lauantai 31. joulukuuta 2016

Mikä on vuosikerta- eli vintage-samppanja - Paul Goerg Brut 2005

Samppanjoissa esiintyy todella paljon vaihtelua arvostuksen, hinnan, käytettyjen rypäleiden ja tyylin suhteen. Samppanjoista löytyy käytännössä aina vaihtoehto juhlaan kuin juhlaan ja viinipari melkein mille vaan ruoalle. Milloin sitten kannattaa valita vuosikertasamppanja?

Paul Goerg Premier Cru Champagne Brut 2005 (49,90 €)
Samppanja on loistava ruokaviini ja etenkin mädin kanssa maistuu voimakkaampi vuosikertasamppanja.

Vuosikertasamppanja


Champagnen maakunnassa valmistetulla samppanjalla on ainutlaatuinen asema maailman kuohuviinituotannossa ja sitä tehdään huomattavat yli 300 miljoonaa pulloa vuodessa ja esimerkiksi enemmän kuin espanjalaista cavaa. Suurin osa tästä määrästä on vakiosamppanjaa, talon brut-kuivaa perussamppista, joka on usein tehty kolmesta samppanjarypäleestä, Pinot Noirista, Pinot Meunierista ja Chardonnaysta.

Vakiosamppanja on NV eli non-vintage-samppanja, jossa vuosikertaa ei ole ilmoitettu. Ne ovat tasalaatuisia sekoitteita eri vuosikertojen ja eri kasvupaikkojen viineistä. Vakiosamppiksia löytyy 20 euron hinnasta ylöspäin ja niiden laaduissa on paljon eroa. Sen sijaan vuosikertasamppanjaa, vintage, tehdään vain parhaimpina vuosina ja vuosikerta mainitaan etiketissä. Vintage-samppanjoiden osuus kaikista samppanjoista on pieni. Vuosikertasamppanjoissa ilmenee talon paras osaaminen ja viinikokemus on sen mukainen.

Vuosikertasamppanja saa kypsyä huomattavista pidempään kuin vakiosamppanja ja sillä on mahtava säilytyspotentiaali omassakin kellarissa. Parhaimmat vuosikertasamppanjat voivat kypsyä ja säilyä jopa sata vuotta. Lisäksi suotuisan vuoden ansiosta maku on intensiivisempi, täyteläisempi ja aromeiltaan laaja ja syvä. Tästä ihanuudesta saa tietysti maksaa enemmän, mutta useimmiten se on sen arvoista.

Alkon samppanjavalikoima on muuhun valikoimaan nähden erinomainen ja Alkossa onkin tarjolla kymmeniä vuosikertasamppanjoita noin 40 euron hinnasta ylöspäin aina monen sadan euron Krugin luksussamppanjoihin. Vuosikertoja löytyy 60-luvulta 2010-luvulle.

Paul Goerg Premier Cru Champagne Brut 2005


Uudenvuoden juhlat on oikea paikka hankkia laadukas vuosikertasamppanja. Sillä saa juhlaan arvokkuutta ja se sopii yhteen vuodenvaihteen kinkereiden suolaisten syötävien kanssa. Me nautimme samppanjamme mätilusikoiden kanssa. Lusikoistamme löytyi smetanaa, mätiä, punasipulia ja hapankorppumurua. Todella maistuva yhdistelmä ja tuli oikein tunne, että tätä haluaa lisää ja lisää.

Paul Goerg Brut 2005 on Premier Cru -laatuluokiteltu eli se on Grand Crun jälkeen seuraava taso. Tälle samppanjalle on siis annettu korkea laatustatus, mutta on vaikea sanoa, kuinka paljon tuolla luokittelulla on merkitystä. Mutta hyvältä se kuulostaa.

Paul Goerg on yli kymmenvuotias samppanja ja sen tunnistaa jo tuoksusta ikääntyneeksi. Tuoksu on huikea, erottuva ja paahtoleipäinen. Kiinnostus herää välittömästi ja tämä lupailee hyvää.

Maussa kypsyneet aromit tulevat jälleen esille hedelmäisessä muodossa: omenaisuus ja etenkin omenankota hallitsevat. Nämä aromit jäävät viipyilemään pitkään kielelle. Ja tietysti pelkästään Chardonnay-rypäleestä tehdyn samppanjan kivan kirpeä sitruksisuus ja hapokkuus antavat hyvän vastapainon ja tuovat viiniin raikkautta. Chardonnaysta tehtyjä samppanjoita kutsutaan usein nimellä Blanc de Blancs, mutta tässä etiketissä sitä ei mainita. Paul Goergin kuplat ovat pitkät ja kestävät. Jälkimaussa tuntuu pitkään mausteisen kypsyneitä hedelmäisiä aromeja.

Paul Goerg on täydellinen uudenvuoden kuohuva: se on maultaan todella sopiva kilistelyyn ja seurusteluun, mutta ominaisuudet ovat sopivia monille ruoillekin, esimerkiksi blineille mätitäytteellä.

Katso tästä kaikki vuosikertasamppanjat: Vuosikertasamppanjat

Kuva: Viinikartta.fi

maanantai 26. joulukuuta 2016

Uudenvuoden aaton kuohuviinit 2016 - Crémant ja samppanja

Uudenvuoden aattona maistuu juhlava kuohuviini. Valitsimme ja maistoimme kolmesta hintaryhmästä parhaat ranskalaiset kuohuvat. Kokeile ja tarjoa itsellesi ja ystävillesi vuodenvaihteen viinielämys.


Katso tästä Viinikartan Jensin ja Jannen kommentit näistä viineistä:


Wolfberger (W) Crémant d’Alsace Organic Brut


Satojen viljelijöiden Alsacen viiniosuuskunta Wolfberger on tunnettu etenkin valkoviineistään ja kuohuviineistään. Tämä Riesling-vetoinen luomu-crémant saapui valikoimaan syksyllä 2015 ja on saanut siitä lähtien huomiota osakseen. Noin 15 euron hintaan tässä pullossa saat laadukasta ja pirteän hedelmäistä kuohuviiniä. Kivasti kuohuvassa maussa on erotettavissa vihreää omenaa, persikkaa ja sitrusta. Wolfberger on raikas aperitiivi ja sopii uudenvuoden pikkusyötäville.

