perjantai 21. heinäkuuta 2017

Mionetto-aromatisoidut viinit mansikkakakulle ja saunavirvokkeeksi

Harvoin tulee kokeiltua aromatisoituja viinejä, vaikka niillekin on paikkansa viinimaailmassa. Päätimmekin ennakkoluulottomasti kokeilla kahta maahantuojalta saatua Mionetton makuviiniä: toista mansikkakakun kanssa ja toista saunajuomana.

Mansikkakakku kuuluu kesään ja kakun kanssa voi tarjoilla mansikka-aromista pirskahtelevaa makeaa viiniä.


Mionetto Il Fragola on mansikasta


Prosecco-kuohuviineistään tunnettu Mionetto tekee näköjään myös aromatisoituja viinejä. Tämä makea kuohuviini pohjautuu aitoon kuohuviiniin, johon on lisätty mansikka-aromia tai jopa mansikkaa jossakin muodossa. Ja mansikan makuahan sitten löytyy.

Jos Il Fragolaa haluaa nimittää viiniksi, sellaisena se ei ole mikään erikoinen. Viinillisyys ei olekaan se juttu, vaan makea mansikka. Pirskahteleva Il Fragola maistuu mansikalle ja metsämansikalle ihan pätevällä tavalla. Se on hyvä perusviini juomasekoituksiin ja booliin, mutta menee myös näin jälkiruoan kanssa, sillä jälkiruoan vaatimaa makeutta viinissä on reippaasti.

Mansikkakakku sai Il Fragolasta vertaisensa kaverin ja kakun tuore mansikka toi makukokonaisuuteen aitoutta. Kokonaisuus sai vierailta myötäileviä nyökytyksiä osakseen. Muista viilentää hyvin ja lisää halutessasi esimerkiksi jäitä. Myös tuore minttu sopii lasiin.


Mionetto Il Fragola (7,99 €, 8% alkoholia)


Mionetto Il Spritz on appelsiinista


Koillis-Italiassa suosittu cocktail Spritz on kotoisin Venetsiasta. Se tehdään proseccosta, katkerosta kuten Aperol (appelsiinia, raparperia) tai Campari sekä soodavedestä. Kokonaisuus koristellaan appelsiininsiivulla. Tässä Il Spritz -pullossa sitä olisi valmiina sekoituksena - tuottajan mukaan klassisella venetolaisella reseptillä.

Pirskahtelevassa Il Spritzissä maistuu sitrushedelmät, etenkin appelsiini. Myöhemmin, kun jälkiruokakin oli saatu nautittua ja hieman levähdettyä, menimme saunaan. Ideana oli siis testata Il Spritziä saunaoluen sijaan. Mutta pikemminkin Il Spritziä voi ajatella sokerisen virvoitusjuoman sijaan, sillä Spritzissä on sokeria suurin piirtein saman verran kuin sihijuomassa.

Il Spritz toimi saunan jälkeen viilentäjä parhaiten siten, että ensin iso viinilasi täytettiin kokonaan jäillä ja sitten joukkoon kaadettiin Spritziä. Näin turhankin runsas makeus tasapainottui kahdella tavalla: viileämpi juoma ei maistu niin makealle ja jäät sulaessaan laimensivat juomaa.

Mionetto Il Spritz (7,99 €, 8% alkoholia)


Kuvat: Viinikartta ja Alko

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Savustettu lohi ja italialainen tammitettu chardonnay

Joskus suositellaan, ettei tammitettuja valkoviinejä tarjottaisi savustetun kalan seurassa, koska savuaromista tuleva karvaus korostuu. Tässä voi olla perää, joten lähdimme perehtymään asiaan savustetun Norjan lohen ja laadukkaan italialaisen chardonnayn voimin.

Tätä italialaista yli 30 euron viiniä "Jurosa" ei löydy Alkosta, mutta tutustu muihin Friuli - Venezia Giulian viineihin.


Tammitettu valkoviini


Tammitetut valkoviinit ovat aina olleet suosikkejani, vaikka tyyli ei olekaan pitkään aikaan ollut trendien aallonharjalla. Nykyään etiketeissä jopa näkee tekstiä "unoaked", jotta tehdään heti kättelyssä selväksi, ettei tammea ole tähän viiniin käytetty.

Syynä tammitetun valkoviinin kavahtamiseen pidetään kyllästymistä överitammitettuihin uuden maailman chardonnay-viineihin. Alettiin puhua ABC-viineistä eli Anything But Chardonnay. Tämä aika viiniteollisuudessa taitaa kuitenkin olla jo ohi ja chardonnay on tekemässä uutta tuloaan raikkaammilla versioilla, joissa rypäleiden kypsyys on oikea ja tammea on käytetty maltilla. Lisäksi kannattaa huomioida, että chardonnay on pääasiallinen rypäle ja hyvinkin trendikäs samppanjan valmistuksessa.

Tammen käyttöön punaviineissä on totuttu, mutta valkoviineissä se herättää eniten keskustelua. Kokeile esimerkiksi Robert Mondavin Napa Valley Fumé Blancia ja tiedät, miltä hyvin tehty tammitettu Sauvignon Blanc maistuu. Mutta kaikki eivät siitä silti pidä, sillä tammi on niin selvästi esillä. Chardonnay on kuitenkin juuri se rypäle, johon tammitus ja varsinkin uudet tammitynnyrit sopivat luontevimmin.

