keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Hirvi - Châteauneuf-du-Pape alle 20 eurolla

Châteauneuf-du-Pape on yksi Ranskan tunnetuimmista viineistä. Varsinkin alueen punaviinit ovat maailmankuuluja. Viini tulee samannimisestä kylästä, joka sijaitsee Etelä-Rhônen viinialueella Avignonin kaupugnin lähettyvillä aivan Välimeren tuntumassa. Nimi viittaa 'paavin linnaan' ja suomalainen nimi viinille onkin 'pappi'. Papit ovat aina arvokkaita viinejä, mutta nyt Alkoon ilmestyi poikkeus: alle 20 euron pappia ei Alkossa tietääksemme ole aiemmin ollut.


Hirvi Châteauneuf-du-Pape


Alkossa on ollut aiemminkin Hirvi-nimisiä viinejä ja tälläkin hetkellä kaksi. Hirviin ja muihin riistaan viittavat etiketit tulevat hyllyille näin syksyn tullen. Luonnollisesti tuotetta halutaan markkinoida riistaviininä niin, ettei hirvimiehen tarvitse vaivata itseään viiniä peijaisiin valitessaan. Valitettavasti nämä valmiiksi määritellyt viinit yleensä edustavat helppoa ja keskivertoa viiniä. Onko sama kysessä laatualueen Hirvi Châteauneuf-du-Papen tapauksessa?

Hirvi-viini on aidossa ja tyylikkäässä Châteauneuf-du-Pape-pullossa, jossa paavilliset kohokirjaimet ja -kuviot tekevät pullosta käsin kosketeltavan hienon. Monet maistamamme papit ovat olleet vieläkin astetta raskaammissa pulloissa, mikä luo kyllä arvokkuuden tunnetta. Papit ovat aina aromikkaita punaviinejä ja ovat useimmiten täyteläisiä ja tanniinisia. Sekoiterypäleinä ovat tyypillisesti Grenache, Syrah ja Mourvèdre. Papit ovat esimerkiksi lihaisia, aromikkaita, yrttisiä, mausteisia ja mahdollinen hillomaisuus on eleganttia. Tähän moniulotteisuuteen päästään tuomalla edellä mainituista rypäleistä parhaat piirteet esille. Viinien tyylit vaihtelevat jonkin verran ja keskitäyteläisiä ja keskitanniinisiakin löytyy Alkon 16 papin valikoimasta. Tähän kategoriaan menee myös Hirvi.

On aika pian selvää, ettei Hirvi pääse kovin lähelle sitä tyyliä, mistä Châteauneuf-du-Pape on kuuluisa. Hirvi ei ole kelvoton tai huono, mutta se on ehdottomasti vaatimattomampi tapaus. Kun muistelee niitä upeita hetkiä parhaimpien pappien parissa, Hirvi tuntuu aluksi aika kuivakalta ja hieman pistävältäkin. Siitä puuttu se hieno eleganssi, jota vaadittaisiin, jotta viiniä vain pyörittelisi lasissa ja maiskutellen meditoisi.

Hirvi on marjainen viini, jossa on mehukasta hapokkuutta, mustaherukkaista väkevyyttä ja puolukkaista happamuutta. Hirvi vaatii ruokaa. Meillä Viinitarhurin juusto pehmentikin sitä sopivasti. Testasimme Hirven myös lammaspadan kanssa, mikä sai viinin elämään - ja yhtä hyvin viinin voi kuvitella riistalle.


3.5 tähteä. Ihan pätevä ruokaviini mm. riistalle, mutta ei ole sellainen nautiskeluviini millaisina Châteauneuf-du-Papet on opittu tuntemaan.



Kuvat: Viinikartta

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Mas La Plana - Torreksen ikoninen punaviini

Mas La Plana viipyilee huulilla, kun sen sanoo ääneen. Torreksen vuonna 1970 esitelty viini on pysynyt vuosien ajan samanlaisena ikonisena viininä myös suomalaisissa juhlahetkissä: sillä on paikkansa joulun mietiskelyviininä kuin edustusillallisilla, joilla halutaan tarjota jotain erityistä. Mistä tämä 40 vuoden ikään (vuosikerta) kasvanut Katalonian huippupunkku on tehty?

Mas La Plana (49,90€) ja naudan sisäfilee kulkevat käsi kädessä.