Montaubret Champagne Brut


Montaubret valittiin mukaan hintansa puolesta, sillä se on Alkon halvin samppanja 0.75-pullokoossa noin 23 euron hinnallaan. Viini ei kuitenkaan petä. Laatu tuntuu tasaiselta ja maku aromikkaalta. Tämä samppanja eroaa merkittävästi Wolfbergerin tyylistä ja valitse tämä, jos haluat kuohuvalta voimakkaamman aromikasta makua pirteän hedelmäisyyden sijaan. Pelkästään Pinot Noirista tehty kuohuviini saa aromeihinsa runsautta käytetystä rypälelajikkeesta, mutta on silti yllättävän raikas. Todella mainio samppanja tähän hintaan.

Bollinger Special Cuvée Champagne Brut


Sitten mennäänkin kaikkien tuntemaan James Bond -samppanjaan, jonka 56 euron hinnassa on glamour-lisänsä. Mutta onhan Bollinger aito ja upea samppanja kaikkine hienoine piirteineen, mistä samppanjat ovat tunnettuja. Maku on harmoninen ja tyylikäs. Se on runsaan paahteinen, samppanjamaisesti mineraalinen ja raikkaan hedelmäinen, mm. sitrusta ja omenaa. Samppanja on tehty kolmesta rypäleestä, Pinot Noirista, Chardonnaysta ja Pinot Meunierista. Eri vuosien sadoista sekoitettu cuvée pyrkii tasalaatuisuuteen vuodesta riippumatta. Valitse tämä samppanja arvokkaan juhlaviin hetkiin ja huomaat laadun.

Hyvää uutta vuotta Viinikartan seuraajille!

Kuvat ja video: Viinikartta.fi

maanantai 19. joulukuuta 2016

Enamore - Argentiinan Amarone

Amarone on kuuluisa italialainen punaviini, jota tehdään osittain kuivatetuista rypäleistä. Tätä aromeita tiivistävää menetelmää kutsutaan appassimentoksi. Amaronesta jäljelle jääviä rusinaisia rypäleitä käytetään vielä Ripasso-viinin valmistamiseen makua vahventamaan. Enamore-nimi on väännös Amaronesta ja se on argentiinalainen versio Amaronesta.

Enamore 2014, Argentiina, Mendoza, 24,90 €

Enamore on todella runsas viini


Enamore on todella runsas ja täyteläinen viini, jossa erilaiset tummanhedelmäiset ja marjaiset aromit oikein leikkia lyö. Tyyliin on helppo ihastua, sillä se on runsaudestaan huolimatta helppoa juotavaa. Mitään väkeviä tai kitkeriä piirteitä viinissä ei ole lainkaan. Pyöreän pehmeät tanniinit ovat itse asiassa aika vähäiset, joten ikeniä kiristäviä tuntemuksiakaan viinissä ei ole. Nyt on totta tosiaan hillokellarista haettu kaikki säilykepurnukat herukkaa, kirsikkaa, luumua ja lusikallinen vadelmaakin, ja tungettu aromit tratilla pulloon.

Marjoja tässä Malbec-vetoisessa blendissä ei kuitenkaan ole, mutta marjahilloisuus on viinin tärkeä piirre tummien kuivattujen hedelmien ohella. Hilloisuutta korostaa selvä jäännössokerin määrä. Viini on toisin sanoen hieman makea. Mielenkiintoa tuo ranskalaisesta tammesta peräisin olevat makean mausteiset tammiaromit, jotka antavat tummille hilloaromeille leveyttä ja tyyliä ja toinen puoli viinistä maistuukin lakritsiin viittaavalta makealta tammisuudelta.

Enamore on kuin oma jälkiruokansa ja se on todella paikallaan pitkän jouluaterian jälkeen nautiskeluviininä. Tätä voi nauttia portviinin sijasta. Ja siitä tuleekin mieleeni juustot. Testasimme Enamorea muutaman puolipehmeän herkuttelujuuston kanssa. Marjaisa hapokkuus on riittävä ruokia silmällä pitäen ja Enamore onkin käsittämättömän hyvä juustoviini varsinkin sellaisten juustojen kanssa, joissa on pehmeän kermainen suutuntuma. Enamore toimii kuin hillo juuston päällä. Erittäin hyvä yhdistelmä Enamorelle oli myös runsaan makuinen talvinen lihapata, jolla aloitimme ateriamme. Enamore kaadettiin dekantoitumaan hyvissä ajoin.

Kuva: Viinikartta

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Englantilainen joulu - ruuat ja viinit

Päätimme toteuttaa englantilaisen joulun ruokineen ja viineineen. Viimevuotinen ranskalainen joulu oli menestys ja kutsuimme tänäkin vuonna samat ystävämme nauttimaan joulun ruuista kanaalin toiselta puolelta.

Englantikin on viinimaa ja maan kuohuviinit ovat huipputasoa, mutta samalla hinnalla saa samppanjaa. Normaalisti pitäisi perustella itselleen, miksi ostaisi hyvää, mutta hinnakasta englantilaista kuohuviiniä. Englantilaiseen joulupöytään oman maan kuohuviini oli tietysti välttämätön hankinta: Ridgeview Cavendish Brut 2013 (34,20 €)

Tietomme englantilaisista jouluperinteistä rajoittui kalkkunaan ja puddingiin, mutta pienellä selvittelyllä palaset loksahtelivat paikalleen. Heti alkuun tiesimme, että kaikki viinimme eivät tulisi olemaan englantilaisia ja muihin viiteen viiniin haimmekin innoitusta Englannin historiallisesti tärkeistä yhteyksistä.

Huippukuohuviinin lisäksi kattaukseemme kuului Uuden-Seelannin tamminen valkoviini, Bordeaux'n valkoviini, Bordeaux'n punaviini, Portugalin portviini sekä Bordeaux'n Sauternes-jälkiruokaviini.

Pitkä juhla-ateria aloitettiin klassisella starterilla, katkarapucocktaililla. Tälle ruoalle itseoikeutettu kumppani oli laadukas kuohuviini. Kuohuviinin hapokkuus leikkasi nätisti majoneesin rasvaisuutta ja vivahteikas kuohuviini toimi muutenkin hyvänä vastapainona vahvasti maustetulle katkaravun kastikkeelle. Ridgeview'n erittäin hedelmäinen tyyli toimi loistavasti ruuan makujen kanssa yhteen, sitruksisuus ja omenaisuus olivat tässä kuohuviinissä päälimmäisiä aromeja. Kuohuviinin runsas maku ja vahva kuohu toivat arvokkaan juhlan tunnelmaa.

Oma versiomme katkrarapucocktailista (prawn cocktail) sisälsi tuorekurkkua, avokadoa, katkarapuja, majoneesia, piparjuuritahnaa, ketsuppia, worchester-kastiketta, sitruunanmehua ja tilliä. Viiniksi katkarapucocktailille sovitettiin Ridgeview Cavendish Brut.