Mitä tammitus tuo valkoviiniin?
- Aromeja (karamelli, kookos, mausteisuus, paahteisuus, savu, vanilja, voi)
- Hintaa
- Kompleksisuutta
- Paremman kestävyyden (säilyy kymmenenkin vuotta)
- Tyylikkyyttä
- Runsautta, täyteläisyyttä ja voimaa
- Tynnyri haihduttaa vettä -> tiivis maku
- Väriä


Tammitynnyreitä


Uudet tammitynnyrit ovat todella kalliita. Yhdestä tammipuusta saadaan vain kaksi tynnyriä ja yhden tynnyrin minimihinta kipuaa satoihin euroihin. Joskus premium-tynnyrit voivat maksaa jopa tuhansia euroja. Tynnyreitä on tietysti eri kokoisia, mutta ne voivat olla vetoisuudeltaan esimerkiksi 200-300 litraa. Kun tähän lisätään se, että tynnyriä voi käyttää vain pari kolme kertaa siten, että tammi vielä antaa viiniin makua, on selvää, että investointi on kallis.

Mielestäni laadukkaat tammitetut valkkarit ovat upeita kokemuksia, vaikka tyylillä onkin kaksijakoinen puoli: tammea myös vihataan, mutta toisaalta maailman kalleimmat valkoviinit ovat tammitettuja klassisia ranskalaisia viinejä.

Tammen kalleus on tuonut kuvioon mukaan tammilastut, -jauheet tai -esanssit, joilla viiniin saadaan tammen makua. Ranskassa tosin sääntelyä on pidetty enemmän tarpeellisena kuin uudessa maailmassa, jolloin Ranskassa monet menetelmät ovat joko kiellettyjä tai rajoitettuja. Arvostetuimmat tuottajat tuskin koskaan lipsuvat "keinotekoisiin" valmistustapoihin, vaikka se olisikin sallittua. Laadusta ei tingitä ja siksi nämä ranskalaiset huippuviinit maksavat paljon.


Sopivatko savulohi ja tammitettu chardonnay yhteen?


Tammitetun valkoviinin ja savustetun kalan yhdistämiseen on kaksi näkemystä. Koska tammitynnyreitä myös paahdetaan, voidaan nähdä, että viinissä ja savukalassa on samaa puusta peräisin olevaa paahdetta ja ne voidaan hyvin yhdistää samankaltaisuuden periaatteella. Toisaalta savustuksessa syntyy enemmän tai vähemmän kitkeriä makuja, jolloin paahtunut tammitettu viini vain korostaa kokonaisuuden karvautta.

Molemmissa näkemyksissä on osa totuutta ja yhdistämistä tarvitsee tarkastella tapauskohtaisemmin, sillä viinin tammitusmenetelmien lisäksi käytetty kala, lisukkeet ja kastikkeet vaikuttavat lopputulokseen. Meidän rasvainen lohi uunipaahdettujen salviaperunoiden ja kermaisen tilli-tzatzikin seurassa suorastaan huuti täyteläistä, riittävän hapokasta ja hedelmäistä chardonnayta luokseen.

Itse savustamalla loheen tulee reippaasti savun makua, jolloin viiniltä odotetaan myös raikkautta, pirteyttä ja sitrusmaisuutta. En itsekään valitsisi vanhan koulukunnan raskasta ja ylitammitettua chardonnayta vahvasti savustetulle lohelle. Sen sijaan nykyaikainen chardonnay on kaikkea muuta: siitä löytyy hienoja tammiaromeja ja silti raikkaus on säilytetty.

Maistamamme chardonnay oli Lis Neris "Jurosa" Chardonnay, laatuviini Koillis-Italiasta, Friuli - Venezia Giulian viinialueelta. Jurosa on käynyt 500-litraisissa ranskalaisissa tammitynnyreissä, joissa se on myös kypsynyt hiivasakan kanssa 11 kuukauden ajan. Lopputulos on tasapainoinen. Raikkautta tyyliin voi tuoda myös Alppien viilentävä läheisyys; viileämmässä tuotetut chardonnayt ovat hapokkaampia ja vähemmän hedelmäisiä. Joka tapauksessa viinin tyyli sopi aika vahvasti savustetulle lohellemme loistavasti ja mitään karvautta yhdistelmässä ei esiintynyt. Toki myös tzatziki toi oman pehmentävän osansa yhtälöön.

Jurosa Chardonnay on helposti yli 90 pisteen viini. Siinä on intensiivinen makumaailma: sitrusta, omenaa, mineraalisuutta ja mausteisuutta. Hedelmäisyys on kypsää ja täyteläistä, jota tasapainottaa raikastava hapokkuus. Tammea esiintyy juuri sopivasti mausteisuuden, paahteen ja vaniljan muodossa. Upea elegantti viini. Tämä on juuri se tyyli, mitä chardonnayn pitää ollakin, eikä viini riitele millään tavalla savulohen seuralaisena.

