tiistai 21. helmikuuta 2017

Alberto Nani Organic Prosecco Extra Dry - proseccotrendi jatkuu

Italia on myyntitilastojen valossa todellinen voittajamaa Suomessa. Italian punaviinit ja kuohuviinit näyttävät vahvaa kasvua ja tuotemäärä kasvaa voimakkaasti. Italialainen kuohuviini prosecco on ollut trendi meillä ja muualla jo jonkin aikaa ja tuntuu edelleen vahvistuvan. Otimmekin trendikkään uutuusproseccon testiin.



Proseccoissa on pehmeyttä ja päärynää


Proseccon tyypillisiä ominaisuuksia ovat kohtuullinen alkoholin määrä, pehmeä suutuntuma ja hedelmäisyys, jossa on yleensä päärynää. Ehkä tämä helposti nautittava tyyli puhuttelee meitä suomalaisia. Ja kun suomalaiset osaavat nauttia viineistä sellaisenaan rennon seurustelun merkeissä, ei ruokaviiniominaisuuksia aina kaipaa. Voisikin sanoa, että prosecco toimii paremmin aperitiivina, seurustelun ja pikkupurtavan kanssa kuin varsinaisena ruokaviininä. Prosecco mielletään myös osaksi pirteän hedelmäisiä kuohuviinidrinksuja. Ehkä näistä syistä proseccot ovat joskus aliarvostettuja samppanjaa arvostavissa piireissä. Proseccot nautitaan hyvin viilennettynä.

Proseccoja on monenlaista laatua ja suurin osa on tarkoitettu juotavaksi mahdollisimman tuoreena, jotta samppanjasta ja cavasta poikkeavalla tankkikäymismenetelmällä tehty viini ei ehdi menettää raikkauttaan. Myös arvokkaampia yli 20 euron DOCG-proseccoja on tullut viime aikoina Alkon valikoimaan, joissa voi olla jopa ikääntymispotentiaalia. Katso kaikki proseccot tästä


Alberto Nanin luomuprosecco viehättää


Ensin huomio kiinnittyy kivaan pulloon ja etikettiin, jonka rentoudesta tulee hyvälle tuulelle. Kun viinin kaataa lasiin, kuplista ei juuri mainittavaa löydy. Mutta tuoksusta sen sijaan löytyy, kun nuuhkiessa lasista vyöryy runsasta hedelmäisyyttä.

Alberto Nani on extra dry eli jäännössokeria löytyy hieman. Jos kuohuviini on erittäin kuivaa makeampaa, sitä sanotaan edelleen kuivaksi. Hapokkuus tasapainottaa pientä makeutta ja tuo viiniin mukavasti ryhtiä. Samalla syntyy raikas ja pirteä yleisfiilis, joka on kaikin puolin selkeä ja tasapainoinen.

Joissakin arvioissa tästäkin proseccosta löytyy etenkin päärynää, mutta jos sitä onkin, se ei ole pääosassa. Sen sijaan maussa päälimmäisenä on kypsä sitruksisuus. Muu hedelmäisyys on sitten omenaa, päärynää ja ehkä hieman persikkaa. Mukana on myös hennosti kukkaisuutta. Maku on proseccoksi aika intensiivinen ja pitkä.

Alberto Nanin proseccossa toteutuu luomuleima, sillä ihan tavallista höttöä tämä ei ole. Jotain orgaanista kumpuaa taustalta, mikä tekee viinistä kiinnostavan. Lopussa on aavistus laatua tuovaa mineraalisuutta. Tämä prosecco synnyttää mieltä nostattavan "uplifting"-fiiliksen.

Alberto Nanin luomuproseccon hinta-laatusuhde on erinomainen ja ulkoasu houkutteleva. Siinä riittää ryhtiä ruokaviiniksikin. Kokeile salaattia, jossa on esimerkiksi jotain seuraavista: avokadoa, cashewpähkinöitä, mozzarellaa, emmentalia, hunajamelonia, persikkaa, päärynää, parmankinkkua tai kanaa.

Kuva: Viinikartta

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Gattinara - parasta Piemontesta

Piemonten punaviini Travaglini Gattinara on alueen luottoviinejä. Osallistumme tällä jutulla suomalaisten viinibloggaajien yhteispostaukseen, jossa tätä viiniä on arvioimassa samaan aikaan useampi blogi. Muiden blogien linkit löydät jutun lopusta.

Travaglini Gattinara 2011 (23,90 €)
Pullon muodosta tulee mieleen Gaudin työt ... vaikka vähän eri maassa mennäänkin.

