklaan piirteet, joita varsinkin amerikkalaisista zineistä löytyy. Ryhdistävää hapokkuutta on myös taustalla, mutta kokonaisuus on todella pehmeä ja suunmyötäinen. Pehmeyttä tuo myös jäännössokeri, jota on kuitenkin maltilliset 8 grammaa litrassa. Lopetus on pitkän tammimausteinen.

Sanoisin, että tämä on puhdaspiirteinen Apulian zinfandel, josta maistuva suklaisuus tekee herkullisen nautiskelu- ja seurusteluviinin. Paikallisesti Apuliassa puhuvat Primitivosta, mutta markkinoinnissa Zinfandel lienee kiinnostavampi nimitys.

Jussi Zinfandelille sopivia ruokia ovat grillissä valmistetut lihat, mausteiset makkarat ja grillauskastikkeella sivellyt kasvikset. Hyvin toimii myös tumma suklaa.

Paperinen kääre on liimattu pullon ympärille, eikä sitä saa rikkomatta pois. Paperi on siis varsinainen etiketti.


Kuvat: Viinikartta.fi

tiistai 21. helmikuuta 2017

Alberto Nani Organic Prosecco Extra Dry - proseccotrendi jatkuu

Italia on myyntitilastojen valossa todellinen voittajamaa Suomessa. Italian punaviinit ja kuohuviinit näyttävät vahvaa kasvua ja tuotemäärä kasvaa voimakkaasti. Italialainen kuohuviini prosecco on ollut trendi meillä ja muualla jo jonkin aikaa ja tuntuu edelleen vahvistuvan. Otimmekin trendikkään uutuusproseccon testiin.



Proseccoissa on pehmeyttä ja päärynää


Proseccon tyypillisiä ominaisuuksia ovat kohtuullinen alkoholin määrä, pehmeä suutuntuma ja hedelmäisyys, jossa on yleensä päärynää. Ehkä tämä helposti nautittava tyyli puhuttelee meitä suomalaisia. Ja kun suomalaiset osaavat nauttia viineistä sellaisenaan rennon seurustelun merkeissä, ei ruokaviiniominaisuuksia aina kaipaa. Voisikin sanoa, että prosecco toimii paremmin aperitiivina, seurustelun ja pikkupurtavan kanssa kuin varsinaisena ruokaviininä. Prosecco mielletään myös osaksi pirteän hedelmäisiä kuohuviinidrinksuja. Ehkä näistä syistä proseccot ovat joskus aliarvostettuja samppanjaa arvostavissa piireissä. Proseccot nautitaan hyvin viilennettynä.

Proseccoja on monenlaista laatua ja suurin osa on tarkoitettu juotavaksi mahdollisimman tuoreena, jotta samppanjasta ja cavasta poikkeavalla tankkikäymismenetelmällä tehty viini ei ehdi menettää raikkauttaan. Myös arvokkaampia yli 20 euron DOCG-proseccoja on tullut viime aikoina Alkon valikoimaan, joissa voi olla jopa ikääntymispotentiaalia. Katso kaikki proseccot tästä


Alberto Nanin luomuprosecco viehättää


Ensin huomio kiinnittyy kivaan pulloon ja etikettiin, jonka rentoudesta tulee hyvälle tuulelle. Kun viinin kaataa lasiin, kuplista ei juuri mainittavaa löydy. Mutta tuoksusta sen sijaan löytyy, kun nuuhkiessa lasista vyöryy runsasta hedelmäisyyttä.

Alberto Nani on extra dry eli jäännössokeria löytyy hieman. Jos kuohuviini on erittäin kuivaa makeampaa, sitä sanotaan edelleen kuivaksi. Hapokkuus tasapainottaa pientä makeutta ja tuo viiniin mukavasti ryhtiä. Samalla syntyy raikas ja pirteä yleisfiilis, joka on kaikin puolin selkeä ja tasapainoinen.