Tuulihatut tunnetaan hyvin Suomessakin. Omatekoiset tuulihattumme sisälsivät vuohenjuustoa, jolle klassinen viinivalinta on Sauvignon Blanc. Päätimme valita viinimme Bordeaux'n alueelta, koska se on perinteisesti ollut Englannin ylhäisön viinialue. Viini on 100-vuotiasta Suomea juhlistava Wine Gallery Suomi Finland 100 Bordeaux Blanc 2015, jota koristaa kohta Tove Janssonin maalaamasta freskosta. Tämä Sauvignon Blanc -vetoinen viini sai vuohenjuuston suorastaan räjähtämään suussa, jolloin yhdistelmä täydensi makuelämyksen ilotulitukseksi.

Tuulihattumme (profiteroles) sisälsivät aurinkokuivattua tomaattia ja vuohenjuustoa.

Tuulihatuille Wine Gallery Suomi Finland 100 Bordeaux Blanc 2015 (14,99€). Kuvassa vasemmalla.

Hieno kermainen ja täyteläinen ruoka kaipaa kaverikseen tammista valkoviiniä. Brittiläisen kansainyhteisön maasta Uudesta-Seelannista tullut Sileni The Lodge Chardonnay 2015 täytti enemmänkin kuin odotukset. Täyteläinen, voinen ja selvästi tamminen viini teki ruoka-viiniparista todella arvokkaan tuntuisen. Maut menivät täydellisesti yhteen, kun riittävän hapokas sitruksisuus ei jättänyt ruuasta liian rasvaista suutunmaa. Huikea pari.

Savulohipateemme (smoked salmon paté) syntyi lohifileestä ja kylmäsavulohesta. Mukaan tuli kermaa, munia ja tilliä ja koko komeus kypsennettiin uunissa vesihauteessa.

Savulohipateelle Sileni The Lodge Chardonnay 2015 (14,99 €)

Pääruokamme koostui kalkkunasta, perunasta, porkkanasta ja punakaalista. Päätimme turvautua kalkkunanfileeseen, koska kokonainen kalkkuna tuntui näin joulun alla liian suureelliselta.

Jogurttimarinoitu kalkkunanfilee (yoghurt marinated turkey)

Timjamilla maustetut paahdetut perunat (thyme potatoes)

Punakaali on joulukuussa sesongissa, joten se on muutenkin kuin värinsä puolesta hieno jouluruoka. Tämä lämmin haudutettu kaali (festive red cabbage) sai makunsa mm. jouluisista mausteista tähtianiksesta ja kanelista.

Uunissa kypsytetyt porkkanat (honey roasted carrots) yhdistettiin klassisesti appelsiinimehuun ja hunajaan.

Pääruoalle yhdistettiin punaviini Ranskasta Bordeaux'sta. Alueen punaviinit ovat kuivakoita ja kireitä ja tämä, myös 100-vuotiasta Suomea juhlistava viini, ei ole poikkeus. Rouge de Carsin on suomalaisen Juha Berglundin tilalta ja on ruokaa ajatellen onneksi astetta helpompaa juotavaa kuin moni muu Bordeaux. Viinissä on hyvä herukkainen hapokkuus ja tanniinit keskitasoa, joten tyyli toimii kalkkunallekin. Ja toisaalta aromikas punakaali kaipaa viiniltä vastusta, joten aivan kevyt viinikään ei kävisi. Kun ruoka oli syöty, ihmettelimme, miten viini alkoi yhtäkkiä maistua todella kuivalta; Bordeaux'n viinit ovat juuri ruoan kanssa nautittavia viinejä, useimmiten punaiselle lihalle ja riistalle sovitettavia.

Pääruoalla tarjottiin Bordeaux'n punaviiniä: Rouge de Carsin Suomi Finland 100 2014 (14,96 €)

Mitä olisi englantilainen joulu ilman Stiltonia? Tämä englantilainen aurajuusto Stilton on todella rasvainen ja voimakkaan makuinen sinihomejuusto. Stiltonia saa valmistaa vain muutama meijeri keskisessä englannissa. Me löysimme Stiltonin Lidlistä. Stilton yhdistetään aina portviiniin, joten sitähän oli kokeiltava.

Englantilaista Stilton-sinihomejuustoa ja Reserve portviiniä Dow's Trademark Finest Reserve Port (19,99 €), oikein mainio makean kirsikkainen ja viikunainen perusportti.

Portviiniinkin englantilaisilla on aina ollut erityinen suhde, sillä ovathan he olleet luomassa portviinin kansainvälistä kauppaa jo 1700-luvun alusta. Portviini on aina ollut Englannissa suosittu.

Viimeistään tässä vaiheessa vedimme hassut jouluhatut päähän...

... ja aloimme valmistautua illan kohokohtaan, puddingiin (Christmas pear pudding).

Christmas Pudding on kakkumainen jälkiruoka. Pudding ei välttämättä tarkoita sitä lusikoitavaa hyytelömäistä vanukasta, vaan melkein mitä vaan kakkumaista jälkiruokaa, jonka kypsennys voi tapahtua monin eri tavoin, esimerkiksi keittämällä, höyryttämällä tai uunissa paistamalla. Meidän päärynäpuddingin sisus oli hyytelömäinen ja kehys kuivakakkumainen. Makua toivat inkivääri ja kaneli. Pudding todella vei kielen mennessään.

Sauternes-jälkiruokaviini on maailmankuulu jalohomeinen makea viini, jonka sovitimme puddingille. Mouton Cadet Réserve Sauternes 2013 (15,86 €). Tämä on Sauternesien halvempi versio ja hapokkuus ja aromit eivät aivan yllä parhaiden Sauternesien tasolle, mutta ei huono ole tämäkään.


Ja vielä kertaus viini-ruokapareista



Vuohenjuustotuulihatut ja Sauvignon Blanc
Kalkkunapääruoka ja Bordeaux'n keskitanniininen punaviini

Stilton ja portviini
Christmas pudding ja Sauternes-jälkiruokaviini


Kuvat: Viinikartta

tiistai 13. joulukuuta 2016

Chocolate in a Bottle - suklaakuohuviini joulukonvehdeille

Tänä jouluna kannattaa maistaa erikoista belgialaisella suklaalla terästettyä ranskalaista kuohuviiniä. Viime jouluna suosittelimme punaviinikuohuviiniä.

Chocolate in a Bottle (22,90 €)
Sokeria viinissä on 65 g/l eli makea.