Gattinara on Piemonten kunta


Italiassa luokiteltujen viinien kaulassa on usein merkintä DOC tai DOCG. Näistä luokituksista tämä Gattinara omaa korkeimman luokituksen DOCG. Luokitus tarkoittaa, että viini on tietyltä alueelta (Gattinara), tietyistä rypäleistä (Nebbiolo) ja valmistettu tietyillä menetelmillä. Etenkin DOCG on vahva laadun tae. Travaglini on siis tämän viinin tuottaja ja Gattinara on Piemonten kunta, jossa tätä viiniä tehdään heille luokitelluin menetelmin. Muita tunnettuja Piemonten viinejä ovat esimerkiksi kolme B:tä eli Barbaresco, Barbera ja Barolo. Kaiken kaikkiaan Piemonten luokiteltuja viinejä on kymmeniä.

Gattinara on jo vuosien ajan ollut meille tuttu viini. Siitä on sanottu, että se muistuttaa kuuluisaa Baroloa (myös DOCG), joka on samasta rypäleestä, erittäin tanniinipitoisesta Nebbiolosta. Myös Jyrki Sukula valmistaa tilallaan Baroloa. Gattinaran hinta on Alkossa noussut, mutta se jää silti tyypillisistä Barolon hinnoista. Meidänkin monet huikeat viinikokemukset ovat olleet juuri Baroloa, mutta ei Gattinara juuri jälkeen jää. Itse asiassa jos maistaa Piemonten viinejä läpi, huomaa niissä paljonkin tyylillistä samankaltaisuutta ja korkean laadun. Alkon viineillä pääsee erittäin hyvin alkuun, sillä Alkon valikoimassa Piemontella on vahva edustus kymmenillä viineillään.

Kellarointi ja dekantointi


On pari asiaa, mitä kannattaa laadukkaista Piemonten punaviineistä muistaa. Ensinnäkin niillä ja varsinkin Gattinaralla on todella hyvä potentiaali kehittyä kellaroitaessa. Gattinaralle luvataan tuottajankin puolesta jopa 25 vuoden säilyvyyttä. Oikeassa lämpötilassa ja hyvissä olosuhteissa viinin tanniinit pyöristyvät ja viiniin voi kehittyä kiinnostavia uusia piirteitä, mitä nuorissa viineissä ei ole.

Toisekseen dekantointia suositellaan yleensä Piemonten viineille. Se saattaa kuitenkin olla enemmänkin esteettinen kuin viinin makuun vaikuttava seikka. Lasisessa dekantterissa viini näyttää hyvältä ja tuo mieleen Rooman valtakunnan pidot. Vanhoissa viineissä voi olla myös tarpeen erotella viiniin kertynyt sakka, jolloin dekantteriiin kaadetaan kirkas viini ja pulloon jätetään vuosien aikana kertynyt sakka.

Vuoden 2011 "tuoreelle" Gattinaralle voisi suositella ilmaavaa dekantointia, jotta viini saisi ilmaa ja viinin hedelmäisyys ja aromit avautuisivat. Me teimmekin niin, mutta lopputulos ei ollut odotettu. Kaadoimme osan viinistä dekantteriin saamaan ilmaa ja poistimme pumpulla välittömästi ilman pullosta, jossa loppu viini oli. Vertasimme dekantterin ja pullon viiniä 3 ja 5 tunnin kohdalla tarkasti arvioiden ja kuitenkaan mitään eroa tanniinien purevuudessa, aromeissa tai hedelmäisyydessä ei ollut havaittavissa. Tämän testin perusteella dekantointi ilman antamiseksi on turhaa ja voi olla jopa haitallista herkempien vanhempien viinien tapauksessa. Emme halua ottaa tähän asiaan lopullista kantaa ja aiomme itse jatkossakin ainakin avata pullon muutamaa tuntia ennen nauttimista antaen viinin hengittää hissukseen. Jotkut suosittelevat jopa 2 päivän ilmaamista, mutta siihen ei tällä kertaa ollut aikaa.

Viinin maku ja tyyli


Gattinara on monien Piemonten viinien tapaan vaikea viini, jos olet tottunut toisenlaiseen tyyliin, esimerkiksi Apulian pehmeän hilloisiin viineihin. Piemonte on täysin toista maata. Viinit ovat läpinäkyviä ja saattaisi luulla, että ne ovat ohuita. Täyteläisyys voikin olla keskitasoa, mutta tanniineissa on sen sijaan reippaasti potkua. Itse pidän näistä viineisä nuorina, sillä olen purevien ja kuivattavien tanniinien suuri ystävä. Siksi pitkä kellarointi tekee viinistä minulle turhan kesyn.

Gattinarassa on hienoa rubiininpunaa sekä myös ruskeaan taittuvaa sävyä. Tuoksu sisältää kuivattuja hedelmiä, nahkaa ja tammeen viittaavaa puumaisuutta, mutta on toisaalta tyylikkään raikas ja teräväkin.