Joissakin arvioissa tästäkin proseccosta löytyy etenkin päärynää, mutta jos sitä onkin, se ei ole pääosassa. Sen sijaan maussa päälimmäisenä on kypsä sitruksisuus. Muu hedelmäisyys on sitten omenaa, päärynää ja ehkä hieman persikkaa. Mukana on myös hennosti kukkaisuutta. Maku on proseccoksi aika intensiivinen ja pitkä.

Alberto Nanin proseccossa toteutuu luomuleima, sillä ihan tavallista höttöä tämä ei ole. Jotain orgaanista kumpuaa taustalta, mikä tekee viinistä kiinnostavan. Lopussa on aavistus laatua tuovaa mineraalisuutta. Tämä prosecco synnyttää mieltä nostattavan "uplifting"-fiiliksen.

Alberto Nanin luomuproseccon hinta-laatusuhde on erinomainen ja ulkoasu houkutteleva. Siinä riittää ryhtiä ruokaviiniksikin. Kokeile salaattia, jossa on esimerkiksi jotain seuraavista: avokadoa, cashewpähkinöitä, mozzarellaa, emmentalia, hunajamelonia, persikkaa, päärynää, parmankinkkua tai kanaa.

Kuva: Viinikartta

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Gattinara - parasta Piemontesta

Piemonten punaviini Travaglini Gattinara on alueen luottoviinejä. Osallistumme tällä jutulla suomalaisten viinibloggaajien yhteispostaukseen, jossa tätä viiniä on arvioimassa samaan aikaan useampi blogi. Muiden blogien linkit löydät jutun lopusta.

Travaglini Gattinara 2011 (23,90 €)
Pullon muodosta tulee mieleen Gaudin työt ... vaikka vähän eri maassa mennäänkin.

Gattinara on Piemonten kunta


Italiassa luokiteltujen viinien kaulassa on usein merkintä DOC tai DOCG. Näistä luokituksista tämä Gattinara omaa korkeimman luokituksen DOCG. Luokitus tarkoittaa, että viini on tietyltä alueelta (Gattinara), tietyistä rypäleistä (Nebbiolo) ja valmistettu tietyillä menetelmillä. Etenkin DOCG on vahva laadun tae. Travaglini on siis tämän viinin tuottaja ja Gattinara on Piemonten kunta, jossa tätä viiniä tehdään heille luokitelluin menetelmin. Muita tunnettuja Piemonten viinejä ovat esimerkiksi kolme B:tä eli Barbaresco, Barbera ja Barolo. Kaiken kaikkiaan Piemonten luokiteltuja viinejä on kymmeniä.

Gattinara on jo vuosien ajan ollut meille tuttu viini. Siitä on sanottu, että se muistuttaa kuuluisaa Baroloa (myös DOCG), joka on samasta rypäleestä, erittäin tanniinipitoisesta Nebbiolosta. Myös Jyrki Sukula valmistaa tilallaan Baroloa. Gattinaran hinta on Alkossa noussut, mutta se jää silti tyypillisistä Barolon hinnoista. Meidänkin monet huikeat viinikokemukset ovat olleet juuri Baroloa, mutta ei Gattinara juuri jälkeen jää. Itse asiassa jos maistaa Piemonten viinejä läpi, huomaa niissä paljonkin tyylillistä samankaltaisuutta ja korkean laadun. Alkon viineillä pääsee erittäin hyvin alkuun, sillä Alkon valikoimassa Piemontella on vahva edustus kymmenillä viineillään.

Kellarointi ja dekantointi


On pari asiaa, mitä kannattaa laadukkaista Piemonten punaviineistä muistaa. Ensinnäkin niillä ja varsinkin Gattinaralla on todella hyvä potentiaali kehittyä kellaroitaessa. Gattinaralle luvataan tuottajankin puolesta jopa 25 vuoden säilyvyyttä. Oikeassa lämpötilassa ja hyvissä olosuhteissa viinin tanniinit pyöristyvät ja viiniin voi kehittyä kiinnostavia uusia piirteitä, mitä nuorissa viineissä ei ole.