Mas La Plana on arvokas viini, eikä vain Alkossa. Alkon hinta 49,90 € on itse asiassa kansainvälisesti kilpailukykyinen. Muutamissa maissa vieraillessani olen etsinyt tämän viinin hintavertailua varten ja monta kertaa hintalappu on osoittanut Alkoakin kovempaa hintaa. Alkossakin viinin hinta on joskus ollut 35 euron tuntumassa, mutta ei enää nykyisessä vuosikerrassa. Laivalta haimme meidän vuoden 2010 vuosikertamme tuohon noin 35 euron hintaan.

Viini tulee Barcelonan läheltä samannimiseltä 29 ha:n tarhalta, jolla kasvatetaan Cabernet Sauvignonina. Viini on siis tehty ranskalaisesta rypäleestä ja on aikoinaan voittanut testissä ranskalaisia huippuviinejä sekä kahminut vuodesta toiseen palkintoja - eniten espanjalaisista viineistä. En aio pelkästään kehua viiniä, vaan tuoda myös muita puolia esiin.

Ensinnäkin Mas La Plana on ylihintainen. 50 euron hinta on kova ja sitä nostaa saavutettu maine. Samaan hintaan saa todella kiinnostavia viinejä esimerkiksi Italiasta ja tämänhintaiset uuden maailman viinit ovat huipputuotantoa. Eli miksi ostaisin tätä nelikymmenvuotiasta viiniä joka joulu, kun muutakin todella kiinnostavaa ja jopa parempaa saa samalla hinnalla.

Mas La Plana on voimakas ja siitä aistii heti, että on kyse laatuviinistä. Kuitenkin jossain määrin siitä tulee mieleen Torreksen huomattavasti halvemman Sangre de Toron tyyli - siten että tämä olisi vain päivitetty versio siitä. Tämä huomautus on perusteltu ainakin niillä tyylillisillä yhteneväisyyksillä, että jos ei pidä Sangre de Torosta, tuskin pitää myöskään Mas La Planasta. Ja kun alkuperä ja maaperä maistuu viinissä, sitä yleensä pidetään hyvänä asiana. Olen vaan useammankin kerran kuullut Mas La Planan kohdalla, että aromit eivät viinin puhdaspiirteisyyttä ja tasaisuutta arvostavalle suomalaiselle kuluttajalle aina aukea. Mas La Plana ei nimittäin ole täysin helppo viini: tietyt tumman paahtuneet piirteet viinissä voivat olla jopa luotaantyöntäviä.

Kokille kaadetaan tietysti maistiaiset, kun filettä aletaan grillaamaan.

Mas La Plana on todella täyteläinen rustiikkinen punaviini, jossa maistuu maaperä. Viini kannattaa dekantoida hyvin, sillä ilmoittuminen vähentää erikoisia aromeja. Viini tuntuu vuosikymmeniä vanhalta ja perinteiseltä, vaikka se onkin ollut aikanaan innovatiivinen.

Siinä on pippurisuutta ja savuisuutta, mutta se säilyttää pitkän maun aikana hyvän hedelmäisyyden ja eloisan hapokkuuden. Jokainen suullinen on niin runsas, että pienikin siemaisu viiniä riittää täyttämään suun. Runsas ja reipas tanniinisuus tekee siitä hyvän lihaviinin; tanniinit ovat jo pyöristyneet, mutta niissä riittää potkua medium-kypsälle lihalle. Ruoan kanssa viini onkin oikeuksissaan, jolloin maku pehmenee sopivasti sekä muodostaa naudanlihan kanssa hienon liiton.

Mikään laatikkoviini tai 10 euron viini ei voi päästä vastaavaan voimaan ja runsauteen. Tummat marjat, kuten mustaherukka, ja tammen aromit, kuten nahkaisuus ja lakritsi, muodostavat monikerroksisen viinin, joka kehittyisi vielä muutaman vuoden asianmukaisesti varastoituna.

Mas La Planan kaunis sävy lasissa herätti kiinnostuksen.

Laitoimme Mas La Planalle naudan sisäfilettä ja lisukkeeksi tarjosimme savustettuja tomaatteja ja grillattua kesäkurpitsaa. Nämähän toimivat täydellisesti yhteen. Mas La Plana viihtyy myös riistan, kuten esimerkiksi hirven seuralaisena. Ja voimakkaat juustot pehmentävät makua. Tämä on hieno viini, joka maistui meille ihan täydellisesti - ilman soraääniä - näin ollen yksi Mas La Plana on aina hyvä pitää varastossa.