Chocolate in a Bottle


Tänä vuonna valikoimaan tullut Chocolate in a Bottle on täydellinen joulukuohuva. Juoma menee jälkiruokana sellaisenaan, sillä viiniin on lisätty aitoa belgialaista suklaata. Ulkoisesti suklaa ei näy, vaikka juomasta syntyikin etukäteen kaakaomaisia odotuksia. Sen sijaan viini on sävyltään melko kirkas. Tuoksu kuitenkin paljastaa suklaan: tuoksussa leijailee vastaa pähkinäsuklaa, josta tulee vahvasti mieleen nougat.

Kun juomaa pääsee maistamaan, kuohu on kokonaan haihtunut ja vain pienet vaimeat kuplat leijailevat lasissa. Maussa korostuu suklaisuus, josta tulee mieleen suklaakastike ja maitosuklaa. Maussa on myös kevyesti hedelmää tuomassa vastapainoa ja vastaavasti myös kevyesti happoa. Kokonaisuus on varmaan suunniteltu juuri tällaiseksi, mutta odotin hieman enemmän kuplivuutta. Hapokkuutta on kuitenkin riittävästi, jotta makeus pysyy kurissa ja tuntuu tasapainoiselta; ei ole ollenkaan imelä. Suutuntuma on silkkinen ja pehmeän maitosuklainen.

Suklaakuohuviinillä voi helposti yllättää vieraat. Viini menee sellaisenaankin hyvin viilennettynä. Varsinaisen makuelämyksen voi kuitenkin luoda yhdistämällä kuohuviini suklaajälkiruoan kanssa. Mahdollisuuksia on monia ja me päätimme testata viinin marjaisen suklaan sekä tavanomaisten maitosuklaakonvehtien kanssa. Tässäkin odotukset menivät päälaelleen.

Ajattelimme, että sinänsä laadukas suomalainen käsintehty suklaa aidoilla marjoilla olisi voittava yhdistelmä kuohuviinin kanssa. Tumma suklaa ei kuitenkaan tunnu olevan paras valinta kuohuviinille ja karpalon maku tuntuu jyräävän melko hennonmakuisen viinin. Marjoista vadelma vaaleammalla suklaalla toimi paremmin. Kuitenkin suklaakuohuviini on jo valmiiksi maitosuklainen ja suutuntuma lähentelee konkvehdin täytettä. Maitosuklaakonvehti muodostaakin viinin kanssa täydellisen liiton. Täytteitä on toki monenlaisia, mutta varsinkin toffeet ja pehmeät täytteet tuntuivat parhailta. Kaikki suklaat toki maistuivat kuohuviinin kanssa, mutta konvehdit veivät voiton, todella jees.

Suklaakuohuviini tykkää enemmän maitosuklaasta kuin tummasta suklaasta. Suklaajälkiruuista pehmeät suklaat, kuten mousset, vaahdot, vanukkaat, fondantit ja pehmeät suklaatortut lienevät parhaita ehdokkaita.

Viinin väristä ei ollut mitään käsitystä ja vähän jännitti kaataa lasiin. Ei sieltä kaakaota tullut, vaan sävy oli aika tavallinen kevyesti kullankeltaiseen taittuva.


Dammenbergin vadelma- ja karpalosuklaata sekä tavallisia Maraboun maitosuklaakonvehteja.


Suklaakuohuviini kannattaa nauttia jääkaappikylmänä.


Kuvat: Viinikartta

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Julius Silvaner - Silvaner on uusi Riesling

Silvaner tai Sylvaner on keskieurooppalainen rypäle, jolle ennustamme loistavaa tulevaisuutta. Vaikka Silvanerin maine Liebfraumilchin (mm. Blue Nun) rypäleenä on ollut heikoissa kantimissa, huipputuottajien käsissä ja oikeassa ympäristössä siitä saadaan käsittämättömän maukkaita viinejä. Julius Silvaner on esimerkki uudesta laatutietoisuudesta.


Silvaner-rypäle


Silvanerin alkuperä on Itävallassa, mutta Saksassa sillä on ollut vankka asema - jopa niin, että se on ollut suosituin viljeltävä rypäle. Tällä hetkellä Silvaner on viidenneksi suosituin rypäle Saksassa. Rheinhessenin bulkkituotanto puolimakean sekoiteviinin Liebfraumilchin muodossa tunnettiin laajasti myös Suomessa helposti lipitettävänä heikkolaatuisena 'lipiksenä'. Liebfraumilchissä Silvanerilla oli ja on edelleen iso rooli. Ja kun vielä Alsacen Sylvanerit (Saksassa Silvaner) ovat olleet helpohkoja ja yksinkertaisia viinejä, mikään ei viitannut, että neutraalista ja välillä jopa lättänätyylisestä Silvanerista saataisiin laatuviiniä.

Itse olen aina ollut vähän eri mieltä eli olen oikeasti tykännyt Silvanerista. Esimerkiksi ranskalainen Sylvaner sipulikeiton kanssa oli järisyttävän hyvä yhdistelmä. Maistoimme syksyllä myös puolimakeaa saksalaista 100-vuotiasta Silvaneria spätlesen muodossa, joten kestävyyttäkin löytyy. Viini oli kevyesti oksidoitunut, mutta mielenkiintoinen kokemus. Myös Alsacen klassikkoviini Gentil 'Hugel' on ollut monivuotinen suosikkini ja sekoitus on Sylvaner-vetoinen. Puhtaita Silvanereja Alkossa ei montaa ole.

Silvaner on pysynyt tunnettuna ja laadukkaana Frankenin alueella Saksassa etenkin Würzburgissa, josta tämäkin Würzburger Silvaner tulee. Frankenissa Silvanerin laatu on tyypillisesti parempi kuin Rieslingin ja viini pullotetaan erikoiseen "Mateus"-pulloon.

Julius Silvaner


Kun Saksan vierailuilla olin maistanut hyviä Silvanereja, innostuin myös Alkon hyllyllä tarttumaan uutuuteen Julius Silvaneriin. Ja viini teki välittömän vaikutuksen. Julius Silvanerista pystyy heti ymmärtämään, mitä siinä on ajateltu. Viini on todella laadukas ja tasapainoinen kokemus, josta laatu paistaa läpi. Julius ei tule kuitenkaan Frankenista, vaan Rheinhessenistä, josta löytyy suurtuotannon ohella myös laatutuottajia.