Toisekseen dekantointia suositellaan yleensä Piemonten viineille. Se saattaa kuitenkin olla enemmänkin esteettinen kuin viinin makuun vaikuttava seikka. Lasisessa dekantterissa viini näyttää hyvältä ja tuo mieleen Rooman valtakunnan pidot. Vanhoissa viineissä voi olla myös tarpeen erotella viiniin kertynyt sakka, jolloin dekantteriiin kaadetaan kirkas viini ja pulloon jätetään vuosien aikana kertynyt sakka.

Vuoden 2011 "tuoreelle" Gattinaralle voisi suositella ilmaavaa dekantointia, jotta viini saisi ilmaa ja viinin hedelmäisyys ja aromit avautuisivat. Me teimmekin niin, mutta lopputulos ei ollut odotettu. Kaadoimme osan viinistä dekantteriin saamaan ilmaa ja poistimme pumpulla välittömästi ilman pullosta, jossa loppu viini oli. Vertasimme dekantterin ja pullon viiniä 3 ja 5 tunnin kohdalla tarkasti arvioiden ja kuitenkaan mitään eroa tanniinien purevuudessa, aromeissa tai hedelmäisyydessä ei ollut havaittavissa. Tämän testin perusteella dekantointi ilman antamiseksi on turhaa ja voi olla jopa haitallista herkempien vanhempien viinien tapauksessa. Emme halua ottaa tähän asiaan lopullista kantaa ja aiomme itse jatkossakin ainakin avata pullon muutamaa tuntia ennen nauttimista antaen viinin hengittää hissukseen. Jotkut suosittelevat jopa 2 päivän ilmaamista, mutta siihen ei tällä kertaa ollut aikaa.

Viinin maku ja tyyli


Gattinara on monien Piemonten viinien tapaan vaikea viini, jos olet tottunut toisenlaiseen tyyliin, esimerkiksi Apulian pehmeän hilloisiin viineihin. Piemonte on täysin toista maata. Viinit ovat läpinäkyviä ja saattaisi luulla, että ne ovat ohuita. Täyteläisyys voikin olla keskitasoa, mutta tanniineissa on sen sijaan reippaasti potkua. Itse pidän näistä viineisä nuorina, sillä olen purevien ja kuivattavien tanniinien suuri ystävä. Siksi pitkä kellarointi tekee viinistä minulle turhan kesyn.

Gattinarassa on hienoa rubiininpunaa sekä myös ruskeaan taittuvaa sävyä. Tuoksu sisältää kuivattuja hedelmiä, nahkaa ja tammeen viittaavaa puumaisuutta, mutta on toisaalta tyylikkään raikas ja teräväkin.

Maku on todella kuiva, tanniininen ja hapokas. Tanniinit kuivattava reippaasti suuta, mutta vastapainona on veden kielelle nostattavaa happoisuutta. Hyvä tasapaino. Viini on niin intensiivinen, että pienikin määrä suussa riittää täyttämään aistireseptorit.

Aromeista löytyy mustaherukkaa, joka ei räjähdä silmille, vaan vapautuu hitaasti maistellessa. Hapanta puolukkaa on myös ja karpaloa. Ohuelti taitaa olla myös vadelmaa. Ja mieleen tulee etenkin aavistuksen hapan, mutta myös mehukas, kirsikka.

Viinissä on siis kuivattavan tanniinisuuden lisäksi kivasti happoisuutta sekä hedelmäisyyttä osin kuivattujen hedelmien, kuten viikunoiden ja rusinoiden, muodossa. Monipuolinen viini, kun sitä alkaa ymmärtämään.

On makuasioita sopiiko näin tanniininen viini pelkästään nautiskeluun, mutta kun viiniä nauttii oikean italialaisen ruoan kanssa, viini varsinaisesti herää henkiin. Tattirisotto tai riistaruoat olisivat varmasti paikallaan, mutta meillä oli vain bresaolaa, ilmakuivattua nautaa sekä juustoja. Suolaisen lihan kanssa viinin hedelmäisyys tuleekin paremmin esiin ja todellisen ruokaviinin ominaisuudet alkavat selvitä.