Tammitettu valkoviini on rikas ja monikerroksinen kokonaisuus, joka tuo runsaisiin ja tyylikkäisiin ruokiin oman elegantin lisänsä. Nykytyylinen raikkaampi tammitettu valkoviini tukee paahteisia ja useimmiten myös savustettuja ruokia, joten yhdistämistä on turha pelätä.

Lisää tammisia valkoviinejä: Haku: valkoviini, tamminen

Savustimme lohemme omenapuulastuilla.


Savustimeen lisätyt sokeripalat antavat kalaan väriä.


Ruoan ja viinin yhdistämisessä kokonaisuus aina ratkaisee. Esimerkiksi tilli-tzatziki pehmentää savuaromeja tuntuvasti.


Kuvat: Viinikartta

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Gazpacho ja roseekuohuviini Parés Baltà Pink Cava Brut

Espanjalainen gazpacho on siitä erikoinen keitto, että se tehdään raaoista kasviksista ja nautitaan kylmänä. Se onkin hyvin virkistävää kesäsyötävää.



Gazpacho


Juuri Mallorcalla vierailleena tuli todettua, että kun lämpötila huiteli yli kolmenkymmenen ja aurinko porotti viikon täysin pilvettömältä taivaalta, raikastava suoraan jääkaapista otettu gazpacho oli mitä parasta viilennystä. Kätevää oli myös se, että kulmakaupasta sai kolmella eurolla litran tetraan pakattua gazpachoa, joka maistui hienosti serrano-kinkun ja patongin kanssa välipalana.

Vaikka Suomen kesä on ollut sateinen ja kolea, täytyi kotonakin tehdä tätä maukasta kasviskeittoa. Gazpacho-keittoja on erilaisia myös aineksien osalta. Tetrassa oleva keitto oli kuin punaista paksua mehua, mutta meillä kasviksissa riitti pientä pureskeltavaa. Usein keittoon myös lisätään vihannesten paloja tuomaan suutuntumaa.

Gazpacho tehdään yleensä täysin kypsentämättömistä aineksista, mutta erilaisia variaatioita on. Keitosta saa helposti päivän vihannesannoksen.

Gazpacho toimii parhaiten alkukeittona ruokahalun herättäjänä. Keiton kanssa voidaan nauttia lasillinen kuivaa roseeviiniä tai roseekuohuviiniä.

Gazpacho-resepteissä esiintyviä aineksia:
- Basilika
- Chili (antaa keittoon terää)
- Etikka
- Kasvisliemi
- Krutongit (keiton päälle)
- Kurkku
- Oliiviöljy
- Paahtoleipä (tehosekoittimessa muruksi)
- Paprika
- Persilja
- Sipuli
- Sitruunanmehu
- Tabasco
- Tomaatti
- Valkosipuli (toimii erinomaisesti roseeviinin kanssa)


Parés Baltà Pink Cava Brut


Roseeviini on kasvisruokien paras kaveri. Me otimme tällä kertaa testiin roseekuohuviinin, sillä kuohuviinit puolestaan toimivat yleensä parhaiten keittoruuille. Näytepullo saatiin maahantuojalta.

Perheyritys Parés Baltàn viinit ovat meille tuttuja monen vuoden ajalta ja tilallakin olemme vierailleet Penedèsissä Kataloniassa. Tilan tuotanto on kokonaisuudessaan luomua.

Viinin sävystä tulee mieleen lohi, pronssi tai kupari - sävy vaihtelee hieman riippuen missä valossa sitä tarkastelee. Maku on intensiteetiltään aika voimakas, hapokas ja mineraalisen tuntuinen. Vaikka marjaisuudesta erottuu pienen jäännössokerimäärän korostamia makeampia vadelmia ja mansikoita, on mielestämme päälimmäisenä ylivuotiset puolukat sekä karpalot. Tämä tekee kokonaisuudesta sopivan kuivakan ja hieman kitkeränkin. Jonkinlaista kukkaisuutta tuntuu myös olevan ja aromit kantavat pitkälle.

Pink Cava Brut sopii hyvin aperitiiviksi, mutta juuri nuo hieman kitkerät ominaisuudet tekevät siitä loistavan ruokaviinin, sillä ruoan kanssa maut tasapainottuvat. Puhditon viini vain jäisi ruoan varjojoon, mutta nyt sitä pelkoa ei ole. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sellaisenaan viinissä on sitä tiettyä aromikkuutta, joka ei ehkä parhaiten sovi seurusteluhetkiin. Kivan pinkistä nimestä voisi tosin muuta luulla.

Kyse ei siis todellakaan ole pehmeän puolikuivasta ja helposti kulauteltavasta seurusteluviinistä, vaan täysiverisestiä roseekuohuviinistä, joka on kokonaisuudeltaan mielenkiintoinen ja maukkaan aromikas paketti. Kun se nautitaan aperitiivina juuri ennen ruokaa tai gazpachon raakojen kasvisten seurassa, siinä tilanteessa viini näyttää vahvuutensa.