Julius Silvanerissa tuoksuu aprikoosi. Maku on puhdaspiirteinen ja kuiva kuin mikä, vaikka sokeria on kuitenkin 8 grammaa litrassa. Hapokkuus pitää rakenteen hienosti kuosissa ja antaa viinille todella herkullisen lähdön. Hedelmäisyys ei ole niin päällekäyvää kuin Rieslingeissä ja se sisältää kirpeää sitruksisuutta ja hennosti pehmeämmän hedelmäisiä piirteitä esimerkiksi persikasta. Kevyesti kukkainen maku päättyy tyylikkääseen mineraalisuuteen.

Julius Silvaner on ihan täydellinen oman rypäleensä edustaja. Tämä viini kokoaa parhaat ajatukseni aiemmista Silvaner-kokemuksistani ja laittaa ne todella onnistuneesti pulloon. Voisi sanoa, että tämä Silvaner on tyylillisesti lähellä maailmankuuluja Chabliksen Chardonnay-viinejä.

Miksi Silvaner on uusi Riesling?


Rieslingiä tuotetaan paljon ja se on liian usein viiniehdotuksena monille ruoille parempien vaihtoehtojen puutteessa. Kun kunnianhimoisemmat tuottajat nyt tekevät Silvanerista huippuviinejä, rypäle alkaa kiinnostaa laajemmin. On jo havaittavissa uutta kiinnostusta Silvaneriin ja on selvä trendi, että uusia Silvanereja tulee myös markkinoille. Ennustamme, että Silvanerin saatavuus paranee ja valikoima laajenee. Riesling on jo saavuttanut vankan aseman, mutta ylitsevuotavaan hapokkuuteen, ylileveään hedelmäisyyteen ja petrolisuuteen on vaihtoehto: Silvaner tuo raikkaampaa puhdaspiirteisyyttä hedelmäisyyteen ja tyylikkyyttä mineraalisuuteen. Silvaner on jo näyttänyt potentiaalinsa ja sillä on nyt mahdollisuus olla tuleva saksalainen trendiviini.

VIINI: Kuiva, hyvän hapokas, hedelmäinen, terävän sitruksinen ja tyylikään mineraalinen. RUOKA: Parsaruoat ja muut vihreät kasvikset, sipulikeitto, simpukat ja vaalealihaiset kalat, kuten kuha. Myös joulun ruokapöytään.

4.5 tähteä. Edustaa Silvaner-rypälettä tyylikkäimmillään.



Kuva: Viinikartta

tiistai 6. joulukuuta 2016

The Velvet Devil Merlot - joulun kinkkuviini jenkeistä

Joulun juhlapöydän punaviiniksi sopii Pinot Noirista tai Merlotista tehdyt keskitäyteläiset ja hedelmäiset punkut. Pinot Noirit testasimme jo jutussa Joulun juhlapöydän punaviinit. Hyvä jouluviini syntyy myös Merlot-rypäleestä.


The Velvet Devil Merlot


Tämä elokuun uutuus on Charles Smithin käsialaa, kuten myös rakettimaisesti Suomessakin suosioon ponnahtanut Kungfu Girl Riesling. Yhteyden huomaa kyllä jo etiketin tyylistä. Rockmanagerinakin työskennelleen Smithin liikeidea on tuottaa viinejä, joista jokainen on oma vahva brändinsä. Viinijätti Constellation ostikin juuri lokakuussa 5 viinibrändiä Smithiltä 120 miljoonalla dollarilla, mukaan lukien suosituimman Kungfu Girlin. The Velvet Devil Merlot on tuottajan toiseksi suurin hitti. Lisäksi Alkossa on myynnissä kriitikoiden arvostamia Smithin ensimmäisen projektin huippuviinejä (Viognier, Cabernet, Syrah) K Vintners -nimellä 30-60 euron hintaluokassa.

Heti kuitenkin sanon, että Velvet Devilistä ei tule Suomessa yhtä suurta hittiä kuin Kungfu Girlistä, mutta hyvä viini on tämäkin. Olen nähnyt sitä joiden ravintoloiden valikoimassa ja suosittelin tätä satunnaisesti viiniä nauttivalle kaverilleni, jolta sain melko syviä nyökytyksiä vastaukseksi.

Smith itse kuvailee viinejään esimerkiksi näin: "Cause Kungfu Girl kicks ass!". Mutta potkiiko Velvet Devil samaan tapaan? Kyllä, potkii aika hyvin. Siinä on todella tumma tuoksu, jossa on joulun luumuisuutta ja mausteisuutta. Tuntuu kuin maustepussia olisi huljutettu viinissä. Maku on melko täyteläinen ja tumman hedelmäinen, siinä on tummat marjat, luumut ja kirsikat sulassa sovussa. Hapokkuus ei ole sillä tavalla eläväistä kuin monissa Pinot Noireissa, mutta sitä on riittävästi ollakseen ryhdikäs. Tanniinit, hapot ja mausteisuus mudostavat järkevän ja tasapainoisen kokonaisuuden. Viini on Alkossa luokiteltu mehevä & hilloinen -osastoon, mutta viini ei todellakaan ole mikään hillomonsteri. Enemmänkin viinissä on kevyesti suuta kuivattavia piirteitä. Siinä korostuu ranskalaisesta tammesta tullut puumaisuus ja monipuolinen hieman makea aromikirjo. Velvet Devilin tyyli on erittäin sopiva ruokaviiniksi ja tumma hedelmäisyys toimii jouluruokien kanssa. Mausteisuus kestää jopa chiliä.

Tämä hyvin tehty Merlot on varma ostos joulun ruokapöytään. Sen mausteisuus ja tumma hedelmäisyys sopivat hyvin joulun ruokapöydän perinteisten makujen yhteyteen. Ja viini ei kuitenkaan ole jyräävä luonteeltaan, mikä on tärkeää jouluviinin valinnassa. Varsin onnistunut tapaus. Ja joulukaloille voit sitten valita Kungfu Girlin tai katsoa sopivan risukan aiemmasta jutustamme Joulukalat ja Riesling.

VIINI: Melko täyteläinen, pehmeä ja tumman hedelmäinen kehys. Sisus on tamminen, mausteinen, suklainen ja kevyen pippurinen. RUOKA: Joulupöydän yleispunaviini. Myös talviset lihapadat ja grillatut lihat.


Kuva: Viinikartta

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Loimu 2016 - kotimainen vuosikertaglögi

Loimu 2016 on kotimainen Lignell & Piispasen valmistama vuosikertaglögi. Tänä vuonna sokeria ja alkoholia on vähennetty.

