keskiviikko 24. elokuuta 2016

Libanonin Château Ksara ja uutuus Sunset Rosé

Libanonin Château Ksara tekee hyviä tasalaatuisia viinejä. Viime vuonna esiteltiin erittäin hyvä valkoviini ja toukokuussa tilausvalikoimaan ilmestyi rosee. Otimmekin roseen tarkasteluun.



Sunset Rosé
  • Cabernet Franc ja Syrah -rypäleistä tehty rosee
  • Ranskalaistyylinen ja on sellaisenaan kuivakkaa, mutta herää henkiin ruoan kanssa
  • Nautitaan yleensä vuoden ikäisenä, mutta säilyy parikin vuotta kellarissa
  • Roseeta tehdään muutamalla eri tavalla, Sunset on tehty Saignée-menetelmällä
  • Saignée on punaviinin oheistuote ja joidenkin mielestä ei rosee ollenkaan. Käymisen aikana osa punaviinistä valutetaan pois, jotta jäljelle jäävä punaviini voimistuisi. Valutettu viini saatettiin kaataa viemäriin aiemmin, mutta nyt siitä saada mitä parhaita roseita.
  • Viinin tuoksussa on hapanta punaherukkaa
  • Maku on todella kuiva ja kevyen hapokas
  • Maussa on aavistus vadelmaa ja mansikkaa
  • Viinissä on mausteisuutta ja vivahteikkuutta
  • Jälkimaku on aika raikas kitkerällä vivahteella


Sunset Rosé on ruokaviini


Ensipuraisulla Ksara Sunset Rosé ei ehkä tee vaikutusta, sillä ranskalaistyylinen rosee maistuu lähinnä kuivalta ja ohuelta, vaikeasti hahmotettavalta viiniltä, jota voisi tarjota ei-toivotulle vieraalle. Tässä roseessa on kuitenkin roppakaupalla ominaisuuksia ruokaviiniksi ja viinin vahvuutena onkin sisäänrakennettu happamuus, ryhdikkyys ja mausteisuus, jotka tulevat kunnolla esille vasta ruoan yhteydessä. Viini ei toisin sanoen jää ruoalle kakkoseksi.

Libanonin viinit ovat itäiseltä Välimereltä, mutta ranskalaisvaikutteisia. Kuivan valko- tai roseeviinin hauskaksi välimerellisyyden happotestiksi käy isot kaprikset eli ne rypäleen kokoiset kapriksen marjat. Kun haukkaa Välimeren keittiössä tunnettua kaprista ja siemaisee viiniä perään, täytyy syntyä miellyttävä makuyhdistelmä, joka nostaa veden kielelle. Jos näin ei käy, välimerellisyyden voi kyseenalaistaa, ja viinin alkuperä on ehkä hukassa. Pelko on turha, sillä kapriksien kanssa viinin aromit suorastaan räjähtävät ja jälkimaun kitkerät piirteet pehmenevät kuin suunnitellusti.

Nautimme Sunset Roséesta kylmien lihaleikkeleiden, kapriksien, juustojen, marinoitujen kasvisten ja grillatun kanafileen seurassa. Sunset Rosé todellakin on monipuolinen ruokaviini.

Muut Ksaralta:
Château Ksara Blanc de Blancs (13,79 €)
Château Ksara Reserve du Couvent (11,50 €)
Château Ksara (23,90 €)


Château Ksara
  • Suurin libanonilainen viinitila, joka vastaa 70%:sta koko maan tuotannosta.
  • Perustettu 1857, jolloin jesuiittamunkit alkoivat viljellä 25 ha:n aluetta.
  • Sittemmin viinitarhoja on hankittu lisää.
  • Tuotannossa ainakin 15 eri viiniä
  • Ksara on halunnut laajentaa Alkon tarjontaansa ja tällä hetkellä Alkossa on 4 viiniä
  • Tuotantoa noin 3 miljoonaa pulloa vuodessa
  • Vientiä yli 40 maahan
  • Ranskalaistyylistä viiniä ranskalaisilla opeilla
  • Tuotanto kehittyi ja uusia (ranskalaisia) lajikkeita esiteltiin 1970-1990.
  • Viinejä kypsytellään roomalaisaikaisissa kellareissa
  • Sijaitsee pohjois-eteläsuuntaisessa 120 km pitkässä hedelmällisessä Bekaan laaksossa 40 km Beirutista itään. Kaikki Libanonin viinintuotanto on samalla alueella.