Miksi roseekuohuviini sopii kylmälle gazpacholle?
- Kuohuviinin hapokkuus toimii hyvin keittojen kanssa.
- Kuohuviini nautitaan muita viinejä kylmempänä (=kesäpäivän viilentäjä).
- Rosee toimii loistavasti tomaatin ja kasvisten seurassa.
- Rosee ja valkosipuli on klassinen yhdistelmä.
- Gazpachossa on yllättävän paljon aromikkuutta, johon rosee pystyy vastaamaan.
- Keiton ja viinin aromikkuus on samantyylistä.
- Viinin väri on samaa kuin keitossa.
- Meidän roseekuohuviini ja keitto olivat jopa samasta maasta.


Jos keiton kanssa kaipaa leipää, focaccia on aina hyvä vaihtoehto.


Kuvat: Viinikartta

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Ribera del Dueron punaviiniä kesällä savustetun lihan seurassa

Kesäisin maistuvat kuplivat kuohuviinit, raikkaat roseeviinit ja pirteät valkoviinit. Mutta toisaalta myös punaviinit, kun grillit käyvät kuumina ja kesäkeittiöissä loihditaan tiriseviä ja savuisia lihaherkkuja.

Vastaava kuin kuvan viini: Condado de Oriza 409 (27,90 €)


Grillaaminen ja savustus


Grillaaminen on siinä mielessä monipuolista, että grillissä voi tehdä melkein mitä vaan. Kun mukaan otetaan suuresti yleistynyt savustus, monipuolistuneet raaka-aineet, moninaiset välineet valmistustapoineen ja runsaat lisukkeet, voi olla vaikea antaa yleispätevää viiniohjetta grilliruoille. Yhteinen nimittäjä kesäkeittiön ruuille löytyy voimakkaista paahtuneista mauista, joista löytyy myös kitkeriä piirteitä. Varsinkin savustus tuottaa ruokaan kitkerää vivahdetta; kitkeryyden määrään voi vaikuttaa savustuksessa puulaji, puun kosteus tai lämpötila.

Grillin tuottaman maun vastapainona käytetään erilaisia voimakkaan tai makean makuisia marinadeja, dippejä ja glaseerauksia. Nämä maut kuitenkin vaativat viiniltäkin voimakkuutta ja aromikkuutta, joten liharuokien tapauksessa runsaat, täyteläiset ja hillomaiset punaviinit ovat sopivia. Jos ruoassa on selvästi makeutta, esimerkiksi colamarinadia, jopa 20 g/l jäännössokerin määrä punaviinissä on yleensä ok. Tällaisia viinejä löytyy esimerkiksi Italiasta nimellä 'appassimento'.

Tällä kertaa savustimme naudan lapaa, sen mureaa osaa 'petite tender', joka tyyliltään on lähellä sisäfilettä. Päätimme ruskistaa lihaa hieman ennen savustusta, koska kypsymiseen tarvittavaa savustusaikaa oli vaikeampi määritellä ja savustuksen tarkoitus oli vain saada lihaan savun makua. Savustimeen laitettiin myös sipulia ja ruoan kanssa suunniteltiin tarjottavan kukkavihanneksia ja varhaiskaalia.

Kokonaisuus tuntui näillä aineksilla sopusuhtaiselta ja punaviini ei tällä aterialla tarvitsisi makeutta, vaan sen sijaan täyteläisyyttä, sopivasti tanniineja ja ripauksen tyylikkyyttäkin.


Ribera del Dueron herkkupunaviini


Ribera del Dueron viinialue Pohjois-Espanjassa on kehitykseltään tuoreempi tapaus kuin Rioja, mutta sitä on sanottu juuri Riojan haastajaksi. Voimakkaista lämpötilanvaihteluista tunnettu alue on erikoistunut Tempranillosta tehtyihin punaviineihin ja monet meidänkin suosikkiviinimme ovat sieltä kotoisin.

Alkosta Ribera del Dueron viinit ei välttämättä löydy helposti, sillä viinit on luokiteltu pääalueen Kastilia-León mukaan. Ja kaikista alueen viineistä ei muutenkaan löydy mitään merkintää Ribera del Duerosta. Sama koskee tätäkin viiniä Condado de Orizaa, josta löytyy vain tieto, että viini on Espanjasta.

Tällä kertaa kaadoimme lasiin Condado de Oriza Gran Reservaa, jota on ollut hyvin saatavilla Suomenlahden laivoilla. Sieltä myös meidän viinimme oli hankittu. Esimerkiksi Tallink Silja Line myy 'gran reserva' -versiota hintaan 21.50 €. Alkossa on nyt myytävissä Condado de Oriza 409, mikä lienee melkein sama viini kuin Condado de Oriza reserva.

Alkon Ribera del Dueron viinejä:
Vega Sicilia Unico (325 €)
Vega Sicilia on alueen johtava tuottaja. Alkuvuodesta uutisoitiin, miten Lionel Messi tarjoili syntymäpäivää juhlivalle äidilleen -87 ja -60 vuosikertoja - syntymävuosien mukaan. Alkoon tulee vuosittain tätä viiniä muutamia kymmeniä pulloja.
Pingus (772,80 €)
Mukavasti hintaa...
Aalto (40,99 €)
Wine Spectatorin top-listojen kärkiviinejä. Tuottaja tietää Alvar Aallon, mutta nimi viittaa enemmän korkeaan sijaintiin "alto" ja aakkosjärjestyksen kärkisijojen tavoitteluun.
Emilio Moro (24,70 €)
Arzuaga Crianza (28,92 €)
Teki vaikutuksen jo muutama vuosi sitten.
Torres Celeste Crianza (19,50 €)
Tyypillinen laivaostos.
Tiempo Briego (16,98 €)
Alkon parhaita kohtuuhintaisia elämysviinejä.