Loimu 2016 (13,98€)

Loimu 2016
Hinta: 13,98 €
Cabernet Sauvignon -punaviinipohjainen
Kirsikkaa, mansikkaa, mustaherukkaa
Joulumausteita
Alkoholia 15%
Sokeria 150 g/l
Saatavilla Alkon vakiovalikoimasta


Loimu 2016


Vuosikertaglögin ainekset muuttuvat joka vuosi, mutta samoja aineksiakin löytyy, kun verrataan viimevuotiseen Loimu 2015 -glögiin: mm. mustaherukka ja Cabernet Sauvignon -punaviini (Etelä-Afrikka) ovat mukana olevia aineksia. Viime vuonna arviossamme hieman ihmettelimme, miksi glögeissä on ylipäänsä niin paljon sokeria ja alkoholia. Nyt meitä on selvästi kuultu, kun Loimu 2016:ssa sokerin määrää on hieman vähennetty ja alkoholia tuntuvasti. Loimu 2016 tuntuukin meidän suussamme oikein tasapainoiselta alkoholin ja makeuden suhteen.

Tänä vuonna aineksista löytyy myös mansikka, joka tekee Loimusta hyvän vastinparin toiselle Lignell & Piispasen glögille, Lumoava Mustikkaglögi, josta myös teimme arvion.

Loimu 2016 on maultaan todella vahva ja uutteinen. Maku alkaa pehmeästi ja päättyy kirpeään lopetukseen. Alussa tuntuu maun runsaus ja mausteista kaneli. Lopussa taas maistuu alkoholi sekä joulumausteet, joista tähtianis ja neilikka korostuvat. Emme tienneet aineksista etukäteen ja arvelimme, että mukaan on laitettu punaisia makeita marjoja, kuten vadelmaa. Mansikka ei käynyt kaukana. Mieleen tuli myös boysenmarja, jossa on karhunvatukkaa ja vadelmaa. Glögistä pystyy kyllä pienelläkin mielikuvituksella maistamaan kaikki käytetyt marjat ja kirsikan.

Trendikkäältä tuntuu myös maun lakritsimaisuus. Lakua löytyy joistakin muistakin glögeistä sekä myös monista nykypunaviineistä. Ja tarkoitan makean pehmeää lakua, en niinkään lääkemäistä lakritsia. Lakritsiaromin syntyyn vaikuttaa punaviineissä esimerkiksi käytetty rypäle, rypäleiden kuivatus, tammikypsytys ja normaalia suurempi sokerimäärä. Samalla tavalla Loimu 2016 ei varmaan sisällä lakritsia, mutta lakritsi on yksi Cabernet Sauvignonin mahdollisista vivahteista. Ja sopiviin tummiin marja- ja hedelmäaromeihin lisätty tähtianis ja reipas sokerisuus maistuu ainakin minulle lakritsisena. Eikä se ole ollenkaan huono juttu.

Kokonaisuutena Loimu 2016 on uudistunut ja tasapainoinen, todella tumma ja täyteläinen glögi. Mikään aromi ei hallitse, sillä keitoksessa kaikki ainekset ovat tasapuolisesti sulassa sovussa.

Juoma on tumma niin väriltään kuin maultaankin.


Kuvat: Viinikartta

perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulun juhlapöydän punaviinit

Joulun juhlapöytään on helpompi sovittaa kuohuviinejä tai valkoviinejä. Punaviinin valintaan kannattaa kiinnittää huomiota.


Jouluruuat vaativat jouluviiniltä tiettyä keveyttä, sillä punaviinin tarkoitus ei ole jyrätä, viedä huomiota ja riidellä jouluruokien kanssa. Tumman täyteläiset, hilloisen suuret ja tanniiniset punaviinit voi suosiolla säästää jouluillan seurusteluun. Viinikartan perinteinen suositus joulun punaviiniksi on keskitäyteläinen, hedelmäinen ja aromikas pinot noir. Koska pinotteja on pilvin pimein, otimme testiin yhden vanhan joulusuosikin ja testasimme, miten se pärjää parin uudemman tulokkaan kanssa.

Aika perinteinen jouluateriamme aloitettiin kaloilla, josta teimme erillisen joulukalojen jutun. Tarkoituksemme oli nyt testata pinot noirien sopivuutta kaikille ruoille - myös kaloille.

Argentiinan Pinot Noir


Joulupöytään sopivan punaviinin perustasoa kuvaa Trapiche Pinot Noir Oak Cask, jonka arvioimme blogissa jo muutama vuosi sitten. Muihin kattauksen pinoteihin nähden kepeä Trapichen tyyli on yhä mukiinmenevää punkkua, jota nauttii ihan mielellään jouluruokien kanssa. Etenkin kinkulle se on hyvä kaveri.

Joulupöytäämme katettiin pääruoalle porkkanalaatikko, keitetyt perunat, kinkkua, Dijon-sinappia sekä punajuuri-juurespyreetä.

Chilen Pinot Noir


Chileläinen Matetic Corralillo Pinot Noir on mielenkiintoinen tapaus. Tuoksussa on runsaasti tavaraa. Ensimmäisenä tuoksusta tulee mieleen tummaksi paahdetut kahvinpavut ja tumma paahteisuus. Tuoksu muuttuu hieman viinin auetessa, mutta mielleyhtymä kahviin säilyy yhä.

Maultaan Corralillo on kuin tehty joulupöytään. Se tuntuu aluksi hyvinkin suuta kuivattavalta, mutta herää eloon ruokien seurassa. Siitä löytyy tarpeeksi hapokasta ryhtiä tullakseen toimeen ruokapöydässä. Samalla se on sopivan marjainen, jotta viinin ja ruoan maut menevät yhteen. Se jättää kuitenkin tilaa myös ruokien aromeille. Corralillon maku päättyy lämpimän mausteiseen lopetukseen, jossa on tammisia vivahteita.


Kaloista lohipatee ja lämminsavulohi sopivat yllättävän hyvin nautittavaksi punaviinin kanssa. Sen sijaan sillit ja silakat eivät viihdy punaviinin seurassa.

Uuden-Seelannin Pinot Noir


Myös uusiseelantilainen Kim Crawford Pinot Noir on hyvä vaihtoehto jouluviiniksi. Tämä on ehdottomasti kolmikon elegantein viini ja siitä löytyy eniten kehittyneitä vivahteita. Mukana on metsäisiä vivahteita, hieman tummempaa varvikkoa, sekä tammen puumaisuutta. Hieman yllättäen Alkossa viini on kategoriassa "mehevä ja hilloinen", mitä ei ihan heti uskoisi. Leimasta huolimatta tämä herkullisen hapokas ja hyvän hedelmäinen viini sopii hyvin joulun ruuille ja kantaa itsensä kunnialla läpi koko aterian.