Maku on todella kuiva, tanniininen ja hapokas. Tanniinit kuivattava reippaasti suuta, mutta vastapainona on veden kielelle nostattavaa happoisuutta. Hyvä tasapaino. Viini on niin intensiivinen, että pienikin määrä suussa riittää täyttämään aistireseptorit.

Aromeista löytyy mustaherukkaa, joka ei räjähdä silmille, vaan vapautuu hitaasti maistellessa. Hapanta puolukkaa on myös ja karpaloa. Ohuelti taitaa olla myös vadelmaa. Ja mieleen tulee etenkin aavistuksen hapan, mutta myös mehukas, kirsikka.

Viinissä on siis kuivattavan tanniinisuuden lisäksi kivasti happoisuutta sekä hedelmäisyyttä osin kuivattujen hedelmien, kuten viikunoiden ja rusinoiden, muodossa. Monipuolinen viini, kun sitä alkaa ymmärtämään.

On makuasioita sopiiko näin tanniininen viini pelkästään nautiskeluun, mutta kun viiniä nauttii oikean italialaisen ruoan kanssa, viini varsinaisesti herää henkiin. Tattirisotto tai riistaruoat olisivat varmasti paikallaan, mutta meillä oli vain bresaolaa, ilmakuivattua nautaa sekä juustoja. Suolaisen lihan kanssa viinin hedelmäisyys tuleekin paremmin esiin ja todellisen ruokaviinin ominaisuudet alkavat selvitä.

4.5 tähteä. Kilpailee laadukkaiden barolojen kanssa.



Upea värisävy hohtaa rubiininpunaa.


Myös nämä blogit arvioivat Gattinaran:

www.copatinto.com
loppasuut.blogspot.fi
pullonhenki.blogspot.fi
Rypäleistä viis
viinihullu.blogspot.com
www.viinikupla.com
wineandfinland.blogspot.fi
wineserver.fi

Kuvat: Viinikartta.fi

torstai 9. helmikuuta 2017

Red Fire Old Vine Zinfandel - pehmeä zin-uutuus Apuliasta

Zinfandel-rypäleestä tehdään tummia ja vahvoja punaviinejä, jotka ovat mm. sopivia nautiskeluviinejä. Zinejä tehdään Kaliforniassa sekä Italian saappaankorossa Apuliassa, jonka punaviinien suosio kasvaa kohisten Suomessa.



Red Fire Old Vine Zinfandel


Moni on ihastunut täyteläisen tummiin, suklaisiin ja tammisiin Kalifornian zineihin. Parhaat niistä ovat todellisia herkkupaloja. Zinejä tehdään myös Italian Apuliassa, jossa rypäle on tunnettu nimellä Primitivo ja rypälettä on käytetty paljon useamman rypälelajikkeen sekoiteviineissä. Nyt Apuliasta on alkanut ilmestyä tänne pohjolaan puhtaita lajikeviinejä ja etiketeissäkin lukee amerikkalaisittain Zinfandel. Red Fire Old Vine Zinfandel on esimerkki tästä suuntauksesta. Näyttää siltä, että suhteellisen köyhän ja maatalousvoittoisen Apulian viinintekijät hakevat Suomestakin menestystä selkeillä ja helposti juotavilla viinituotteillaan.

Tämä trendikäs apulialainen zinfandel ei ole yhtä voimakas kuin moni kalifornialainen serkkunsa. Viiniin pehmeyttä on haettu hieman vähemmästä alkoholista ja tuntuvasta jäännössokerin määrästä. Alkoholi ja makeus ovat todella hienosti integroituneet ja kumpikaan ei korostu liikaa maussa. Makumaailma on rypäleelle tyypillisesti marjainen ja melko aromikas. Mausteisuutta on kevyesti. Kokonaisuutta raikastaa kiva hedelmäinen hapokkuus. Maku päättyy lievästi makeaan tunnelmaan, josta tulee mieleen marjamarmeladi. Ja kun viinin tanniinit ovat keskitasoa, tämä zin on todella pehmeä ja helposti nautittava tapaus.

Itse olen tottunut nauttimaan jopa yli 15 prosenttia alkoholia sisältävät Kalifornian zinit meditaatioviineinä tumman suklaan kera. Red Fire Old Vine Zinfandel on kuitenkin toimivampi esimerkiksi seurusteluviininä, sillä nimen "Fire"-sanasta huolimatta alkoholiset lieskat ei lyö ja tyyli on enemmänkin suunmyötäinen ja hedelmäinen. Etiketin leiman "The Essential BBQ Wine" kehotusta on uskottava: hitaasti kypsytelty savunmakuinen liha on viinille omiaan. Lihassa saa olla mausteisuutta ja sooseissa makeutta.