Condado de Oriza on tyypillinen alueen viini: täyteläinen, tanniininen, tummaa hedelmäisyyttä ja marjaisuutta, mausteisuutta, pippurisuutta ja nahkaa. Aiemmin maistamamme Condado de Oriza Reserva tuntui hyvinkin tanniiniselta, mutta tämä kaksi vuotta tammessa kypsytetty gran reserva oli tanniinien osalta pyöreämpi tapaus. Runkoa on edelleen, mutta tyyli on kallistunut silkkiseen pehmeyteen päin.

Ribera del Dueron viineistä monet ovat meheviä ja hilloisia ja ne sopivat keskimäärin parhaiten monipuolisille grilliruoille. Toisissa on taas enemmän rotevuutta, jolloin lammas tai nauta on näiden viinien paras kaveri. Meidän gran reservassa oli myös tyylikkyyttä, joten savustettu petite tender kaali-sipulilisukkeineen oli viinin kanssa huikea yhdistelmä.

Naudanlihan kaveriksi päätimme grillata varhaiskaalia suurina pihvimäisinä paloina.


Tällä kertaa savustuksen tarkoitus ei ollut kypsentää lihaa, vaan antaa lihaan sopivasti savun makua.


Lopputulos oli mehevä ja kevyesti rosee


Voinen ja kermaisen pehmeä kukkakaalipyre sopi kokonaisuuteen. Sipulin pinta hieman kuivahti ja imi savusta kitkeryyttä, mutta toisaalta sipulin sisus oli mehevä ja sopivan savuaromikas.


Katso myös: Ribera del Dueron kaikki viinit

Kuvat: Viinikartta

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Loiren Crémant: Cuvée Flamme Brut

Ranskan kuuluisin kupliva on tietysti samppanja, mutta jos etiketistä löytyy sana Crémant, on kyse muualla Ranskassa valmistetusta kuohuviinistä, joka on tehty samalla samppanjamenetelmällä.



Mikä Crémant on?


Samppanja menee tyylikkyydessä, laadussa, tuotantomäärissä ja myös hinnassa ihan omassa luokassaan ja sillä on maailmanlaajuinen luksuskuohuvan maine. Crémant-luokitus on luotu muualla Ranskassa samppanjamenetelmällä tuotetulle kuohuviinille. Samppanjan jälkeen kaikki muut ranskalaiset kuohuviinit eivät suinkaan ole crémantteja, mutta luokituksen vaatimukset ja säännöt ovat yleensä hyvälaatuisen kuohuviinin tae.

Täällä Suomessa etenkin Alsacen crémantit ovat tunnetuimpia ja parhaiten saatavilla, mutta myös Burgundia on hyllystä löytynyt. Iso kuohuviinialue on myös Loire, josta myös tämä Gratien & Mayerin Cuvée on kotoisin. Crémantteja tehdään Ranskassa monilla eri alueilla paikallisista rypälelajikkeista ja vain tietyt alueen rypäleet ovat sallittuja. Tämä tekee crémanteista kiinnostavia, koska rypälekirjosta löytyy muitakin kuin samppanjarypäleitä.

Crémant-valikoima on Alkossa kohtuullisen hyvä:

Crémant-kuohuviinit

Loiren Crémant-kuohuviinit


Gratien & Mayer Cuvée Flamme Brut


Gratien & Mayer Cuvée on tämän vuoden kevään uutuuksia ja se on tehty Loiressa sallituista rypäleistä: Chenin Blanc, Pinot Noir ja Chardonnay - muitakin sallittuja rypäleitä on. Samppanjasta se poikkeaa vain Chenin Blancin osalta, sillä Chardonnay ja Pinot Noir ovat samppanjarypäleitä. Usein Loiressa käytetään Pinot Noirin sijaan punaista rypälettä Cabernet Francia, joka on tyypillinen rypäle - myös punaviineissä - Saumurin ala-alueella, mistä tämäkin viini tarkemmin ottaen on kotoisin.

Gratien & Mayer Cuvée Flamme Brut on makeudeltaan "erittäin kuiva", mutta sokerimäärä menee "kuivan" rajamailla. Tämä sokerimäärä tuntuu oikein sopivalta ja se tuo kuohuviiniin pyöreyttä ja korostaa hedelmäisyyden kypsyneen sitruksisia piirteitä, jotka maistuvat suussa pitkään. Hapokkuus on runsasta ja kuohu kutittelee kielellä kivasti pistellen. Terävä tyyli on raikas ja puhdaspiirteinen. Kun viiniä pyöräyttelee suussa, nousee esiin myös paahteisempaa makua, jossa on mantelia tai pähkinää ja omenankotaa - samanlaisia aromeja, joita laatusamppanjoista usein löytyy.