Viinikartta Ksaran tastingissa

Lue myös: Chateau Musar 2005 - Libanonin huippuviini testissä

Kuvat: Viinikartta

tiistai 9. elokuuta 2016

Brasilian viinit, papupata feijoada ja kalapata moqueca

Rion olympiahuumassa otimme testiin kaikki Alkon brassiviinit ja valmistimme niille kaveriksi pari brasilialaista perinneruokaa.



Brasilian viinit


Alkon brassiviinivalikoima ei ole päätähuimaava, mutta löytyy sieltä sentään yksi joka lajia: kuohuviini, valkoviini ja punaviini. Kyseessä on epäilemättä olympiasaumaan isketystä tempauksesta, sillä viinejä on vain erikoiserä ja koko satsi on peräisin samalta tuottajalta. Edellinen erä poistui Alkosta pari vuotta sitten ja sen perusteella osasimme odottaa, että ainakin kuohuviineissä maassa on osaamista. Brasilia ei sinänsä sovellu kovinkaan hyvin viinintuotantoon ilmastollisista syistä. Viinejä tuotetaan yleensä 30-50 leveyspiirin välissä niin pohjoisella kuin eteläisellä pallonpuoliskolla. Rypäleet tulevatkin maan eteläisimmästä osasta, joka juuri ja juuri yltää 30 leveyspiirille. Sielläkin viljelyksille on enimmäkseen haettu korkealla sijaitsevaa mäkistä maastoa suotuisamman mikroilmaston vuoksi.

Kuohuviini

Kolmikon mielenkiintoisin yksilö on ehdottomasti kuohuva Brazil Intenso Brut. Kuiva kuohuviini on tehty italialasperäisestä Glera-rypäleestä, jota käytetään perinteisesti proseccon valmistamiseen. Tässä lienee taustalla Brasilian viinikulttuurin historia, joka juontaa juurensa maahan saapuneiden italialaisten viinintekijöiden perinteisiin.

Brassikuohari muistuttaa hieman Italian serkkuaan, mutta siitä löytyy vähän enemmän luonnetta. Viinin mousse on herkullisen täyteläinen, mikä innostaa siemailemaan skumppaa tämän tästä. Maku on runsaan hedelmäinen ja miedon kirpeä. Hedelmät vain voimistuvat ruuan kanssa, saaden jopa hedelmäkarkkimaisia vivahteita!

Valkoviini

Brassiperheen valkkarin tunnistaa helposti chardonnayksi. Salton Paradoxo Chardonnay on kuoharin jälkeen jopa pieni pettymys. Ei viinissä varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta ei sen puoleen mitään erityisen kiinnostavaakaan.

Kuiva lämpimän maan chardonnay maistuu juuri siltä, miltä sen voisi kuvitella maistuvan. On hedelmää (sitrusta sekä hieman raakaa ananasta) ja pienen pientä happoa, mutta kokonaisuutena viini on kovin lattea. Tämän huomaa vielä paremmin kalaruuan kanssa. Ruuan liemi on kookospohjainen ja erittäin täyteläinen, joten se peittää viinin täysin.

Punaviini

Mielleyhtymä brasilialaisesta punaviinistä on helposti machon suuri ja voimakkaan pullisteleva. Salton Intenso Tannat ei kuitenkaan ole mitään sen kaltaista. Tuntuu, että viinistä on koitettu tehdä mahdollisimman helppoa juotavaa, jolloin maku on vedetty liikaa aisoihin. Jopa alunperin Lounais-Ranskasta kotoisin oleva tanniinimonsteri Tannat-rypäle on Brasiliassa lantrattu pehmeätanniiniseksi ja hengettömäksi. Mieleen jää vain mustaherukka-aromi ja jälkimaussa vaimeasti potkivat tanniinit.

Tuhdin liharuuan kanssa punkku on "ihan ok", mutta kuka kaipaa moista tohvelisankaria? Mahtava lihafiesta kaipaisi seurakseen jotain paljon voimakkaampaa ja suoraselkäisempää keikaria. Salton Intenson pyöreän pehmeä hillofiilis ei innosta ennätyssuorituksiin. Toivottavasti tätä ei tarjota olympia-urheilijoille!

Päätelmät

Brasilian viinikatsauksen kattaus on sanalla sanoen kapea, joten mitään laajoja johtopäätöksiä maan viinintuotannosta ei tällä perusteella kannata lähteä tekemään. Tässä kolmikossa on kuitenkin vahva yliyrittämisen leima. Viineillä ei ole juuri persoonaa, vaan ne ovat huolella tehtyjä tasalaatuisia maataloustuotteita. Ilman Rion Olympiakisojen tuomaa huomiota, olisi nämä pullot jääneet varmasti hyllyyn - mikä ei ole välttämättä niin huono asia. Tällä kertaa viinien hinnat ovat sentään kohtuulliset.