Upeaa tummankirsikkaista sävyä jää pitkäksi aikaa ihastelemaan.


Savustetut tomaatit toimivat hyvänä lisäkkeenä yhdessä grillattujen kesäkurpitsojen kanssa.


Tämä sisäfileemonsteri sai vielä hetken kypsyä uunin lämmössä.


Kuvat: Viinikartta

torstai 15. syyskuuta 2016

Bandol Rosé, kanasalaatti ja hummusta

Elokuun puolella pääsimme vielä kesän viimeisiin fiiliksiin provencelaisen roseeviinin kanssa. Laadukkaat ja kuivat roseeviinit ovat hienoja ruokaviinejä, sopivat nautittavaksi varsinkin salaattien kanssa.

Provence on tunnettu roseeviineistään ja Bandolin alueen roseeviini on arvostetuimpia roseita. Tämä Bandol (2012) oli Viking Gracelta.


Roseeviini ja Bandol
  • Kausiluonteista roseeta nautitaan etenkin kesäisin.
  • Sadonkorjuusta suoraan kulutukseen on tarkoittanut usein heikkoa laatua.
  • Roseen suosio on Suomessa jatkuvasti kasvanut.
  • Roseen kulutus on siirtymässä ympärivuotiseksi.
  • Laadukkaitakin roseita tehdään, Provencen Bandol on arvostettu alue.
  • Provencessa viinintuotannosta 4/5 on roseeta.
  • Bandolin kalastajakylä sijaitsee Marseillen ja Toulonin välissä.
  • Alueen ilmasto sopii erityisen hyvin Mourvèdre-rypäleelle.
  • Bandolissa Mourvèdresta tehdään punaviinejä ja roseita (vähintään 50% sekoituksessa).
  • Muita Bandolin roseiden rypäleitä ovat Cinsault ja Grenache.
  • Ranskalaiset roseet, Bandolin roseet


Bandolin rosee ja kanasalaattia


Jos roseilla onkin ollut heikkolaatuisen viinin maine, Bandolissa on pyritty laatutuotantoon myös roseissa. Alkoon Bandolin roseita tulee keväällä toukokuun tienoilla, yksi tai kaksi. Tällä hetkellä myynnissä on kaksi roseeta, toinen tilausvalikoimassa. Bandolin roseet ovat hinnaltaan useimmiten 20 euron tuntumassa. Ne ovat kuitenkin huomattavasti kiinnostavampia roseita kuin monet muut. Mineraalisuus, yrttisyys (timjami ja rosmariini) ja mausteisuus tekevät niistä helposti välimerelliselle ruoalle sovitettavia; sanotaan, että valkosipuli ja roseeviini ovat erityisen hyvä yhdistelmä.

Klassiseen tyyliin kuuluu usein kevyen marjainen aloitus, joka ei vielä välttämättä tee vaikutusta. Pitkä maku kuitenkin kasvaa maistellessa yrttiseksi ja mausteiseksi kokonaisuudeksi, jonka sopiva ruoka suorastaan saa lentämään ja suut hymyilemään. Kana ja salaatit ovat Bandolille hyviä yhdistelmiä. Kun maustoimme hummus-kanasalaatin kanelilla, sitruunalla ja valkosipulilla, asettuivat viinin ja ruoan aromit täydelliseen sopusointuun.

Oli kiva palata vielä kesäisiin tunnelmiin, mutta syksy saapuu punaviineineen. Seuraavaksi otammekin arvioitavaksi yhden klassisen espanjalaisen.

Huom! Jos Bandolia ei ole Alkosta saatavilla, kokeile sen sijaan esimerkiksi tätä hyvää provencelaista roseeta.

Tämä maistuva kanasalaatti on saanut vaikutteita monista välimerellisistä keittiöistä. Mausteina on käytetty kanelia, valkosipulia ja sitruunaa. Salaatin kesäkurpitsa ja paprika tuo mieleen provencelaisen Ratatouillen. Lisäksi tarjotaan appelsiinilla maustettua hummusta.


Kuvat: Viinikartta

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Libanonin Château Ksara ja uutuus Sunset Rosé

Libanonin Château Ksara tekee hyviä tasalaatuisia viinejä. Viime vuonna esiteltiin erittäin hyvä valkoviini ja toukokuussa tilausvalikoimaan ilmestyi rosee. Otimmekin roseen tarkasteluun.