Tämä hyvärunkoinen kuohuviini on elegantti tapaus, joka maistuu sellaisenaan alkumaljana, mutta ei pelkää tyylikkäitä ruokiakaan. Näin kesällä vartaisiin pujotetut ja grillatut jättikatkaravut ja paloitellut kuhafileet saavat crémantistä loistavan kumppanin. Sitruuna ja chilikin käyvät mausteiksi.

Kuva: Viinikartta.fi

torstai 15. kesäkuuta 2017

Italialainen spumante - It's Ceci Style pukeutuu farkkuun

Kirjoitimme juuri saksalaisesta kuohuviinistä sektistä, jonka vastaava italialainen nimitys kuohuviinille on spumante. Lähdimme siis tällä kertaa Italiaan ja otimme testiin rennosti farkkuun puetun uutuuskuohuviinin.



It's Ceci Style Extra Dry on 'Vino Spumante'


Meidän tuntemamme prosecco on Veneton alueella tehtyä spumantea eli kuohuviiniä. Prosecco voi olla myös esimerkiksi vähemmän kuohuavaa ja kivasti helmeilevää frizzantea, mutta spumantella tarkoitetaan aina kuohuviiniä. Sitä voidaan tehdä muuallakin Italiassa ja tämänkertainen maahantuojalta saatu testipullomme on myös Pohjois-Italiasta, Parman lähettyviltä Emilia-Romagnasta. Sinänsä alueella ei ole väliä, sillä tämä spumante on 'vain' kuohuviiniä, jonka laadun määrittelee tuottajan osaaminen.

It's Cecin rypäleiksi on valittu Pinot Blanc, Sauvignon Blanc ja Malvasia. Rypälevalikoima poikkeaa proseccosta, joka on tehty enimmäkseen Glera-rypäleestä. Pinot Blanc ja etenkin Sauvignon Blanc kuulostavat minulle mielenkiintoisilta, sillä olen suuri Sauvignon Blanc -fani. Siitä tehtyjä kuohuviineja on ollut saatavilla etenkin uudesta maailmasta ja ne ovat aina päätyneet nopeasti maistelulistalle. It's Cecin valmistusmenetelmä on sama Charmat-menetelmä, millä proseccoakin tehdään.

Farkku saa hymyn huulille


Tuottaja panostaa tuotteissaan ulkoasuun, mikä on tietysti ymmärrettävää, kun kyseessä ei ole prosecco tai muu tunnettu kuohuviini. Pullon kääre ei ole mikä tahansa kääre, sillä kun pullon saa näppeihinsä, mattapinta ja farkkutaskun reunoihin tehdyt kohoumat tuntuvat hyvin viimeistellyiltä ja jopa aidon tuntuisilta. Kivasti kulunut farkku näyttää kyllä hyvältä ja saa pahimmankin viininyrpistelijän ainakin naurahtamaan.

Viinin sävy on vaalea ja kuplat melko lyhyet. Tuoksu on hedelmäinen ja tuntuu, että aika tavanomaisella otteella mennään. Maku kuitenkin yllättää, kun napakka kirpeys täyttää suun. Hedelmä meinaa ihan jäädä toiseksi. Maku ei ole kovin pitkä, mutta siitä kyllä löytää kypsemmän hedelmäisiä piirteitä, kun aikansa maistelee ja makuun totuttelee. Hedelmäisyys löytyy omenan, persikan ja sitruunan välimaastosta.

It's Ceci on pirteä kuohuviini, joka tekee vaikutuksen etenkin ulkoasullaan. Siksi se sopii hyvin juhannusviemiseksi esimerkiksi ystävien mökille. Pieni purtava viinin kanssa on paikallaan.

Kuva: Viinikartta.fi

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Saksalainen Sekt - Henkell Trocken on pätevä maljajuoma

1800-luvun alkupuoliskolla perustettu Henkell tuottaa messevät 20 miljoonaa pulloa kuohuviiniä vuodessa Saksan Wiesbadenissa. Työntekijöitäkin on maailmanlaajuisesti pari tuhatta. Halusimme selvittää, miltä maistuu tämä laajalti tunnettu suurtuotantokuohari.


Henkell & Co. Sektkellerei


Toki Henkelin kuohuviinit ovat meille ja monille muillekin suomalaisille tuttuja entuudestaan, mutta meillä ei ollut muistikuvaa, milloin olimme Henkelin tuotteita viimeksi maistaneet. Siksi olikin mielenkiintoista saada näytepullo maahantuojalta muistia virkistämään. Henkell on suuri saksalainen yhtiö, jonka tuotteisiin kuuluu saksalaisen sektin lisäksi cavaa, crémanttia, proseccoa ja samppanjaa. Tuotteita viedään ainakin sataan maahan. Henkelin brändillä kulkevia kuohuviinejä on useita ja otimme Suomessa suositun puolikuivan tyylin testiin.

Mikä on Sekt?