Kuva: Viinikartta

tiistai 7. helmikuuta 2017

Asio Otus - puolikuiva punaviini Italiasta

Asio Otus -viini on noussut Viinikartan kymmenen katsotuimman viinin joukkoon, joten halusimme testata, mikä tässä italialaisessa puolikuivassa viinissä kiinnostaa.

Asio Otus (11,99 €)

Asio Otus


Viinin nimi Asio Otus on latinaa ja tarkoittaa sarvipöllöä. Pöllöstä viiniin on ehkä vaadittu pientä aasinsiltaa, mutta ei anneta sen häiritä. Otetaan viini testiin ilman ennakko-oletuksia.

Pullo on jykevän oloinen kunnon viinipullo, mikä antaa hyvän ensivaikutelman. Kun viini pääsee lasiin, leijailee ilmaan suuri määrä tumman ja muhevan hedelmäisiä aromeja. Näyttää siltä, että tuttua italialaista tyyliä on odotettavissa.

Italiasta on nimittäin alkanut tulla yhä enemmän viinejä, jotka ovat pyöreitä, pehmeitä, hillomaisen runsaita ja sisältävät jokseenkin paljon jäännössokeria. Asio Otuksen maku kertoo, että juuri tämänkaltaisesta tyylistä on kyse. Se yllättää silti viininmaistelijan.

Viini on punaviiniksi todella makea

Odotin ripassomaista tyyliä pienellä määrällä jäännössokeria. Tässä sokerisuus on kuitenkin huomattavan runsasta, mikä tekee viinistä todella pehmeän. Kuivissa punaviineissä voi sokeria olla esimerkiksi 3 grammaa litrassa. Asio Otuksessa sokeria on kuusinkertainen määrä. Se ei vielä tee siitä jälkiruokaviiniä, mutta mieleen tuli kokeilla Asio Otusta ajankohtaisen runebergintortun kanssa ja viini ei hämmästyttävää kyllä ollut moksiskaan makeasta jälkiruoasta; normaali kuivempi punaviini maistuisi todella kuivalta ja kovalta makean ruoan kanssa.

Asio Otuksen tyyli on varmasti harkittu. Se on pehmeä, yltiöhilloinen ja tuntuu, ettei siinä ole laisinkaan tanniineja. Yleensä tämä tarkoittaa täyttä ryhdittömyyttä, mutta onneksi jälkimaussa poltteleva alkoholi tuo viiniin rakennetta.

Hedelmäisyys on runsaan hilloista, kuin soseutunut marjakeko erilaisia tummia marjoja, ja myös vadelmaa. Maku on todella mehukas ja maun runsaus täyttää todella suun. Samalla viinin silkkinen pehmeys on niin hätkähdyttävää, ettei miesmuistiin vastaavaa ole tullut vastaan.

Alkuperä ja lajikkeet

Asio Otuksen tarkempaa alkuperää ei ole määritelty. Joissakin lähteissä mainitaan Etelä-Italia ja Apuliakin. Juuri Apuliassa, Italian saappaankorossa, tehdään paljon tämäntyylisiä viinejä.

Viini on sekoitus kansainvälisiä lajikkeita, Merlot, Cabernet ja Syrah. Merlotin tumma hedelmäisyys kyllä tuntuu maun hallitsevana piirteenä. Syrah tuo blendiin mausteisuutta.

Tarjoilu ja ruokasuositus

Viini on oleellista viilentää 15 asteiseksi, sillä liian lämpimänä hilloisuus tuntuu raskaalta. Viilentäminen keventää suutuntumaa ja pitää hilloaromit kurissa. Asio otus on parhaimmillaan sellaisenaan seurustelujuomana.
Voit myös yhdistää sen joillekin ruoille, esimerkiksi salamipizzalle, pasta bologneselle, tummalle suklaalle tai makeille bbq-ribseille.

Asio Otuksella on myös puolimakea valkoviinikaveri: Asio Otus Bianco

Critter-viiniksi kutsutaan viiniä, jonka etiketissä komeilee jokin 'otus'. Viini myydään kivalla eläinhahmolla ja yleisesti ottaen se todella toimii myynninedistämisen tarkoituksessa. Vaikka eläinetikettiä voisi ajatella vain helpoksi markkinointikeinoksi heikohkoille viineille, meidän kokemuksemme mukaan critter labeleista löytyy moniakin kunnollisia viinejä.


Kuvat: Viinikartta

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Lähi-idän meze-ruokia ja sopivia viinejä

Viinikerhomme kokoontui tällä kertaa Lähi-idän ruokien ääreen. Meze-ruokiin olimme hakeneet innoitusta Persiana-kirjasta ja viinit valittiin Välimeren ympäristöstä ja vähän muualtakin.