Moqueca


Kolmesataavuotias kalapata Moqueca tehdään Brasiliassa kaikenlaisista merenherkuista ja kypsytellään kookosmaidossa. Meidän versiossa kala oli haukea ja siikaa. Ruoan alkuperä on samalta suunnalta kuin viinit. Kuohuviini toimi tälle ruoalle parhaiten.

Ensin kattilassa freesattiin paprikaa, sipulia, valkosipulia ja tomaattia.


Sitten lisättiin kookosmaito, mausteet (mm. juustokumina ja korianteri) ja limemarinoidut kalafileepalat.


Valmis kookoskalapata (tai keitto) Moqueca. Todella herkullista.


Feijoada


Portugalilaista alkuperää olevaa lihaista papupataa Feijoadaa pidetään Brasiliassa kansallisruokana. Se tarjoilaan yleensä riisin kanssa ja kyseessä on viikonlopun parempi ruoka. Meidän Feijoadassa oli possua eri muodoissa: chorizoa, possunkylkeä ja pekonia. Pavut olivat mustapapuja.

Ensin valmisteltiin lihat: paistettiin pekoni, raaka chorizo sekä väriä uunissa pari tuntia kypsyneeseen possunkylkeen.


Sitten freesattiin kasvikset: sipuli, valkosipuli, porkkana ja selleri.


Lisättiin tomaattipyree ja mausteet - taas juustokuminaa.


Lopuksi kaikki ainekset pannuun hautumaan hetkeksi. Mustapapuja.


Valmis Feijoada on tuhti ja maukas herkku, jolle punaviini oli oikea kumppani.


Viinikartan valinta parhaaksi Alkon brassiviiniksi on kuohuva Brazil Intenso Brut.


Kuvat: Viinikartta

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Footmark-viinit, spare ribs ja muita perusgrillattavia

Footmark-nimellä on Alkossa kolme edullista viiniä. Footmark Pinotagea olemme aina pitäneet halpispunkkujen parhaimmistoon kuuluvana. Nyt perusgrillattavien possuruokien kaveriksi otettiin Pinotagen lisäksi myös blogissammekin vieraillut Chardonnay-Viognier. Näissä viineissä hinta-laatusuhde on todella kohdallaan.

Grillaus vaatii aina kokille lasillisen, mihin raikas valkoviini käy mainiosti. Footmark Chardonnay Viognier, Etelä-Afrikka (6,99 €)


Etelä-Afrikan omasta rypäleestä Pinotagesta tehty Footmark Pinotage, Etelä-Afrikka (6,99 €), on pehmeän hedelmäinen punaviini, jonka mausteisuus sopii hyvin grilliruoalle.


Footmark viittaa ympäristöjalanjälkeen, jota brändi haluaa pienentää viinintuotannossa.


Ensin käsittelyyn otettiin possun fileepihvit, jotka olivat saaneet maustua muutaman tunnin valkosipulin ja soijapohjaisen marinadin kanssa.


Kaksikosta Pinotage-punaviini sopi fileepihveille hienosti.


Footmark Pinotage

Footmark Pinotage on tumma viini, jossa maku on pehmeän hedelmäinen ja jossain määrin kukkainen: shirazmainen orvokkisuus ja lakritsi tulee esiin. Viinistä on helppo aistia myös mokkaisia ja paahteisia aromeja. Footmark Pinotage on helposti juotava, sillä keskitäyteläisyys tekee viinistä raikkaamman. Tumma ja hieman makeahko makumaailma maltillisilla tanniineillaan tekee siitä oivan grilliviinin makkaroille ja possulle. Sovitimme Pinotagen porsaan fileepihveille ja pekoniherkkusienille.

Parin kilon painoinen spare ribs siveltiin chilisellä ja makean täyteläisellä cokisamarinadilla.


Spare ribs sai kypsyä hitaasti uunissa tiiviisti folioon käärittynä.