Sunset Rosé
  • Cabernet Franc ja Syrah -rypäleistä tehty rosee
  • Ranskalaistyylinen ja on sellaisenaan kuivakkaa, mutta herää henkiin ruoan kanssa
  • Nautitaan yleensä vuoden ikäisenä, mutta säilyy parikin vuotta kellarissa
  • Roseeta tehdään muutamalla eri tavalla, Sunset on tehty Saignée-menetelmällä
  • Saignée on punaviinin oheistuote ja joidenkin mielestä ei rosee ollenkaan. Käymisen aikana osa punaviinistä valutetaan pois, jotta jäljelle jäävä punaviini voimistuisi. Valutettu viini saatettiin kaataa viemäriin aiemmin, mutta nyt siitä saada mitä parhaita roseita.
  • Viinin tuoksussa on hapanta punaherukkaa
  • Maku on todella kuiva ja kevyen hapokas
  • Maussa on aavistus vadelmaa ja mansikkaa
  • Viinissä on mausteisuutta ja vivahteikkuutta
  • Jälkimaku on aika raikas kitkerällä vivahteella


Sunset Rosé on ruokaviini


Ensipuraisulla Ksara Sunset Rosé ei ehkä tee vaikutusta, sillä ranskalaistyylinen rosee maistuu lähinnä kuivalta ja ohuelta, vaikeasti hahmotettavalta viiniltä, jota voisi tarjota ei-toivotulle vieraalle. Tässä roseessa on kuitenkin roppakaupalla ominaisuuksia ruokaviiniksi ja viinin vahvuutena onkin sisäänrakennettu happamuus, ryhdikkyys ja mausteisuus, jotka tulevat kunnolla esille vasta ruoan yhteydessä. Viini ei toisin sanoen jää ruoalle kakkoseksi.

Libanonin viinit ovat itäiseltä Välimereltä, mutta ranskalaisvaikutteisia. Kuivan valko- tai roseeviinin hauskaksi välimerellisyyden happotestiksi käy isot kaprikset eli ne rypäleen kokoiset kapriksen marjat. Kun haukkaa Välimeren keittiössä tunnettua kaprista ja siemaisee viiniä perään, täytyy syntyä miellyttävä makuyhdistelmä, joka nostaa veden kielelle. Jos näin ei käy, välimerellisyyden voi kyseenalaistaa, ja viinin alkuperä on ehkä hukassa. Pelko on turha, sillä kapriksien kanssa viinin aromit suorastaan räjähtävät ja jälkimaun kitkerät piirteet pehmenevät kuin suunnitellusti.

Nautimme Sunset Roséesta kylmien lihaleikkeleiden, kapriksien, juustojen, marinoitujen kasvisten ja grillatun kanafileen seurassa. Sunset Rosé todellakin on monipuolinen ruokaviini.

Muut Ksaralta:
Château Ksara Blanc de Blancs (13,79 €)
Château Ksara Reserve du Couvent (11,50 €)
Château Ksara (23,90 €)


Château Ksara
  • Suurin libanonilainen viinitila, joka vastaa 70%:sta koko maan tuotannosta.
  • Perustettu 1857, jolloin jesuiittamunkit alkoivat viljellä 25 ha:n aluetta.
  • Sittemmin viinitarhoja on hankittu lisää.
  • Tuotannossa ainakin 15 eri viiniä
  • Ksara on halunnut laajentaa Alkon tarjontaansa ja tällä hetkellä Alkossa on 4 viiniä
  • Tuotantoa noin 3 miljoonaa pulloa vuodessa
  • Vientiä yli 40 maahan
  • Ranskalaistyylistä viiniä ranskalaisilla opeilla
  • Tuotanto kehittyi ja uusia (ranskalaisia) lajikkeita esiteltiin 1970-1990.
  • Viinejä kypsytellään roomalaisaikaisissa kellareissa
  • Sijaitsee pohjois-eteläsuuntaisessa 120 km pitkässä hedelmällisessä Bekaan laaksossa 40 km Beirutista itään. Kaikki Libanonin viinintuotanto on samalla alueella.