Jos valitset joulupöytään vain yhden viinin ja se on punainen, Pinot Noir -rypäleestä tehdyt punkut ovat ykkössuosituksemme. Jos nämä pinotit eivät riittäneet, listaa tästä kaikki pinot noirit.

Mikä tahansa näistä kolmesta istuu joulupöytään ilman suurempaa hampaiden kiristelyä. Suosituksemme vuoden 2016 jouluviiniksi on kuitenkin selkeästi Chilen Corralillo! Etenkin jouluaterian edetessä toiselle tai kolmannelle tunnille, alkaa Corralillo puhjeta kukkaan. Kannattaakin ehkä avata pullo hieman ennen ateriaa, jotta se ehtii saada ilmaa.


Kuvat: Viinikartta.fi

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Rieslingit joulun kalojen kanssa

Joulupöydän valkoviiniksi kannattaa valita jotain kuivaa (tai puolikuivaa) ja hapokasta. Viinikartan joulun perinteinen valkkari on Riesling-rypäleestä.


Jouluviinin valinta on vähän samanlainen tilanne kuin lahjan hankkiminen ihmiselle, jolla on jo kaikkea. Jotain pitäisi hankkia, mutta pitää tehdä valinta, lähteäkö kokeilemaan jotain aivan kreisiä ja yllättävää vai pitäytyykö hyväksi havaituissa vaihtoehdoissa.

Aivan kuten lahjojenkin kanssa, voi viinin valinnassa helposti kompastua omaan näppäryyteensä. Raja nokkelan hulluttelun ja yliyrittämisen välillä on erittäin häilyvä. Esimerkiksi kuohuviinin nauttiminen läpi jouluaterian tuo tilaisuuteen jännittävää glamouria. Ei kuitenkaan kannata valita ruokajuomaksi Glöet-joulukuohuvaa, sillä kyseessä on enemmänkin ennen ruokapöytää nautittava aperitiivi tai pikkujoulujen tunnelmankohottaja.

Joulun kaloja: sipulisilakkaa, sinappisilakkaa, juhlasilliä, graavilohta, lämminsavulohta sekä lohipateeta.

Olemme jo vuosien ajan suositelleet joulukalojen seuraksi etenkin kuivia ja hapokkaita valkoviinejä. Jos viinissä on erittäin vahva hapokkuus, myös kohtuullinen jäännössokeri on sallittu. Valitussa kategoriassa riittää vaihtoehtoja laidasta laitaan, mutta omat suosikkimme ovat olleet Riesling-rypäleestä. Koska joulu on perinteiden juhla, jatketaan tätä perinnettä myös jouluna 2016.

Christmas Riesling


Myös Alkossa kunnioitetaan perinteitä ja hyllyyn on ilmestynyt uusi valikoima Christmas-nimisiä viinejä. Yleensä nämä ovat olleet haluttuja kuin pehmeä paketti pukinkontissa ja viinit ovat mitä kuvitella saattaa: ale (olut), cabernet, chardonnay, pinot, riesling ja portviini. Tänä vuonna jouluvalkkari on kuitenkin tunnetun saksalaisen Loosen-viinitalon käsialaa. Vaikka jännittävimmät vivahteet loistavat poissaolollaan, on Loosenin Christmas Riesling ihan kotonaan joulukalojen kanssa. Helppo ja suunmyötäinen maku sisältää hennosti rieslingin omenaa ja sitrusta ja ei riitele ruokien kanssa, mutta jää selvästi jälkeen voimakkaimmista silakan mauista. Vaikeasti yhdistettavälle kananmunalle, tässä tapauksessa yrttiftittatalle, Christmas Riesling meni mainiosti.

Tässä graavilohen kanssa tarjotaan kapriksia, rucolaa ja mätikastiketta. Aivan loistavan herkullinen combo.

Etelä-Afrikan Riesling


Jouluna ei kuitenkaan tarvitse tyytyä kompromisseihin. Eteläafrikkalainen Sutherland Riesling on huomattavasti Loosenia raikkaampi tapaus. Viinistä löytyy paremmin kalojen kaipaamaa hapokkuutta ja hedelmää. Siitäkin huolimatta Sutherland alkaa jäädä ruuan jalkoihin pitkällä aterialla. Sutherlandista löytyy greippiä, kypsää omenaa ja melonia. Jossain määrin mieleen tulee Chardonnay. Viinissä on hieman kitkerä sivumaku, kuin sitruunan valkoista osaa, mutta toisaalta tämä tyyli kestää ruokia paremmin.

Klassiset mätileivät maistuvat aina. Paras viinisuositus Maalahden limpulle, smetanalle, punasipulille ja kirjolohen mädille on samppanja. Hapokas valkoviinikin käy.

Laadukas saksalainen Riesling


Edellisten viinien jälkeen saksalainen Dreissigacker Organic Riesling on kuin eri planeetalta. Tämä rutikuiva ja mineraalinen riesling raikastaa joulukalojen makumaailman mukavasti suupalojen välissä. Tästä kolmikosta Dreissigacker on ehdottomasti meidän suosikkimme! Laadukkaassa saksalaisessa risukassa on tuntuvampi hapokkuus, tyylikäs mineraalisuus ja aromikkaan mausteinen aromimaailma. Kaiken kruunaa pehmeä hedelmäisyys, josta löytyy viheromenaa, melonia ja sitrusta.

Yrttifrittata on munaruoka, josta löytyy monenlaista tuoretta yrttiä ja se on kohotettu leivinjauheella. Vähemmän hapokas valkoviini tai kuohuviini sopivat frittatalle.

Otimme Glöetin alkumaljaksi ja testasimme sitä jouluruokien yhteydessäkin. Brandylla maustettu juhlasilli oli ainoa ruoka, joka jotenkin viihtyi Glöetin joulumausteiden seurassa. Ihan mukiinmenevä glögikuohari nautitaan kylmänä mielellään aperitiivina. Puolimakeaa kuohuviiniä tasapainottaa ja pehmentää tuntuva sokerimäärä.

Huomaa, että rieslingillä voi helposti jatkaa läpi aterian ja se on usein jopa parempi joulupöydän vaihtoehto kuin punaviini. Ja jos nämä rieslingit eivät riittäneet, listaa tästä kaikki rieslingit.



Kuvat: Viinikartta

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Glögi-hygge

Tanskalaisten onnellisuuden avain on "hygge"-kotoilu, eli mukavuutta korostavan oleskelun ja itsensä hemmottelun hedonistinen filosofia. Yksi helpoimmista tavoista tuoda hyggeä pimeään alkutalven iltaan on lämmittää iso mukillinen glögiä ja jutella mukavia tärkeiden ihmisten kanssa.