Footmark Chardonnay Viognier

Footmark Chardonnay Viognier on kahden rypäleen onnistunut sekoitus. Viognier tuottaa vähähappoista viiniä, jossa on aromikkuutta: kukkaisuutta, aprikoosia ja kypsää persikkaa. Chardonnay on hyvä kumppani tuomaan viiniin hapokkuutta. Tämä terästankissa kypsynyt viini on toisaalta hapokas ja kirpeän sitruksinen (jopa greippinen). Siitä löytyy myös toinen puoli muuta hedelmäisyyttä päärynän ja omenan muodossa sekä myös mausteinen komponentti, jonka vivahteet voisivat olla Viognierista peräisin. Ei hullumpi halpisviini, joka grillauksen ohessa maistui kokille, mutta osasi panna kampoihin juuri sopivasti ribsien colakastikkeen chilisille mauille. Sovitimme Chardonnay Viognierin siis spare ribseille.

Uunissa jo kypsynyt porsaan spare ribs grillattiin rapeaksi ja loput kolamarinadista kaadettiin pintaan. Upea chilinen ja makea kastike toi vahvasti Amerikan grilliherkut mieleen.


Klassikkoruoka on tämäkin, pekoniherkkusienet Aura-täytteellä. Sienet viihtyivät erityisesti Pinotagen seurassa.


Sipulinyytit tarvitsivat vain voita mausteeksi. Kiva kesäinen naposteluherkku sopi erityisesti Chardonnay-pohjaiselle valkoviinille.

Jos tässä ei ollut Footmarkia tarpeeksi, kokeile espanjalaista luomu-uutuutta Footmark White Organic (9,49 € / litran muovipullo).

Kuvat: Viinikartta

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Allegrinin herkut uutuuspunaviinit Venetosta: Belpasso ja Palazzo della Torre

Italian Venetosta tulee pari tilausvalikoiman uutuuspunkkua, joita lähdimme parittamaan lampaalle. Kesäkeittiössä kaivettiin savustusastia esiin, kun ajatus savulampaan ja upean italon yhdistämisestä kirkastui ajatuksissa.

Allegrini Belpasso 2013 kaadettiin ensin lasiin, kun kesäkeittiötä alettiin valmistella. Hillomainen punkku tuntui hyvältä "asennusviiniltä" ja herätti ruokahalun.

Astetta hinnakkaampi Allegrini Palazzo della Torre 2012 sai odottaa lampaan kareen ja lampaan sisäfileen valmistumista - sen ajateltiin etukäteen olevan varsinainen herkku lammasviini.

Lampaan kare oli maustunut muutaman tunnin mm. rosmariinin ja valkosipulin kanssa. Fileisiin oli ripoteltu vain hieman pippuria.

Belpasso

Onpas Belpassossa muheva tuoksu: alkoholia ja tummaa marjaisuutta. Maku on marjainen, mausteinen ja siitä löytyy myös hedelmäisyydelle tilaa antavaa hienovaraisempaa Kroatian slavonialaista tammisuutta; makeahkoon lakritsisuuteen tuo vivahteita hennon savuiset tai paahteiset nyanssit. Kiva mustaherukkainen hapokkuus tuo herkullisen hedelmäisyyden pintaan ja viinistä jääkin pitkä, hedelmäinen jälkimaku. Viini nostaa nopeasti veden kielelle.

Viiniin tyyliä on haettu Apassimento-menetelmällä, jossa joskus rypäleiden on annettu kuivaa ennen keräämistä, mutta tässä tapauksessa keräämisen jälkeen. Rypäleiden kuivattaminen tiivistää makua ja sokereita ja se on noussut suosituksi viinityyliksi myös Suomessa. Viini on läheistä sukua Ripassolle. Pieni määrä jäännössokeria tekee tästä tummasta viinistä hillomaisen, mikä tekee siitä helposti nautittavan seurusteluviinin. Ruuallisesti se viihtyy monipuolisesti grillattujen lihojen sekä pitkään haudutettujen lihapatojen seurassa.

Mordorin Barad-dûr vai Dol Guldur?

Pienikin määrä savustuslastuja riittää...


... synnyttämään runsaasti savua.


Fileisiin ensin paistettiin väriä ja sitten kypsennettiin savustusastissa. Oli pieni arvoitus, 'vettyykö' file savussa, mutta kyllä maistui, kun pintaan tarttui upea savu ja liha jäi sopivasti roseeksi.