4.5 tähteä. Kilpailee laadukkaiden barolojen kanssa.



Upea värisävy hohtaa rubiininpunaa.


Myös nämä blogit arvioivat Gattinaran:

www.copatinto.com
loppasuut.blogspot.fi
pullonhenki.blogspot.fi
Rypäleistä viis
viinihullu.blogspot.com
www.viinikupla.com
wineandfinland.blogspot.fi
wineserver.fi

Kuvat: Viinikartta.fi

torstai 9. helmikuuta 2017

Red Fire Old Vine Zinfandel - pehmeä zin-uutuus Apuliasta

Zinfandel-rypäleestä tehdään tummia ja vahvoja punaviinejä, jotka ovat mm. sopivia nautiskeluviinejä. Zinejä tehdään Kaliforniassa sekä Italian saappaankorossa Apuliassa, jonka punaviinien suosio kasvaa kohisten Suomessa.



Red Fire Old Vine Zinfandel


Moni on ihastunut täyteläisen tummiin, suklaisiin ja tammisiin Kalifornian zineihin. Parhaat niistä ovat todellisia herkkupaloja. Zinejä tehdään myös Italian Apuliassa, jossa rypäle on tunnettu nimellä Primitivo ja rypälettä on käytetty paljon useamman rypälelajikkeen sekoiteviineissä. Nyt Apuliasta on alkanut ilmestyä tänne pohjolaan puhtaita lajikeviinejä ja etiketeissäkin lukee amerikkalaisittain Zinfandel. Red Fire Old Vine Zinfandel on esimerkki tästä suuntauksesta. Näyttää siltä, että suhteellisen köyhän ja maatalousvoittoisen Apulian viinintekijät hakevat Suomestakin menestystä selkeillä ja helposti juotavilla viinituotteillaan.

Tämä trendikäs apulialainen zinfandel ei ole yhtä voimakas kuin moni kalifornialainen serkkunsa. Viiniin pehmeyttä on haettu hieman vähemmästä alkoholista ja tuntuvasta jäännössokerin määrästä. Alkoholi ja makeus ovat todella hienosti integroituneet ja kumpikaan ei korostu liikaa maussa. Makumaailma on rypäleelle tyypillisesti marjainen ja melko aromikas. Mausteisuutta on kevyesti. Kokonaisuutta raikastaa kiva hedelmäinen hapokkuus. Maku päättyy lievästi makeaan tunnelmaan, josta tulee mieleen marjamarmeladi. Ja kun viinin tanniinit ovat keskitasoa, tämä zin on todella pehmeä ja helposti nautittava tapaus.

Itse olen tottunut nauttimaan jopa yli 15 prosenttia alkoholia sisältävät Kalifornian zinit meditaatioviineinä tumman suklaan kera. Red Fire Old Vine Zinfandel on kuitenkin toimivampi esimerkiksi seurusteluviininä, sillä nimen "Fire"-sanasta huolimatta alkoholiset lieskat ei lyö ja tyyli on enemmänkin suunmyötäinen ja hedelmäinen. Etiketin leiman "The Essential BBQ Wine" kehotusta on uskottava: hitaasti kypsytelty savunmakuinen liha on viinille omiaan. Lihassa saa olla mausteisuutta ja sooseissa makeutta.

Kuva: Viinikartta

tiistai 7. helmikuuta 2017

Asio Otus - puolikuiva punaviini Italiasta

Asio Otus -viini on noussut Viinikartan kymmenen katsotuimman viinin joukkoon, joten halusimme testata, mikä tässä italialaisessa puolikuivassa viinissä kiinnostaa.

Asio Otus (11,99 €)

Asio Otus


Viinin nimi Asio Otus on latinaa ja tarkoittaa sarvipöllöä. Pöllöstä viiniin on ehkä vaadittu pientä aasinsiltaa, mutta ei anneta sen häiritä. Otetaan viini testiin ilman ennakko-oletuksia.