Peritanskalainen hygge-käsite ei käänny suoraan suomeksi, mutta perusajatukseltaan kyse on eräänlaisesta suojamekanismista kaamosmasennusta, pimeyttä ja kylmyyttä vastaan. Kun suomalainen tukeutuu vaikeina aikoina sisuun ja kärsii hammasta purren läpi vuoden pimeimmän ajan, sytyttää hyggeilevä tanskalainen sata kynttilää ja käpertyy sohvannurkkaan lämpimän viltin alle. Molemmissa lähestymistavoissa on varmasti puolensa, mutta yhtä lailla molemmilla on paljon opittavaa toisiltaan.

Yksi helpoimmista tavoista tuoda vähän hyggeä pimeään iltaan on lämmittää mukillinen, tai pari, makeaa glögiä ja nauttia rakkaiden läheisten seurasta kesäreissuista haaveillen. Vietimmekin erään pimeän ja sateisen marraskuisen lauantai-illan juuri näin.

Kaukokaipuu-glögi-hyggen teeman mukaisesti mukeihin päätyi erilaisia joulujuomia ympäri Eurooppaa. Valikoimasta löytyi Iltalehden glögi-testin voittaja Tuike Rosé, Euroopan reissuista muistuttava Wintertail Organic Glühwein ja ruotsalainen metsä-glögi Blossa 16, jonka aikaisemmin tehty arvio löytyy täältä.

Hygge-hämmennyksessämme emme olleet varmoja, kuuluuko rosé-glögi Tuike juoda kylmänä vai kuumana, joten maistoimme sen molemmilla tavoilla. Kuohuviinilaseista maistettu kylmä Tuike maistui mukavan marjaiselta, mutta varsinaista joulufiilistä siitä ei välity. Lämmitettynäkin juoma on lähempänä todella makeaa marjajuomaa tai -teetä, kuin varsinaista glögiä.

Glühwein on jo paljon lähemänä oikeaa glögiä, mutta siitä puuttuu voimakkaille glögeille tyypillinen viinahöyry, mikä on vain ja ainoastaan hyvä juttu! Välillä glögit ovat niin tujuja, että lämmitettynä alkoholihöyryt laittavat silmät vuotamaan pelkästään siitä, että ottaa glögimukin käteen.

Glühwein on mukavan marjainen, eikä sitä ole tuupattu täyteen keinotekoisia joulumausteita. Hehkuviinistä tulee aito fiilis ja siitä tulee ihan oikeasti mieleen Keski-Euroopan joulutorit. Raaka-aineet on sekoitettu oikeassa suhteessa, eikä hommaa ole vedetty ihan överiksi.

Illan tummin ja maistuvin glögi oli kuitenkin variksenmarjalla maustettu Blossa 16. Muihin joulujuomiin verrattuna Blossa on ihan hullun savuinen! Ihan kuin istuisi savusaunassa juomassa glögiä. Savun hälvettyä alta löytyy kuitenkin mukavan tasapainoinen glögi, joka kruunasi mukavan hygge-illan.


Kuva: Viinikartta

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Vidal-Fleury Côtes du Rhône - magnum-pullo lumoaa

Elokuussa valikoimaan tullut Rhônen punaviini Vidal-Fleury Côtes du Rhône tekee vaikutuksen magnum-pullollaan. Pullokoko on näyttävä pikkujoulun buffapöydässä eikä itse viinikään ole yhtään hullumpi.

Vidal-Fleury Côtes du Rhône 2013 (24,90 € / 1,5 litraa)


Vidal-Fleury Côtes du Rhône


Bordeaux'n ja Burgundin jälkeen Rhônen viinit ovat tunnetuimpia ranskalaisia viinejä. Rhône-joen varrelta tulee monia kuuluisia punaviinejä, kuten Châteauneuf-du-Pape. Eniten Rhônessa tuotetaan viiniä, joka on luokiteltu Côtes du Rhône AOC. Nämä viinit ovat usein halvempia, mutta niistä löytyy parasta hinta-laatusuhdetta. Kun Pohjois-Rhônessa tehdään viinejä Syrah-rypäleestä, eteläisessä osassa punaviinit ovat yleensä sekoiteviinejä useammasta rypäleestä. Niin myös tämä Etelä-Rhônen viini saa makunsa tyypillisestä GSM-sekoituksesta, jossa päärypäle on Grenache ja jota tukee Syrah sekä Mourvèdre.

Tämä Côtes du Rhône eli kottarainen on hyvää luokituksensa tasoa. Maku on tumman hedelmäinen, luumuinen, karhunvatukkainen, yrttinen ja mausteinen. Tällä perinteisellä ja runsaan aromikkaalla viinillä on myös hyvän hapokas luonne. Makumaailma on tasainen, tanniinit ovat keskitasoa ja suunmyötäisiä. Viinissä on todella tumma fiilis itse asiassa. Mukana on alueen tyyliin kuuluva hieman rustiikkinen ote, joka tekee viinistä kiinnostavan. Vidal-Fleury ei todellakaan ole mitään perushöttöä, vaan viini, jolla on luonne, ja rakenne, jossa on ryhtiä.

Kun viini on siis oikein hyvää rhônelaista tasoa, tekee pullo viimeisen silauksen. Puolentoista litran magnum-pullo tekee aina vaikutuksen, kun sen tuo ruokapöytään vieraiden hämmästeltäväksi. Samalla voi hassutella pidellen pulloa kuin pientä vauvaa; sen verran vakuuttava pelkkä koko on. Pullon koolla voi olla vaikutusta myös viinin makuun eli viini voi kehittyä suuressa pullossa paremmin. Jotkut ravintoloitsijat suosivat näistä syistä magnum-kokoisia pulloja. Ja kun litrahintaa laskeskelee, kyse ei ole kalliista viinistä. Joten nyt voit itsekin kohtuuhinnalla yllättää vieraasi jättipullolla.

Vidal-Fleury Côtes du Rhône viihtyy monenlaisten ruokien parissa. Se on moniottelija pikkujoulujen buffapöydässä ja erityisesti tähän vuodenaikaan se sopii talvisille lihapadoille.

Ehdittiin siis tyhjentää pullo ennen kuvausta...


Rypälesekoitus on tyypillinen GSM: Grenache (60%), Syrah (20%), Mourvèdre (10%) sekä Carignan (5%)


Kuvat: Viinikartta