Palazzo della Torre

Jos Belpasso maistuikin grillauksen ohessa ja toimi myös ruokien kanssa, niin Palazzo della Torre räjäyttää tajunnan. Viinissä on mahtava tuoksu, jossa on kypsyneen hedelmäisiä ja hieman maanläheisiäkin piirteitä. Se antaa heti selviä viitteitä, että kyse on todellisesta laatuviinistä. Myös tämän viinin valmistuksessa on käytetty kuivattuja rypäleitä ja se muistuttaa meitä Ripassosta ja Amaronesta. Viini on karhunvatukkainen, tumma, runsas ja hyvän hapokas. Terävämpi suutuntuma johtuu napakammista tanniineista. Kokonaisuus on tasapainoinen ja selkeä ja sopii pelkkään nautiskeluunkin.

Viinin varsinainen upeus liittyy sen ruokaviiniominaisuuksiin. Lampaan kare on maistuvaa ja mehukasta lihaa, jonka kanssa viini nousee uudelle arvostustasolle. Myös lampaanfileen proteiineihin viinin tanniinit purevat todella suotuisasti. Lampaan kanssa muodustuu perinteinen yhdistelmä medium-lihaa ja punaviiniä parhaimmillaan. Palazzo della Torre on myös hyvä juustoviini.

Tämä Wine Spectatorin TOP100-listallakin viihtynyt viini tulee tämän kokonaisvaltaisen nautinnon perusteella hankittua myös omaan varastoomme.



Kuvat: Viinikartta.fi

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Blanc d'Enguera 2014 - espanjalainen uutuusvalkoviini

Alkon tilausvalikoimassa on harmittavan pajon hyviä viinejä, joita ei ole ehtinyt maistaa. Toukokuussa tilausvalikoimaan saapui erikoinen uutuus Espanjan Valenciasta, johon oli tartuttava hyvän ruoan merkeissä.

Hyvinkin hillitty etiketti herättää pelkistyksellään huomiota.
Blanc d'Enguera (15,99€)


Blanc d'Enguera on luomuviini

Läheltä Välimeren rannikkoa, Valencian viinialueelta tuleva Blanc d'Enguera kiinnosti jo uuden rypäleen vuoksi: viini on 70-prosenttisesti uudelleen elvytetystä ja erittäin harvinaisesta Verdil-lajikkeesta. Viinissä on omanlaistaan voimaa ja aromia runsaasti. Se varmasti tulee Verdilin ominaisuuksista, jota kasvaa ainoastaan Valenciassa. Lisärypäleet Chardonnay, Viognier ja Sauvignon Blanc lisäävät viinin aromien monipuolisuutta. Viinissä tuntuu maistuvan myös maaperän mineraalisuus ja kivet; Bodegas Engueran tila sijaitsee Valenciasta lounaaseen. Kaikki tilan viinit ovat luomua.

Sopiva hapokkuus on hillitty ja antaa tilaa viinin muille ominaisuuksille nousta esiin. Hedelmäisyydessä nousee päärynä, kevyt sitruksisuus sekä muitakin hedelmiä, kuten persikkaa ja passionhedelmää. Tammisuus kehittää hetken päästä mielenkiintoisia tooffeemaisia makuja.

Tämä viini on tammisuudessaan suuri valkoviini, joka sopii hyvin esimerkiksi kermaisille ruoille, jota vastaa meidän kesäkeittiössä pesto-tuorejuustomousse. Tyylikkäästi pariloitu nieriä ja uuden sadon perunat olivat tuoreudessaan riittävän arvokkaita ruokia tälle hienolle viinille.

Blanc d'Enguera on viini, joka viihtyy paremmassakin ruokapöydässä. Kalan lisäksi ominaisuudet riittävät vaalealle lihallekin. Sellaisenaan nautiskellen on ehkä turhankin voimakas, mutta saa tykätä niinkin.

Kyllä aurinko näytti meille parhaan puolensa, kun lämmitimme kesäkeittiötä nieriää varten. Punalihainen nieriä ruskistui parilassa.


Kesään ällistyttävän hyvin sopiva salaatti muodostui hieman odottamattomasta parista: avokadosta ja verigreipistä. Todella hapokas ja raikas alkusalaatti herättää taatusti ruokahalun.


Nieriä tarjottiin paahdettujen uusien perunoiden ja pesto-tuorejuustomoussen kera: pelkistetty tyyli, kuten viinin etiketissä.


Kuvat: Viinikartta.fi

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Juhannusviinit 2016 - Viinikartan ja Suomen suosituimmat viinit

Keskikesän juhla juhannus muistuttaa useimmiten kuitenkin keskivertoa sateista syyspäivää. Päästäkseen kunnon juhannusfiilikseen kannattaakin panostaa juhannusviineihin.