Lasit täyttävät jo pöydän, joten mezet haetaan keittiöstä.

Mezet ovat itäisen Välimeren alkuruokia tai myös pääruokana syötäviä pikkuruokia samaan tapaan kuin meillä päin tunnetummat espanjalaiset tapakset. Mezejä perinteisesti syödään mm. Libanonin, Turkin ja Syyrian lisäksi ainakin Kyproksella ja Kreikassa. Meidän pöydässämme mezeihin ideaa haettiin menestyskeittokirjasta Persiana, jossa mezet ovat persialaistyylisiä. Mezemme nautittiin viinien kanssa ja viineiksi valittiin hyvin erilaisia tapauksia. Yksi kantava ajatus oli, että kuiva ja riittävän aromikas roseeviini on alueen ruoille parhaiten taittuva.

Leipää pitää olla: oliiviöljyllä, rosmariinilla ja merisuolahiutaleilla maustettu focaccia.


Alkuun tarjoilimme kasviskeittoa, jossa oli mm. kesäkurpitsaa ja kikherneitä.


Sydänsalaatin lehti toimi veneenä, johon kokosimme bulgur-pohjaista tabboulehia ja granaattinomenan siemeniä. Hauska kädestä haukattava alkusalaatti.


Viininlehtikääryleiden lisäksi salaattiosastolla jatkettiin fattoushilla, joka oli perussalaatti krutongeilla. Salaatti oli maustettu kirpeällä sumakilla, jota löytyy hyvin varustetuista kaupoista.


Tsatsikimme oli turkkilainen versio ja maustettu tillillä. Yhtä hyvin se voisi olla suomalainen versio, sillä onhan tilli todella suosittu perusyrtti täällä pohjolassa. Mieleen tulee mummonkurkut.


Tahinilla ja viinietikalla terästetty papusalaatti sai laajasti kehuja. Perinteinen hummus kuuluu luonnollisesti Lähi-idän noutopöytään; päälle oli ripoteltu paprikajauhetta.


Paahdetut kanasuikaleet oli maustettu sahramilla. Lisäksi tarjottiin katkarapupilahvia sekä ruokaisia jauheliha-perunapihvejä.


Tämä munakoisoherkku oli makeahko ja sisälsi mm. rusinoita, paprikaa, tomaattia ja punaviinietikkaa.


Aterian kruunasi porkkanakakku, jossa ei ole jauhoja ollenkaan. Kakku sisältää mm. munaa, voita, mantelijauhetta, kookoshiutaleita ja pistaasipähkinöitä. Paras porkkanakakku koskaan.


Suomalaisilla marjaviineillä ei ole erityisen hyvä maine, mutta Valamossa osataan. Tämä valkoisista viinimarjoista ja lakoista tehty Valamon jälkiruokaviini oli loistava porkkanakakun kaveri.


Näitä viinejä nautittiin:

1. Avondale Armilla Méthode Cap Classique Blanc de Blancs Brut 2009
Alkumaljana nautittiin kuohuviini Etelä-Afrikasta (24,90 €). Tämä huikean paahteinen ja hieno samppanjamainen kuohuviini on miellyttävä ja monivivahteinen.
2. Verdier Logel Ribambulles
Tämä pirskahteleva ranskalainen rosee on siiderimäisesti kuohuva ja vähäalkoholinen (8,5%). Siinä on kevyen saippuamainen suutuntuma. Ribambulles nautitaan jäiden kanssa ja se on nuorempien kuluttajien mieleen, koska on hauska ja helposti nautittava. Se ei kuitenkaan ole vakavasti otettava ruokaviini.
3. Chateau de Bellet 2015
Ranskalainen kuiva perinteinen rosee Provencesta, Nizzan kaupungin alueelta. Provencen alue tuottaa huikeita roseeviinejä ja rosee viinityyppinä onkin erinomainen mausteiselle Lähi-idän ruoalle ja on esimerkiksi ruoissa tyypillisen valkosipulin klassinen kumppani. Mitä mausteisempi ruoka, sitä enemmän roseessakin saisi olla voimaa ja aromikkuutta. Tämä viini olisi hieman kaivannut puhtia ruokia ajatellen.
4. Gustave Lorentz Crémant d'Alsace Brut Rosé
Roseekuohuviini Alsacesta Ranskasta. On poistunut Alkon valikoimasta, mutta hinta Alkossa oli noin 20 €, Viking Gracella 16 €. Kuten roseeviinikin, myös roseekuohuviini toimii hyvin Lähi-idän ruoille. Tämä kuiva, raikas, punamarjainen ja hieman sitrushedelmän kuoren kitkeräkin rosee oli ominaisuuksiltaan sopiva ruoan mausteisuuden vastapainoksi ja kuplat olivat raikastavia.
5. Barkan Classic Chardonnay 2014
Tämä israelilainen perus-chardonnay (11,56 €) tuoksui hieman erikoisesti kellarissa kasvaville sienille. Maku oli kuitenkin puhdaspiirteisempi ja kypsän sitruksinen. Buffaviininä oikein hyvä, mutta tavanomaisuutensa vuoksi se ei saanut erityismainintoja osakseen.
6. Tbilvino Rkatsiteli 2015
Georgiaa on sanottu viinin kodiksi, sillä maailman ensimmäiset viiniviljelmät ovat olleet mahdollisesti maan alueella. Georgia menee maantieteellisesti lähelle teemaamme, joten maan valkoviini (10,98 €) oli meze-pöydässämme paikallaan. Tasapainoinen, kevyen kirpeä ja kivan sitruksinen georgialainen valkoviini oli miellyttävä, mutta pikkaisen lisää ryhtiä jäimme kaipaamaan.
7. Chateau Musar 2003
Mukana oli myös yksi ikoninen viini, Musar (35,70 €), joka on Libanonin suuri viini Bekaan laaksosta. Täysin luonnonmukainen viini on tehty villihiivoilla ja tyyli ja laatu voi vaihdella eri vuosien välillä. Meidän Musarimme oli jo hyvin ikääntynyt, vuodelta 2003. Siitä löytyi tallimaisia tuoksuja. Maku oli marjainen ja hyvän hapokas. Todella mielenkiintoinen viini, joka käytännössä aina pärjää sokkotesteissä ja moniulotteisuutta kehutaan. Jos on vaan kunnossa. Toimii upeasti Lähi-idän ruoille.
8. Vóila Vineyard Assyrtiko 2015
Tämä kreikkalainen varapullo Assyrtiko (11,62 €) kaivettiin vielä lopuksi esille ja totesimme yksissä tuumin, että se olisi pitänyt ottaa alkuperäiseen kattaukseen. Erinomainen viini monipuoliselle ruokatarjonnalle. Mineraalinen, yrttinen ja raikas tyyli pelaa hienosti Lähi-idän ruoille.
9. Valamon jälkiruokaviini, Suomi.
Valamon luostarin kaupasta hankittu makea jälkiruokaviini (12 €) oli marjainen, tasapainoinen ja kivan hapokas. Yllättävän hyvä suomalainen viini. Huikea porkkanakakun kumppani.

Kokeile Alkosta myös:
Roseeviini: Barton & Guestier Rosé
Roseeviini: Château Ksara Sunset Rosé
Roseekuohuviini: Willm Crémant d'Alsace Rosé Brut
Valkoviini: Château Ksara Blanc de Blancs
Valkoviini: Yarden Chardonnay
Punaviini: Château Ksara Reserve du Couvent
Punaviini: Mount Hermon Red
Jälkiruokaviini: Yarden Heightswine

Kuvat: Viinikartta

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Blason de Campeón Cava Brut alle 8 euroon

Alkoon on ilmestynyt halvimpaan hintaryhmään cava-uutuus. Nopean sorttauksen perusteella Blason de Campeón Cava Brut on Alkon halvin cava. Sen saa hyllystä todella edulliseen alle 8 euron hintaan.


Cava-uutuus Blason de Campeón Cava Brut


Viinikartan blogi aloitti arvioimalla alle 7 euron viinejä muutama vuosi sitten. Hintataso on siitä noussut, mutta välillä on hauska palata näihin halvimpiinkin tuotteisiin. Alkon kuohuviinivalikoimassa keikkuu turhan paljon tuttuja nimiä, joten uutuudet ovat aina tervetulleita. Varsinkin cava-osasto herättää aina mielenkiintomme. Katso tästä halvimman hinnan mukaan järjestetyt normaalikokoiset cavat - se paljastaa, ettei halvimmissa kuivissa cavoissa juuri ole vaihtoehtoja.

Vaikka melkein kaikki cava tuotetaan Kataloniassa, ja vieläpä Freixenetin ja Codorníun toimesta, sitä tehdään kyllä muuallakin Espanjassa. Tämä cava onkin poikkeuksellisesti peräisin Valenciasta ja rypäleissä on cavan perusrypäleistä poiketen käytetty Chardonnayta. Tässä hintaryhmässä menestystä on nauttinut Jaume Serra Cava Brut (8,59 €).

Meillä tätä cavaa testasi neljä eri henkilöä kahdella eri kerralla. Summasimme havainnot lopuksi yhteen. Arviomme olivat melko yhtenevät ja tyrmäävää arviota ei tullut keneltäkään.

Lasiin päädyttyään cava kuohahtaa nopeasti ja kuplista emme löytäneet mitään mainittavia piirteitä. Tuoksu on lempeä ja kevyt ja siitä on erotettavissa päärynää ja verkkomelonia, mistä tulee mieleen italialainen prosecco.