Viinikartta Ksaran tastingissa

Lue myös: Chateau Musar 2005 - Libanonin huippuviini testissä

Kuvat: Viinikartta

tiistai 9. elokuuta 2016

Brasilian viinit, papupata feijoada ja kalapata moqueca

Rion olympiahuumassa otimme testiin kaikki Alkon brassiviinit ja valmistimme niille kaveriksi pari brasilialaista perinneruokaa.



Brasilian viinit


Alkon brassiviinivalikoima ei ole päätähuimaava, mutta löytyy sieltä sentään yksi joka lajia: kuohuviini, valkoviini ja punaviini. Kyseessä on epäilemättä olympiasaumaan isketystä tempauksesta, sillä viinejä on vain erikoiserä ja koko satsi on peräisin samalta tuottajalta. Edellinen erä poistui Alkosta pari vuotta sitten ja sen perusteella osasimme odottaa, että ainakin kuohuviineissä maassa on osaamista. Brasilia ei sinänsä sovellu kovinkaan hyvin viinintuotantoon ilmastollisista syistä. Viinejä tuotetaan yleensä 30-50 leveyspiirin välissä niin pohjoisella kuin eteläisellä pallonpuoliskolla. Rypäleet tulevatkin maan eteläisimmästä osasta, joka juuri ja juuri yltää 30 leveyspiirille. Sielläkin viljelyksille on enimmäkseen haettu korkealla sijaitsevaa mäkistä maastoa suotuisamman mikroilmaston vuoksi.

Kuohuviini

Kolmikon mielenkiintoisin yksilö on ehdottomasti kuohuva Brazil Intenso Brut. Kuiva kuohuviini on tehty italialasperäisestä Glera-rypäleestä, jota käytetään perinteisesti proseccon valmistamiseen. Tässä lienee taustalla Brasilian viinikulttuurin historia, joka juontaa juurensa maahan saapuneiden italialaisten viinintekijöiden perinteisiin.

Brassikuohari muistuttaa hieman Italian serkkuaan, mutta siitä löytyy vähän enemmän luonnetta. Viinin mousse on herkullisen täyteläinen, mikä innostaa siemailemaan skumppaa tämän tästä. Maku on runsaan hedelmäinen ja miedon kirpeä. Hedelmät vain voimistuvat ruuan kanssa, saaden jopa hedelmäkarkkimaisia vivahteita!

Valkoviini

Brassiperheen valkkarin tunnistaa helposti chardonnayksi. Salton Paradoxo Chardonnay on kuoharin jälkeen jopa pieni pettymys. Ei viinissä varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta ei sen puoleen mitään erityisen kiinnostavaakaan.

Kuiva lämpimän maan chardonnay maistuu juuri siltä, miltä sen voisi kuvitella maistuvan. On hedelmää (sitrusta sekä hieman raakaa ananasta) ja pienen pientä happoa, mutta kokonaisuutena viini on kovin lattea. Tämän huomaa vielä paremmin kalaruuan kanssa. Ruuan liemi on kookospohjainen ja erittäin täyteläinen, joten se peittää viinin täysin.

Punaviini

Mielleyhtymä brasilialaisesta punaviinistä on helposti machon suuri ja voimakkaan pullisteleva. Salton Intenso Tannat ei kuitenkaan ole mitään sen kaltaista. Tuntuu, että viinistä on koitettu tehdä mahdollisimman helppoa juotavaa, jolloin maku on vedetty liikaa aisoihin. Jopa alunperin Lounais-Ranskasta kotoisin oleva tanniinimonsteri Tannat-rypäle on Brasiliassa lantrattu pehmeätanniiniseksi ja hengettömäksi. Mieleen jää vain mustaherukka-aromi ja jälkimaussa vaimeasti potkivat tanniinit.

Tuhdin liharuuan kanssa punkku on "ihan ok", mutta kuka kaipaa moista tohvelisankaria? Mahtava lihafiesta kaipaisi seurakseen jotain paljon voimakkaampaa ja suoraselkäisempää keikaria. Salton Intenson pyöreän pehmeä hillofiilis ei innosta ennätyssuorituksiin. Toivottavasti tätä ei tarjota olympia-urheilijoille!

Päätelmät

Brasilian viinikatsauksen kattaus on sanalla sanoen kapea, joten mitään laajoja johtopäätöksiä maan viinintuotannosta ei tällä perusteella kannata lähteä tekemään. Tässä kolmikossa on kuitenkin vahva yliyrittämisen leima. Viineillä ei ole juuri persoonaa, vaan ne ovat huolella tehtyjä tasalaatuisia maataloustuotteita. Ilman Rion Olympiakisojen tuomaa huomiota, olisi nämä pullot jääneet varmasti hyllyyn - mikä ei ole välttämättä niin huono asia. Tällä kertaa viinien hinnat ovat sentään kohtuulliset.