Pullo on jykevän oloinen kunnon viinipullo, mikä antaa hyvän ensivaikutelman. Kun viini pääsee lasiin, leijailee ilmaan suuri määrä tumman ja muhevan hedelmäisiä aromeja. Näyttää siltä, että tuttua italialaista tyyliä on odotettavissa.

Italiasta on nimittäin alkanut tulla yhä enemmän viinejä, jotka ovat pyöreitä, pehmeitä, hillomaisen runsaita ja sisältävät jokseenkin paljon jäännössokeria. Asio Otuksen maku kertoo, että juuri tämänkaltaisesta tyylistä on kyse. Se yllättää silti viininmaistelijan.

Viini on punaviiniksi todella makea

Odotin ripassomaista tyyliä pienellä määrällä jäännössokeria. Tässä sokerisuus on kuitenkin huomattavan runsasta, mikä tekee viinistä todella pehmeän. Kuivissa punaviineissä voi sokeria olla esimerkiksi 3 grammaa litrassa. Asio Otuksessa sokeria on kuusinkertainen määrä. Se ei vielä tee siitä jälkiruokaviiniä, mutta mieleen tuli kokeilla Asio Otusta ajankohtaisen runebergintortun kanssa ja viini ei hämmästyttävää kyllä ollut moksiskaan makeasta jälkiruoasta; normaali kuivempi punaviini maistuisi todella kuivalta ja kovalta makean ruoan kanssa.

Asio Otuksen tyyli on varmasti harkittu. Se on pehmeä, yltiöhilloinen ja tuntuu, ettei siinä ole laisinkaan tanniineja. Yleensä tämä tarkoittaa täyttä ryhdittömyyttä, mutta onneksi jälkimaussa poltteleva alkoholi tuo viiniin rakennetta.

Hedelmäisyys on runsaan hilloista, kuin soseutunut marjakeko erilaisia tummia marjoja, ja myös vadelmaa. Maku on todella mehukas ja maun runsaus täyttää todella suun. Samalla viinin silkkinen pehmeys on niin hätkähdyttävää, ettei miesmuistiin vastaavaa ole tullut vastaan.

Alkuperä ja lajikkeet

Asio Otuksen tarkempaa alkuperää ei ole määritelty. Joissakin lähteissä mainitaan Etelä-Italia ja Apuliakin. Juuri Apuliassa, Italian saappaankorossa, tehdään paljon tämäntyylisiä viinejä.

Viini on sekoitus kansainvälisiä lajikkeita, Merlot, Cabernet ja Syrah. Merlotin tumma hedelmäisyys kyllä tuntuu maun hallitsevana piirteenä. Syrah tuo blendiin mausteisuutta.

Tarjoilu ja ruokasuositus

Viini on oleellista viilentää 15 asteiseksi, sillä liian lämpimänä hilloisuus tuntuu raskaalta. Viilentäminen keventää suutuntumaa ja pitää hilloaromit kurissa. Asio otus on parhaimmillaan sellaisenaan seurustelujuomana.
Voit myös yhdistää sen joillekin ruoille, esimerkiksi salamipizzalle, pasta bologneselle, tummalle suklaalle tai makeille bbq-ribseille.

Asio Otuksella on myös puolimakea valkoviinikaveri: Asio Otus Bianco

Critter-viiniksi kutsutaan viiniä, jonka etiketissä komeilee jokin 'otus'. Viini myydään kivalla eläinhahmolla ja yleisesti ottaen se todella toimii myynninedistämisen tarkoituksessa. Vaikka eläinetikettiä voisi ajatella vain helpoksi markkinointikeinoksi heikohkoille viineille, meidän kokemuksemme mukaan critter labeleista löytyy moniakin kunnollisia viinejä.