Lasillisen siemaistuaan huomaa kyllä, että kyse on perinteisellä samppanjamenetelmällä tehty kuohuviini, eikä tankkikäymisellä valmistettu prosecco, joka ainakin tässä hintaluokassa olisi hyvinkin kevyttä, pehmeää ja raikasta. Myös Blason de Campeón on hapokkuutensa puolesta kevyttä keskitasoa, mutta toisin kuin yleensä proseccot, tästä cavasta on erotettavissa kerroksellisuutta. Alkuun maku on chardonnaymainen, greippisiä ja sitruunaisia mielikuvia luova sekä kirpeä. Sitten taustalla häivähtelee omenaa, joka on omenankodan muodossa. Maku päättyy pyöreään hedelmäisyyteen.

Blason de Campeónissa on myös piirteitä, joista huomaa, että kyse on halvemmasta cavasta. Sitruksisuus sisältää hieman kitkeryyttä, josta tulee mieleen sitrushedelmän valkoinen osa. Lisäksi aromeissa ei lopulta ole ulottuvuutta ja maku jää valitettavan lyhyeen.

Todella edulliseen hintaansa nähden Blason de Campeón on hyvä ostos. Voimme suositella tätä mutkattomiin hetkiin. Sen kanssa sopii tarjota erilaisia snackseja tai vielä parempi, jos katat pöytään espanjalaisia tapaksia. Tapaksien kanssa nautitaan usein cavaa.

Kuva: Viinikartta

lauantai 14. tammikuuta 2017

Aviva Pink Gold - pyörteilevä viinicocktail

Aviva-viinisarjan tuotteissa on erivärisesti pyörteileviä viinejä. Täytyy myöntää, että pyörteily on maagisen vangitseva efekti.

Tasaantuneena viini on kirkas, eikä näytä mitenkään erikoiselta. Pohjalla on erotettavissa hiekkapölyä.


Katso tästä videosta, miten Aviva pyörteilee, kun pulloa kääntelee:

Aviva-viinit


Viinikartalla jo jonkin aikaa kymmenen katsotuimman viinin joukossa on ollut Aviva Rose. Pitkään seurasimme, miten tämän tuotteen suosio jatkuvasti kasvoi ja siitä alkoi kuulla juttuja kahvipöytäkeskusteluissakin. Viking Gracelta hankittu Aviva Pink Gold oli odottanut jo jonkin aikaa testausta, koska odotuksemme maun suhteen eivät olleet järin korkealla. Lopulta pullo oli otettava esiin, mutta heti ei koskettu korkkiin.

Kun pulloa kääntelee, syntyy pilvimäisiä pyörteitä.

Avivan maagisin efekti tapahtuu ennen korkin avaamista. Kun pullo on ollut paikallaan, väri on kirkas, läpinäkyvä ja tasaantunut. Heti, kun pulloa alkaa kääntämään, pohjalla oleva hiekkamainen materiaali lähtee liikkeelle ja samentaa viinin. Pulloa sai heilutella rajusti, jotta muodostui hienoimmat pilvimäiset muodostelmat.

Pyörteily tasaantuu aika nopeasti ja viini näyttää samealta, mutta tietysti hippuset loistavat valossa kirkkaasti.

Pyörteily jatkuu lasissa hetken aikaa, mutta tässä vaiheessa taika on jo osittain haihtunut.

Miltä Aviva sitten maistuu?


Aviva Pink Gold on tietysti makeaa, helposti juotavaa ja hedelmäistä. Mitään pyörteilyyn liittyviä ylimääräisiä makuja ei erota. Hedelmäisyyttä on terästetty jollakin esanssilla ja siitä tulee mieleen Bellini-drinksu eli persikka-kuohuviini. Aviva on kuin elävä organismi, mutta jossain vaiheessa huomaa, ettei tämä ole varsinainen kuohuviini, koska viini ei kupli samaan tapaan kuin kuohuviini. Alkoholia Avivassa on vain vähän eli vain 5,5 prosenttia. Jossain ohjeessa Avivaan suositeltiin sekoitettavan vodkaa, joten tässä kohtaa idea lähentelee mikseria. Maultaan Aviva ei vastaa pyörteiden aiheuttamaa ihastusta. Kyse on esanssisen makeasta hedelmäjuomasta, jota maistelee jälkiruokana lasillisen.

Miten pyörteily on toteutettu?