Saksassa tehdään kuohuviiniä merkittäviä määriä. Saksalainen kuohuviini on nimeltään sekt, jonka raaka-aine eli viini tuodaan yleensä Espanjasta, Italiasta tai Ranskasta ja tuotetaan samalla tankkikäymismenetelmällä kuin italialainen prosecco. Saksalaisista rypäleistä tehty sekt on harvinaisempaa, vaikka kiinnostus huippulaatuiseen viinintuottajan omaan sektiin eli Winzersektiin on kasvamaan päin. Tyypillisesti sekt-pullon etiketistä ei löydä mitään viiniin liittyvää informaatiota, mutta Winzersektin tapauksessa pitäisi ainakin alue, vuosikerta ja käytetty rypäle olla mainittu.

Saksalaiset kuluttavat itse suuren osan sektin tuotannostaan ja Saksa on muutenkin suurin yksittäinen kuohuviinimarkkina. Saksalaiset nimittäin juovat jopa neljänneksen koko maailman kuohuviinituotannosta ja oman maan tuotanto ei edes riitä vastaamaan kysyntään. Esimerkiksi Suomeen verrattuna saksalaisten kuohuviinin kulutus on tietojemme mukaan jopa viisinkertainen asukaslukuun suhteutettuna. Suomessakin kuoharin kulutus kasvaa, mutta kasvun vie cava, prosecco ja samppanja.

Maailman viinimarkkinoiden mittakaavassa sekt on jäänyt maineeltaan ja tuotannoltaan cavan ja etenkin viime vuosina rakettimaisesti nousseen proseccon jalkoihin. Saksassa on kuitenkin oma vahvuuntensa kuohuviissäkin. Panostamalla esimerkiksi Rieslingistä tuotettuihin huolella tehtyihin sekteihin, voi hyvinkin olla, että sektistä tulee seuraava prosecco. Hyviä esimerkkejä saksalaisista laatukuohuviineistä on jo olemassa.

Henkell Trocken Sekt Dry


Miten sitten maistamamme Henkell Trocken Sekt? Se on suuren tuotannon sekt ja on monin paikoin hämmästelty, miksi saksalaiset kuluttavat niin paljon juuri edukasta 'teollista' kuohuviiniä. Me emme hämmästele, sillä jos kuohuviinistä näin pidetään, on suurtuotanto ainoa tapa vastata näin laajaan kysyntään. Suurtuotanto pitää hinnan kohtuullisena ja tuo viinin kaikkien ulottuville. Jotta viinikulttuuri kukoistaisi ja viinistä ei tulisi elitististä tuotetta, molempia tarvitaan: suurtuotantoa vastaamaan kysyntään ja pientuotantoa tuottamaan innovaatioita ja uusia elämyksiä vihkiytyneemmille viiniharrastajille.

Kuohuviinien ja myös sektin makeusastemerkinnät ovat vähintäänkin hämäriä. Tämänkin viinin nimestä ja etiketistä löytyy eri kielillä 'trocken', 'dry' ja 'sec'. Lyhyesti sanottuna kyse on siis puolikuivasta kuohuviinistä, jossa on 20 g/l sokeria. Brut-kuohuviini on varsinaisesti kuiva eli vähäsokerinen kuohuviini.

Henkell Trocken on aika tumma sävyltään: siinä on keltaisuutta, joka taittaa hennosti vihreään. Kuplat ovat pienet ja kohtuullisen kestävät. Tuoksussa on hedelmäisyyttä, josta voi erottaa esimerkiksi omenaa ja sitrusta. Maku on hedelmäinen, tasainen, pyöreän pehmeä ja miellyttävä. Maussa on omenaisuuden lisäksi esimerkiksi päärynää ja muita kypsän hedelmäisiä piirteitä, jotka tuovat viiniin jonkin verran vivahteikasta ulottuvuutta. Koska alkoholi on maltillista ja jäännössokeri selvästi maistuu, kokonaisuutena viini on hyvin suunmyötäinen tapaus.

Henkell Trocken on laadukkaasti tehty suurtuotantokuohuviini, joka testimme perusteella ei ollut omiaan ruokaviininä. Sen sijaan tervetulojuomana, juhlien maljajuomana, hyvin viilennettynä juhannussaunan jälkeen sekä rennon seurustelun merkeissä Henkell Trockenia nauttii mielelään lasillisen jos toisenkin.

Kuva: Alko

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Zähringer Pinot Noir Rosé on Viini-lehden vuoden roseeviini

Erilaisia vuoden viinejä tunnutaan valitsevan niin usein, että pientä inflaatiota pokaalien arvostuksessa on havaittavissa. Viini-lehden valinta vuoden roseeksi on kuitenkin oivallinen.



Saksalainen rosee Pinot Noirista


Viini-lehti teki valintansa vuoden roseeviiniksi toukokuun lopulla, lue Viinilehden juttu täältä.

Roseeviiniähän tehdään siellä, missä punaviiniäkin ja usein samoista rypäleistä; siksi Alkon saksalaiset roseet ovat Pinot Noir -vetoisia. Pinotti rypäleenä on itse asiassa oivallinen kesäiseen roseeviiniin, koska Pinot on luontaisesti eloisa, kevyempi täyteläisyydeltään ja kuitenkin aromikas, jotta viiniin saadaan makua. Kesäroseeksi sopii kepeämpi ja raikkaampi ote sekä punamarjaisen aromikas makumaailma. Siinä mielessä pinot-rosee on ihanteellinen rosee, koska se rypäleenä täyttää nämä kriteerit ja on lisäksi tyylikäs.