Yleensä juhannusviineille tehtävät ehdotukset perustuvat juhannuksena tarjottaviin ruokiin. Huomasimme kuitenkin, että meillä on jo yllin kyllin tällaisia juhannuksen viinivinkkejä (klikkaa ja katso!). Päätimmekin ottaa testiin Viinikartan ja Alkon suosituimpia viinejä. Niitä kun menee juhannuksena kuitenkin.

Jos et jaksa lukea, katso video!


Viininmaistelu aloitettiin luonnollisesti kepeimmästä valkoviinistä Green Soul Rieslingistä ja päätettiin tuhtiin Mayu Reserva Carménère -punaviiniin.

Green Soul Riesling

Ensimmäisenä maistoimme varsinaisen pirteän löydön, johon monet ovat ihastuneet, saksalaisen Green Soul rieslingin. Viherpesulta kalskahtava nimi saa anteeksi paljon, sillä putelin kyljestä löytyy myös luomumerkki. Nopeampi Saksan rieslingeihin mieltynyt maistaja saattaa yllättyä (katso se video), sillä kyseessä onkin puolikuiva viini.

Makeus ei ole kuitenkaan ällöä, vaan viinissä on mukana sille elintärkeä viinillisyys. Sokerin lisäksi makumaailmasta löytyy runsasta hedelmää, mutta valitettavan vähän hapokkuutta. Pehmeähappoisena ja helppona juotavana viini menee auttamatta nautiskeluosastolle. Päätimme yksissätuumin, että tämä on kova sana juhannussaunan jäähdyttelyjuomaksi! Viini toimii siinä tehtävässä todella hienosti. Maista ja ihastu kepeään tyyliin.

Torres Santa Digna Cabernet Sauvignon Rosé

Vaalean rieslingin jälkeen päätimme lähteä vähän tummemmille vesille, eli rosé-viineihin. Jo pitkään myynnissä ollut Miguel Torresin Santa Digna keikkuu roseesuositusten kärjessä vuodesta toiseen ja vuonna 2016 Viinilehti palkitsi sen vuoden roseeviininä. Sitä on myös mainittu Alkon parhaimmaksi roseeksi.

Santa Digna oli itse asiassa molemmille tuttu jo entuudestaan. Tämä runsaanpunainen viini erottuu muista roséista helposti suuruutensa vuoksi. Jo väristä voi päätellä, että viinissä on makua ja tuntumaa. Tämä ryhdikkään kuiva ja marjaisen runsas rosé on erinomainen valinta juhannus- ja kesäviiniksi! Ryhtinsä perusteella sen voi lyödä juhannusherkkujen ruokapöytään.


Riunite Il Fojonco Lambrusco

Seuraava viini on kuukaudesta ja vuodesta toiseen yksi Viinikartta.fi:n katsotuimpia viinejä, eikä ihme. Pirskahtelevaa eli pienikuplaista makeahkoa punaviiniä kannattaa tulla katsomaan vähän pidemmänkin matkan takaa! Italian ihme, Lambrusco-punaviini sopii juhannukseen, sillä sitä on vaikea lokeroida oikein mihinkään. Se on vain hyvää! 70- ja 80-luvuilla tämä viini oli Yhdysvalloissa eniten tuotu viini ja suosio on Suomessa tänä päivänä vahvaa.

Vaikka kyseessä on kuplaviini, tarjoillaan se useimmiten viilennettynä - toki on makuasia kuinka viileänä. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, on juhannusilma juuri sen vähän viileämmän puolella, joten voit surutta säilyttää pulloa vaikka mökin terassilla.

Maultaan Lambrusco on suhteellisen kummallinen. Pirskahtelevuus on jotain, mitä ei punaviiniltä odottaisi, mutta jotenkin se vaan toimii tässä makean täyteläisessä juomassa.

J.P. Chenet Ice Edition Rosé Demi-Sec

Seuraavaksi esiin kaivettiinkin todellinen jokeri, suosionsa puolesta tämän hetken kuumin nimi niin Alkossa kuin Viinikartallakin. J.P. Chenet Ice Edition Rosé Demi-Sec on vaaleanpunaisessa pullossa myytävä rosékuohuviini! Tutun myyjän mukaan tätä viedään Alkosta aivan uskomattomia määriä ihan jo pullon vuoksi.