Pullossa ei kerrota mitään toteutustavasta ja tuottaja on maininnut, että tämä on 'taikuutta'. Erikseen on sanottu, että Aviva on täysin juomakelpoista, mitä tulee kyllä hetken ajatelleeksi samalla, kun pyörteitä ihastelee. No, tiedämme toisenkin vastaavanlaisen tuotteen, nimittäin supersuosion saavuttaneen Blue Nun Gold Edition -kuohuviinin Saksasta. Blue Nunnissa suoraan sanotaan olevan 22 karaatin kultahippuja. Se antaa vahvan vinkin, että Avivan pyörteet syntyisivät pienen pienistä kultahipuista. Osassa sarjan viineissä nimessäkin on sana "Gold". Alkon sivu paljastaakin, että Aviva Rose sisältää lehtihopeaa. Meidän Aviva Pink Goldin kullasta saa vihiä myös, kun sipaisee viiniä sormiinsa. Sormen pintaan jää ohut kultainen kerros.

Alkossa myytävät Aviva-tuotteet:
Aviva Rose
Aviva Gold
Sarjassa myös:
Aviva Pink Gold
Aviva Blue Sky
Aviva Platinum
Käytetty rypäle: Airen
Alkoholia: 5,5%
Sokeria: yli 100 g/l
Alkuperämaa: Espanja


Kuvat ja video: Viinikartta

tiistai 3. tammikuuta 2017

Kreikkalainen ruoka ja Assyrtiko-valkoviini Kreetalta

Olemme melkoisia Välimeri-faneja ja päätimmekin eräänä viikonloppuna tehdä buffatyyliin erilaisia kreikkalaisia tai kreikkalaistyylisiä ruokia ja nauttia ruoan kanssa hyvää kreikkalaista valkoviiniä ystävien kesken. Nämä ruoat tehtiin viime vuonna ennen joulua.

Kreikkalaisten ruokien viiniksi valikoitui huikean hinta-laatusuhteen
kreetalainen Vóila Vineyard Assyrtiko 2015 (11,62 €)

Välimeri ja Kreikka on pitkään ollut fanituksemme kohteena. Kreikkalainen ruoka voi olla yksinkertaista, mutta toisaalta se tekee siitä juuri hyvää ja nimenomaan, jos sitä nautitaan ystävien ja sukulaisten kesken. Kreikkalaisessa ruokapöydässä puhe on äänekästä ja ruoka viineineen konstailematonta. Tutut ruoat vievät ajatukset Välimeren kimmeltäviin vesiin ja sitruunapuihin. Assyrtikon hedelmäisestä tyylistä tuleekin mieleen kypsät suoraan puusta poimitut sitruunat.

Ruoanlaitto aloitettiin välimeren leivällä, joka on jo ruoka sinänsä.

Tällä kertaa kreikkalaiset ruokamme olivat sellaisia, ettei punaviiniä haluttu valita. Valkoviini sopii huomattavasti paremmin sekalaisessa ruokapöydässä. Monesti kreikkalaisista valkoviineistä tulee mieleen vain halpa pihkainen Retsina, mutta se ei ole koko totuus. Kreikassa tehdään paljon laadukkaita viinejä ja Santorinilta kotoisin oleva rypälelajike Assyrtiko on hyvä lähtökohta tutustua kreikkalaisiin valkoviineihin. Toki sama rypäle voi esiintyä myös Retsina-blendissä, mutta tämä maistamamme lajikeviini on puhdas Assyrtiko. Samasta rypäleestä tehdään Santorinilla myös rusinasopan sävyistä Vinsanto-jälkiruokaviiniä.

Papusalaatti, tsatsiki, täytetyt kurpitsat, hummus, katkarapupilahvi, tomaattisalaatti sekä kreikkalaiset lihapullat.

Vóila Vineyard Assyrtiko tulee Kreetalta ja on harvinainen tapaus Alkossa, josta ei taida muita saaren viinejä löytyä. Assyrtiko säilyttää hyvin hapokkuutensa ja maku onkin mukavan hapokas, runsaan hedelmäinen ja leveä. Se on lempeän sitruksinen ja tasapainoinen kokemus. Viiniin on helppo ihastua ja hintaansa nähden tämä Assyrtiko on hämmästyttävän hyvä. Hedelmäisyyden lisäksi siinä on kiinnostavaa mineraalisuutta, yrttisyyttä ja mausteisuutta. Maku ei ole kuitenkaan varsinaisesti kompleksinen, vaan pyöreä ja suunmyötäinen. Vóila Vineyard Assyrtiko oli täydellinen kumppani moninaisille kreikkalaisille ruuillemme ja siitä saat myös loistavan kaverin erilaisille merenherkuille. Suosittelemme lämpimästi tutustumaan Vóila Vineyard Assyrtikoon.

Toomaattisalaattiin tuli mm. rucolaa sekä leivitettyjä fetakuutioita.


Sesongissa olleen myskikurpitsan täyte tehtiin kreikkalaiseksi mm. fetalla.


Kuvat: Viinikartta