Moqueca


Kolmesataavuotias kalapata Moqueca tehdään Brasiliassa kaikenlaisista merenherkuista ja kypsytellään kookosmaidossa. Meidän versiossa kala oli haukea ja siikaa. Ruoan alkuperä on samalta suunnalta kuin viinit. Kuohuviini toimi tälle ruoalle parhaiten.

Ensin kattilassa freesattiin paprikaa, sipulia, valkosipulia ja tomaattia.


Sitten lisättiin kookosmaito, mausteet (mm. juustokumina ja korianteri) ja limemarinoidut kalafileepalat.


Valmis kookoskalapata (tai keitto) Moqueca. Todella herkullista.


Feijoada


Portugalilaista alkuperää olevaa lihaista papupataa Feijoadaa pidetään Brasiliassa kansallisruokana. Se tarjoilaan yleensä riisin kanssa ja kyseessä on viikonlopun parempi ruoka. Meidän Feijoadassa oli possua eri muodoissa: chorizoa, possunkylkeä ja pekonia. Pavut olivat mustapapuja.

Ensin valmisteltiin lihat: paistettiin pekoni, raaka chorizo sekä väriä uunissa pari tuntia kypsyneeseen possunkylkeen.


Sitten freesattiin kasvikset: sipuli, valkosipuli, porkkana ja selleri.


Lisättiin tomaattipyree ja mausteet - taas juustokuminaa.


Lopuksi kaikki ainekset pannuun hautumaan hetkeksi. Mustapapuja.


Valmis Feijoada on tuhti ja maukas herkku, jolle punaviini oli oikea kumppani.


Viinikartan valinta parhaaksi Alkon brassiviiniksi on kuohuva Brazil Intenso Brut.


Kuvat: Viinikartta

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Footmark-viinit, spare ribs ja muita perusgrillattavia

Footmark-nimellä on Alkossa kolme edullista viiniä. Footmark Pinotagea olemme aina pitäneet halpispunkkujen parhaimmistoon kuuluvana. Nyt perusgrillattavien possuruokien kaveriksi otettiin Pinotagen lisäksi myös blogissammekin vieraillut Chardonnay-Viognier. Näissä viineissä hinta-laatusuhde on todella kohdallaan.

Grillaus vaatii aina kokille lasillisen, mihin raikas valkoviini käy mainiosti. Footmark Chardonnay Viognier, Etelä-Afrikka (6,99 €)


Etelä-Afrikan omasta rypäleestä Pinotagesta tehty Footmark Pinotage, Etelä-Afrikka (6,99 €), on pehmeän hedelmäinen punaviini, jonka mausteisuus sopii hyvin grilliruoalle.


Footmark viittaa ympäristöjalanjälkeen, jota brändi haluaa pienentää viinintuotannossa.


Ensin käsittelyyn otettiin possun fileepihvit, jotka olivat saaneet maustua muutaman tunnin valkosipulin ja soijapohjaisen marinadin kanssa.


Kaksikosta Pinotage-punaviini sopi fileepihveille hienosti.


Footmark Pinotage

Footmark Pinotage on tumma viini, jossa maku on pehmeän hedelmäinen ja jossain määrin kukkainen: shirazmainen orvokkisuus ja lakritsi tulee esiin. Viinistä on helppo aistia myös mokkaisia ja paahteisia aromeja. Footmark Pinotage on helposti juotava, sillä keskitäyteläisyys tekee viinistä raikkaamman. Tumma ja hieman makeahko makumaailma maltillisilla tanniineillaan tekee siitä oivan grilliviinin makkaroille ja possulle. Sovitimme Pinotagen porsaan fileepihveille ja pekoniherkkusienille.

Parin kilon painoinen spare ribs siveltiin chilisellä ja makean täyteläisellä cokisamarinadilla.


Spare ribs sai kypsyä hitaasti uunissa tiiviisti folioon käärittynä.