J.P. Chenet Ice Editionin Rosén erikoisuutena on se, että tämä kuohuviini suositellaan nautittavaksi jäiden kera. Pulloon on tuutattu kuplia ja makeutta niin paljon, ettei pieni jään kylmyys tunnu missään. Itse asiassa jäiden vaikutus on tälle viinille otollinen! Pelkiltään nautittuna juoma on siirappista ja aivan liian makeaa, mutta jäiden kanssa se soljuu suussa ihan itsekseen. Ei sillä, että siinä olisi mitään viinillistä tai persoonallista, mutta tarvinneeko sitä. Ice Rosé Demi-Sec on enempi drinkki kuin viini.

Mayu Reserva Carménère

Viimeinen maistettu viini on varmasti lähimpänä varsinaista juhannusviiniä, noin niinkuin ominaisuuksiensa puolesta. Mayu Reserva Carménère on suuri ja täyteläinen punkku, joka sopii kuin nakutettu grilliruuille. Viinissä on makua ja tuoksua vaikka muille jakaa, mutta vaikka se on täyteläinen ja hillomainen, löytyy mausta sen verran karvasta hapokkuutta ja tanniineja, että se kestää punaistakin lihaa mainiosti. Osittain kuivatut rypäleet tiivistävät makua ja tuo mieleen Amaronen. Naudalle ja lampaalle erittäin täyteläistä herkkua.


Juhannussimulaatio Viinikartan tapaan




Hyvää juhannusta Viinikartan lukijoille!

Kuvat ja video: Viinikartta

torstai 9. kesäkuuta 2016

Obsession Symphony - Kalifornian uutuus Ramen-keitolle

Toukokuun uutuus Obsession Symphony tulee kalifornialaiselta Ironstonelta, jolta on ollut Alkossa puolenkymmentä viiniä - tällä hetkellä neljä. Keväällä järjestetyssä Kalifornian viinien tastingissa pääsimme maistamaan koko Ironstonen valikoiman läpi - myös viinejä, joita Alkossa ei ole. Huomiomme kiinnittyi kevään uutuuteen Symphony-rypäleestä.



Obsession Symphony


Ironstonen punaviini Obsession Red on ollut rohkeasti jäännössokeria sisältävä punaviini - siis pehmeä ja makeahko. Nyt viinin makeutta on pudotettu 11 grammasta hieman alas 7 grammaan litrassa, mikä on edelleen kuivaa punaviiniä enemmän. Voisi sanoa, että samaa makeahkoa linjaa edustaa Obsession Symphony. Makeus aiheuttaa etukäteen hieman epäileviä ajatuksia, koska makeat valkoviinit eivät yleensä ole mitään suuria suosikkejamme. Ja Symphonyssa sokeria on reippaasti, 20 grammaa litrassa.

Viinin tuoksu on makean hedelmäinen ja tuo nopeasti mieleen Gewürztraminerin ja Muscatin. Viini on tehty melko tuntemattomasta Symphonysta. Se on risteytys Grenache Gris ja Muscat of Alexandria -rypäleistä; edellinen on Grenachen harvinainen muunnos ja jälkimmäinen on jo antiikin ajoilta tuttu egyptiläinen Muscat-lajike. Mitä tästä voidaan päätellä? Ainakin sen, että Symphony voisi sisältää Grenache Grisin hedelmäisyyttä aprikoosivivahteineen ja Muscat on tunnetusti kukkainen. Maku todistaa tämän päätelmän oikeaksi.

Symphony on myös maultaan makean hedelmäinen ja rypäleestä tuntuu tulevan viiniin mausteisuutta. Tämä rypäle kokemuksena on meille ensimmäinen. Mausta pomppaa esiin monipuolinen hedelmäkori, jossa on melonia ja hillottua päärynää inkiväärivivahteella. Symphonysta tulee etäisesti mieleen makea italialainen jälkkäriviini Moscato d'Asti ilman hiilidioksidisuutta ja astetta kuivempana.

Symphony on kyllä runsaan aromikas ja hapot ovat hillityt. Hapoista ei synny kovin vahvaa vastapainoa makeudelle - sen takia viini kannattaa viilentää hyvin, jolloin makeuden tuntemus vähenee sopivasti.

Aromikkaat, kukkaiset ja makeahkot valkoviinit, jotka on tehty esimerkiksi Gewürztraminerista, Rieslingista, Pinot Grisista tai Muscatista, ovat tyypillisiä suosituksia itämaisille ruoille. Siksi suosittelemmekin tätä viiniä Ramen-keitolle. Hyvin viilennettynä se sopii myös seurusteluun - makeammista viineistä pitävä voi helposti ihastua.