Kuvat: Viinikartta

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Lähi-idän meze-ruokia ja sopivia viinejä

Viinikerhomme kokoontui tällä kertaa Lähi-idän ruokien ääreen. Meze-ruokiin olimme hakeneet innoitusta Persiana-kirjasta ja viinit valittiin Välimeren ympäristöstä ja vähän muualtakin.

Lasit täyttävät jo pöydän, joten mezet haetaan keittiöstä.

Mezet ovat itäisen Välimeren alkuruokia tai myös pääruokana syötäviä pikkuruokia samaan tapaan kuin meillä päin tunnetummat espanjalaiset tapakset. Mezejä perinteisesti syödään mm. Libanonin, Turkin ja Syyrian lisäksi ainakin Kyproksella ja Kreikassa. Meidän pöydässämme mezeihin ideaa haettiin menestyskeittokirjasta Persiana, jossa mezet ovat persialaistyylisiä. Mezemme nautittiin viinien kanssa ja viineiksi valittiin hyvin erilaisia tapauksia. Yksi kantava ajatus oli, että kuiva ja riittävän aromikas roseeviini on alueen ruoille parhaiten taittuva.

Leipää pitää olla: oliiviöljyllä, rosmariinilla ja merisuolahiutaleilla maustettu focaccia.


Alkuun tarjoilimme kasviskeittoa, jossa oli mm. kesäkurpitsaa ja kikherneitä.


Sydänsalaatin lehti toimi veneenä, johon kokosimme bulgur-pohjaista tabboulehia ja granaattinomenan siemeniä. Hauska kädestä haukattava alkusalaatti.


Viininlehtikääryleiden lisäksi salaattiosastolla jatkettiin fattoushilla, joka oli perussalaatti krutongeilla. Salaatti oli maustettu kirpeällä sumakilla, jota löytyy hyvin varustetuista kaupoista.


Tsatsikimme oli turkkilainen versio ja maustettu tillillä. Yhtä hyvin se voisi olla suomalainen versio, sillä onhan tilli todella suosittu perusyrtti täällä pohjolassa. Mieleen tulee mummonkurkut.


Tahinilla ja viinietikalla terästetty papusalaatti sai laajasti kehuja. Perinteinen hummus kuuluu luonnollisesti Lähi-idän noutopöytään; päälle oli ripoteltu paprikajauhetta.


Paahdetut kanasuikaleet oli maustettu sahramilla. Lisäksi tarjottiin katkarapupilahvia sekä ruokaisia jauheliha-perunapihvejä.


Tämä munakoisoherkku oli makeahko ja sisälsi mm. rusinoita, paprikaa, tomaattia ja punaviinietikkaa.


Aterian kruunasi porkkanakakku, jossa ei ole jauhoja ollenkaan. Kakku sisältää mm. munaa, voita, mantelijauhetta, kookoshiutaleita ja pistaasipähkinöitä. Paras porkkanakakku koskaan.


Suomalaisilla marjaviineillä ei ole erityisen hyvä maine, mutta Valamossa osataan. Tämä valkoisista viinimarjoista ja lakoista tehty Valamon jälkiruokaviini oli loistava porkkanakakun kaveri.


Näitä viinejä nautittiin:

1. Avondale Armilla Méthode Cap Classique Blanc de Blancs Brut 2009
Alkumaljana nautittiin kuohuviini Etelä-Afrikasta (24,90 €). Tämä huikean paahteinen ja hieno samppanjamainen kuohuviini on miellyttävä ja monivivahteinen.
2. Verdier Logel Ribambulles
Tämä pirskahteleva ranskalainen rosee on siiderimäisesti kuohuva ja vähäalkoholinen (8,5%). Siinä on kevyen saippuamainen suutuntuma. Ribambulles nautitaan jäiden kanssa ja se on nuorempien kuluttajien mieleen, koska on hauska ja helposti nautittava. Se ei kuitenkaan ole vakavasti otettava ruokaviini.
3. Chateau de Bellet 2015
Ranskalainen kuiva perinteinen rosee Provencesta, Nizzan kaupungin alueelta. Provencen alue tuottaa huikeita roseeviinejä ja rosee viinityyppinä onkin erinomainen mausteiselle Lähi-idän ruoalle ja on esimerkiksi ruoissa tyypillisen valkosipulin klassinen kumppani. Mitä mausteisempi ruoka, sitä enemmän roseessakin saisi olla voimaa ja aromikkuutta. Tämä viini olisi hieman kaivannut puhtia ruokia ajatellen.
4. Gustave Lorentz Crémant d'Alsace Brut Rosé
Roseekuohuviini Alsacesta Ranskasta. On poistunut Alkon valikoimasta, mutta hinta Alkossa oli noin 20 €, Viking Gracella 16 €. Kuten roseeviinikin, myös roseekuohuviini toimii hyvin Lähi-idän ruoille. Tämä kuiva, raikas, punamarjainen ja hieman sitrushedelmän kuoren kitkeräkin rosee oli ominaisuuksiltaan sopiva ruoan mausteisuuden vastapainoksi ja kuplat olivat raikastavia.
5. Barkan Classic Chardonnay 2014
Tämä israelilainen perus-chardonnay (11,56 €) tuoksui hieman erikoisesti kellarissa kasvaville sienille. Maku oli kuitenkin puhdaspiirteisempi ja kypsän sitruksinen. Buffaviininä oikein hyvä, mutta tavanomaisuutensa vuoksi se ei saanut erityismainintoja osakseen.
6. Tbilvino Rkatsiteli 2015
Georgiaa on sanottu viinin kodiksi, sillä maailman ensimmäiset viiniviljelmät ovat olleet mahdollisesti maan alueella. Georgia menee maantieteellisesti lähelle teemaamme, joten maan valkoviini (10,98 €) oli meze-pöydässämme paikallaan. Tasapainoinen, kevyen kirpeä ja kivan sitruksinen georgialainen valkoviini oli miellyttävä, mutta pikkaisen lisää ryhtiä jäimme kaipaamaan.
7. Chateau Musar 2003
Mukana oli myös yksi ikoninen viini, Musar (35,70 €), joka on Libanonin suuri viini Bekaan laaksosta. Täysin luonnonmukainen viini on tehty villihiivoilla ja tyyli ja laatu voi vaihdella eri vuosien välillä. Meidän Musarimme oli jo hyvin ikääntynyt, vuodelta 2003. Siitä löytyi tallimaisia tuoksuja. Maku oli marjainen ja hyvän hapokas. Todella mielenkiintoinen viini, joka käytännössä aina pärjää sokkotesteissä ja moniulotteisuutta kehutaan. Jos on vaan kunnossa. Toimii upeasti Lähi-idän ruoille.
8. Vóila Vineyard Assyrtiko 2015
Tämä kreikkalainen varapullo Assyrtiko (11,62 €) kaivettiin vielä lopuksi esille ja totesimme yksissä tuumin, että se olisi pitänyt ottaa alkuperäiseen kattaukseen. Erinomainen viini monipuoliselle ruokatarjonnalle. Mineraalinen, yrttinen ja raikas tyyli pelaa hienosti Lähi-idän ruoille.
9. Valamon jälkiruokaviini, Suomi.
Valamon luostarin kaupasta hankittu makea jälkiruokaviini (12 €) oli marjainen, tasapainoinen ja kivan hapokas. Yllättävän hyvä suomalainen viini. Huikea porkkanakakun kumppani.

Kokeile Alkosta myös:
Roseeviini: Barton & Guestier Rosé
Roseeviini: Château Ksara Sunset Rosé
Roseekuohuviini: Willm Crémant d'Alsace Rosé Brut
Valkoviini: Château Ksara Blanc de Blancs
Valkoviini: Yarden Chardonnay
Punaviini: Château Ksara Reserve du Couvent
Punaviini: Mount Hermon Red
Jälkiruokaviini: Yarden Heightswine

Kuvat: Viinikartta