Footmark Chardonnay Viognier

Footmark Chardonnay Viognier on kahden rypäleen onnistunut sekoitus. Viognier tuottaa vähähappoista viiniä, jossa on aromikkuutta: kukkaisuutta, aprikoosia ja kypsää persikkaa. Chardonnay on hyvä kumppani tuomaan viiniin hapokkuutta. Tämä terästankissa kypsynyt viini on toisaalta hapokas ja kirpeän sitruksinen (jopa greippinen). Siitä löytyy myös toinen puoli muuta hedelmäisyyttä päärynän ja omenan muodossa sekä myös mausteinen komponentti, jonka vivahteet voisivat olla Viognierista peräisin. Ei hullumpi halpisviini, joka grillauksen ohessa maistui kokille, mutta osasi panna kampoihin juuri sopivasti ribsien colakastikkeen chilisille mauille. Sovitimme Chardonnay Viognierin siis spare ribseille.

Uunissa jo kypsynyt porsaan spare ribs grillattiin rapeaksi ja loput kolamarinadista kaadettiin pintaan. Upea chilinen ja makea kastike toi vahvasti Amerikan grilliherkut mieleen.


Klassikkoruoka on tämäkin, pekoniherkkusienet Aura-täytteellä. Sienet viihtyivät erityisesti Pinotagen seurassa.


Sipulinyytit tarvitsivat vain voita mausteeksi. Kiva kesäinen naposteluherkku sopi erityisesti Chardonnay-pohjaiselle valkoviinille.

Jos tässä ei ollut Footmarkia tarpeeksi, kokeile espanjalaista luomu-uutuutta Footmark White Organic (9,49 € / litran muovipullo).

Kuvat: Viinikartta

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Allegrinin herkut uutuuspunaviinit Venetosta: Belpasso ja Palazzo della Torre

Italian Venetosta tulee pari tilausvalikoiman uutuuspunkkua, joita lähdimme parittamaan lampaalle. Kesäkeittiössä kaivettiin savustusastia esiin, kun ajatus savulampaan ja upean italon yhdistämisestä kirkastui ajatuksissa.

Allegrini Belpasso 2013 kaadettiin ensin lasiin, kun kesäkeittiötä alettiin valmistella. Hillomainen punkku tuntui hyvältä "asennusviiniltä" ja herätti ruokahalun.

Astetta hinnakkaampi Allegrini Palazzo della Torre 2012 sai odottaa lampaan kareen ja lampaan sisäfileen valmistumista - sen ajateltiin etukäteen olevan varsinainen herkku lammasviini.

Lampaan kare oli maustunut muutaman tunnin mm. rosmariinin ja valkosipulin kanssa. Fileisiin oli ripoteltu vain hieman pippuria.

Belpasso

Onpas Belpassossa muheva tuoksu: alkoholia ja tummaa marjaisuutta. Maku on marjainen, mausteinen ja siitä löytyy myös hedelmäisyydelle tilaa antavaa hienovaraisempaa Kroatian slavonialaista tammisuutta; makeahkoon lakritsisuuteen tuo vivahteita hennon savuiset tai paahteiset nyanssit. Kiva mustaherukkainen hapokkuus tuo herkullisen hedelmäisyyden pintaan ja viinistä jääkin pitkä, hedelmäinen jälkimaku. Viini nostaa nopeasti veden kielelle.

Viiniin tyyliä on haettu Apassimento-menetelmällä, jossa joskus rypäleiden on annettu kuivaa ennen keräämistä, mutta tässä tapauksessa keräämisen jälkeen. Rypäleiden kuivattaminen tiivistää makua ja sokereita ja se on noussut suosituksi viinityyliksi myös Suomessa. Viini on läheistä sukua Ripassolle. Pieni määrä jäännössokeria tekee tästä tummasta viinistä hillomaisen, mikä tekee siitä helposti nautittavan seurusteluviinin. Ruuallisesti se viihtyy monipuolisesti grillattujen lihojen sekä pitkään haudutettujen lihapatojen seurassa.

Mordorin Barad-dûr vai Dol Guldur?

Pienikin määrä savustuslastuja riittää...


... synnyttämään runsaasti savua.


Fileisiin ensin paistettiin väriä ja sitten kypsennettiin savustusastissa. Oli pieni arvoitus, 'vettyykö' file savussa, mutta kyllä maistui, kun pintaan tarttui upea savu ja liha jäi sopivasti roseeksi.