VIINI: Erittäin hedelmäinen, mausteinen (inkivääri), kukkainen, sitruksinen, makeahko, pehmeähappoinen. RUOKA: Kanacurry, inkiväärinen Thai-ruoka ja Ramen-nuudelikeitto.


Tämä Viinikartan versio Ramen-keitosta maistui arkipäivän iltana. Ramen-keiton salaisuus on hartaasti keitetyssä liemessä. Aineksina savukylkeä, pinaattia, porkkanaa, chiliä, herkkusieniä, munaa ja nuudeleita.


Kuvat: Viinikartta.fi

tiistai 31. toukokuuta 2016

Sitruuna-broileripata sekä Hardysin viinit kesäterassilla

Lämmin sää johdatteli meidät taas kesäkeittiöön, jossa isossa pannussa valmistui lähi-itähenkistä sitruuna-broileripataa. Samalla päätimme ottaa australialaisen Hardysin grilliruoille ja kesäviineiksi sopivat valko- ja punaviinit tarkasteluun - niitä maistelimme ulkona kivassa iltaan kääntyvässä auringonpaisteessa.

Kun raaka-aineet on esivalmisteltu ja viinit pöydässä, on kiva aloittaa ruoanlaitto ilman turhia keskeytyksiä.


Sitruunaiselle broileripadalle eivät punaviinit ole optimivaihtoehto. Varsinaiseksi ruokaviiniksi valikoitui yksimielisesti sitruunainen ja kevyen mausteinen Hardys VR Chardonnay. Punaviinejä ehti maistella ruoan valmistumista odotellessa.


Vihreitä oliivejä, sipulia, luomusitruunaa, valkosipulia, sahramia, inkivääriä, jauhettua korianteria, salainen mausteseos, rusinoita ja lehtipersiljaa.


Kanoihin pariloitiin ensin kivasti väriä.


Oliiviöljy, sipulit ja mausteet pannuun.


Sitten kanat ja Hardysin Chardonnay antamaan makuun syvyyttä.


Kun ruoka kypsyi, maisteltiin punaviinejä. Vaikka niitä ei tämän ruoan kanssa tarjottukaan, oli helppo keksiä molemmille käyttötarkoitus kesän grillijuhliin. Siitä jutun lopussa lisää.


Kyllä, kokonaisia sitruunaviipaleita pataan. Torjunta-aineettomat luomusitruunat ovat periaatteessa syötäviä sellaisenaan - kuorineen päivineen. Pieni siivu pehmentynyttä sitruunankuorta toimii upeasti kanan kanssa, kun ne ottaa samaan haarukkaan. Sahrami antaa liemeen upean värin.


Pieni määrä rusinoita tuo happaman vastapainoksi hieman imelyyttä ja vie ajatukset Pohjois-Afrikkaan.


Valmis ruoka viimeistellään lehtipersiljalla.


Kanapata tarjoiltiin bulgurin kanssa.


Hardysin viinit ovat edullisia ja tasalaatuisia viinejä, joita kannattaa tarjota isommalle porukalle kesän grillijuhlissa.
Hardys VR Chardonnay (7,98€)
Hardys Crest Cabernet Shiraz Merlot (9,99€),
Hardys VR Cabernet Sauvignon (7,98€)

CHARDONNAY: Kukkea tuoksu. Maku on hieman makeaan viittaava ja runsaan hedelmäinen: melonia ja sitrusta. Pientä kitkeryyttä jälkimaussa, mutta ei häiritsevästi. Kevyt tammitus tuo hieman ulottuvuutta. RUOKA: Noutopöydän yleisvalkkari sekä mausteiset kanaruoat, kuten tässä jutussa.
CABERNET SHIRAZ MERLOT: Vaniljaa tuoksussa. Hilloisen runsas, tumman marjainen ja kirsikkainen. Täyteläinen. Pehmeä maku, tanniinit hieman ryhdittömät. Tamminen, mausteinen. RUOKA: Reilusti maustetut ja marinoidut grillilihat, spare ribs, savupekonimakkara ja maustettu nautamakkara.
CABERNET: Vaniljaa tuoksussa. Terävämpi hapokkuus ja selkeämpi maku, jossa mustaherukkaa ja kirsikkaa. Selvää tammisuutta ja puuta. Kevyempi ja raikkaampi kokonaisuus. RUOKA: Muuten menisi pihviviinistä, mutta keskitason tanniinit eivät ehkä aivan pure nautaan. Mutta sopii perusgrilliviiniksi sekä helposti juotavan tyylin puolesta seurusteluun.


Kuvat: Viinikartta.fi