Palazzo della Torre

Jos Belpasso maistuikin grillauksen ohessa ja toimi myös ruokien kanssa, niin Palazzo della Torre räjäyttää tajunnan. Viinissä on mahtava tuoksu, jossa on kypsyneen hedelmäisiä ja hieman maanläheisiäkin piirteitä. Se antaa heti selviä viitteitä, että kyse on todellisesta laatuviinistä. Myös tämän viinin valmistuksessa on käytetty kuivattuja rypäleitä ja se muistuttaa meitä Ripassosta ja Amaronesta. Viini on karhunvatukkainen, tumma, runsas ja hyvän hapokas. Terävämpi suutuntuma johtuu napakammista tanniineista. Kokonaisuus on tasapainoinen ja selkeä ja sopii pelkkään nautiskeluunkin.

Viinin varsinainen upeus liittyy sen ruokaviiniominaisuuksiin. Lampaan kare on maistuvaa ja mehukasta lihaa, jonka kanssa viini nousee uudelle arvostustasolle. Myös lampaanfileen proteiineihin viinin tanniinit purevat todella suotuisasti. Lampaan kanssa muodustuu perinteinen yhdistelmä medium-lihaa ja punaviiniä parhaimmillaan. Palazzo della Torre on myös hyvä juustoviini.

Tämä Wine Spectatorin TOP100-listallakin viihtynyt viini tulee tämän kokonaisvaltaisen nautinnon perusteella hankittua myös omaan varastoomme.



Kuvat: Viinikartta.fi

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Blanc d'Enguera 2014 - espanjalainen uutuusvalkoviini

Alkon tilausvalikoimassa on harmittavan pajon hyviä viinejä, joita ei ole ehtinyt maistaa. Toukokuussa tilausvalikoimaan saapui erikoinen uutuus Espanjan Valenciasta, johon oli tartuttava hyvän ruoan merkeissä.

Hyvinkin hillitty etiketti herättää pelkistyksellään huomiota.
Blanc d'Enguera (15,99€)


Blanc d'Enguera on luomuviini

Läheltä Välimeren rannikkoa, Valencian viinialueelta tuleva Blanc d'Enguera kiinnosti jo uuden rypäleen vuoksi: viini on 70-prosenttisesti uudelleen elvytetystä ja erittäin harvinaisesta Verdil-lajikkeesta. Viinissä on omanlaistaan voimaa ja aromia runsaasti. Se varmasti tulee Verdilin ominaisuuksista, jota kasvaa ainoastaan Valenciassa. Lisärypäleet Chardonnay, Viognier ja Sauvignon Blanc lisäävät viinin aromien monipuolisuutta. Viinissä tuntuu maistuvan myös maaperän mineraalisuus ja kivet; Bodegas Engueran tila sijaitsee Valenciasta lounaaseen. Kaikki tilan viinit ovat luomua.

Sopiva hapokkuus on hillitty ja antaa tilaa viinin muille ominaisuuksille nousta esiin. Hedelmäisyydessä nousee päärynä, kevyt sitruksisuus sekä muitakin hedelmiä, kuten persikkaa ja passionhedelmää. Tammisuus kehittää hetken päästä mielenkiintoisia tooffeemaisia makuja.

Tämä viini on tammisuudessaan suuri valkoviini, joka sopii hyvin esimerkiksi kermaisille ruoille, jota vastaa meidän kesäkeittiössä pesto-tuorejuustomousse. Tyylikkäästi pariloitu nieriä ja uuden sadon perunat olivat tuoreudessaan riittävän arvokkaita ruokia tälle hienolle viinille.

Blanc d'Enguera on viini, joka viihtyy paremmassakin ruokapöydässä. Kalan lisäksi ominaisuudet riittävät vaalealle lihallekin. Sellaisenaan nautiskellen on ehkä turhankin voimakas, mutta saa tykätä niinkin.

Kyllä aurinko näytti meille parhaan puolensa, kun lämmitimme kesäkeittiötä nieriää varten. Punalihainen nieriä ruskistui parilassa.


Kesään ällistyttävän hyvin sopiva salaatti muodostui hieman odottamattomasta parista: avokadosta ja verigreipistä. Todella hapokas ja raikas alkusalaatti herättää taatusti ruokahalun.


Nieriä tarjottiin paahdettujen uusien perunoiden ja pesto-tuorejuustomoussen kera: pelkistetty tyyli, kuten viinin etiketissä.


Kuvat: Viinikartta.fi