Zähringer Pinot Noir on kaikilta osa-alueiltaan tasapainoinen: siinä on hyvä hedelmäisyys, herkullinen hapokkuus ja se on yllättävän aromikas. Mausta löytyy herukoita, mansikoita, vadelmia ja kevyesti kukkaisuutta. Happamuutta haetaan sitruksisuudesta, mutta pikkaisen myös puolukasta. Makeutta on juuri sopivasti. Kokonaisuutena viini on hyvin puhdaspiirteinen, josta on vaikea löytää mitään moitittavaa.

Zähringer tulee Lounais-Saksasta Badenista. Alueesta tulee ehkä mieleen kuuluisa kylpyläkaupunki Baden-Baden, mutta nyt mennään muutama kymmenen kilometriä etelään Weingut Zähringeriin - lähelle Sveitsin rajaa. Baden on tunnettu punaviineistään ja Pinot Noirista, joka on alueen merkittävin rypäle. Siksi ei ole outoa, että tämä viini tulee juuri Badenista, vaikka alue ei maineeltaan ja tunnettuudeltaan yllä monenkaan muun Saksan viinialueen tasolle. Baden on Saksan lämpimintä seutua ja viinitkin kehittyvät siellä kovin erilaisiksi. Se on varmasti pidemmän päälle Badenin vahvuus.

Zähringer Pinot Noir Rosé on kesäviini, joka sopii esimerkiksi juhannuksen noutopöytään salaattien ja kalan seuraksi. Ja varmasti sopii myös, jos salaattien kera tarjotaan grillattua kanaa ja kasviksia.

Zähringer Pinot Noir Rosé. Herkullinen ja tasapainoinen rosee. 4 tähteä.





Kuvat: Alko

lauantai 20. toukokuuta 2017

Miksi Lindauer Cuvée Brut voittaa kaikki kilpailut?

Lindauer Cuvée Brut on menestynyt jo vuosien ajan hämmästyttävällä voittoprosentilla varsinkin sokkotesteissä. Mikä tämä viini oikein on ja miksi se on niin hyvä?

Lindauer Cuvée Brut (12,95 €)
Etiketin tarra kertoo Vuoden Viinit 2016 -kultamitalista kuohuviinisarjassa. Tänä vuonna Lindauer voitti koko kilpailun.


Menestystä niittänyt uusiseelantilainen kuohuviini


Jos viini menestyy vuosikilpailussa (Viinilehti, Vuoden Viinit) tai Hesari kirjoittaa siitä ylistävän arvion, on tapana, että myymälän hyllyyn ilmestyy tyhjä kolo ja Alko myy eioota. Mutta osataan sitä täällä Tampereellakin Viinikartan kotiseudulla. Nimittäin Aamulehti julkaisi 28.4.2017 jutun kuohuviinien sokkostesteistä, joissa tamperelaiset ravintola-alan ammattilaiset (8 henkilöä) ja amatööriraati (10 henkilöä) molemmat valitsivat toisistaan tietämättä Lindauer Cuvée Brutin parhaaksi kuohuviiniksi. Kyse oli sokkomaistelusta ja vastassa oli enimmäkseen Lindaueria hintavampia tuotteita samppanjasta franciacortaan. Tämän jutun seurauksena Lindauer loppui osasta tamperelaisia Alkoja. Hyllyjen välissä oli nähty lukuisia kyselijöitä, vaikka viini oli loppunut jo monta asiakasta aiemmin.

Lindauer on myös sijoittunut loistavasti Vuoden Viinit -kilpailussa monina vuosina peräkkäin. Viimein tänä vuonna Lindauerille ojennettiin pääpalkinto, kun se valittiin koko kilpailun parhaaksi viiniksi yli 700 viinin joukosta. Miten on mahdollista, että noin 13 euron kuohuviini pärjää näin hienosti? Yksi selitys on se, että he ovat Uudessa-Seelannissa onnistuneet tuottamaan kuohuviinin, joka sopii erinomaisesti suomalaiseen makuun.

Lindauer hämää onnistuneesti samppajamaisuudellaan


Lindauer on tehty samppanjarypäleistä Chardonnay ja Pinot Noir ja se on tehty perinteisellä samppanjamenetelmällä. Lindauer sisältääkin samppajamaisia piirteitä, mikä voi johtaa sokkotesteissä parempiin pisteisiin. Jos maistajat tietävät maistavansa Lindaueria, menestys ei ole yhtä taattu. Lindauerin paahteisuus tuo helposti mieleen samppanjan ja kun viini on vielä laadultaan niin hyvä, ettei siinä juuri esiinny epäpuhtaita sivumakuja, sitä helposti erehtyy luulemaan samppanjaksi. Mikä taas johtaa siihen, että samppanjallehan täytyy antaa korkeat pisteet.

Vaikka kyse voi siis olla virhearviosta, jossa viiniä luullaan ranskalaiseksi luksustuotteeksi, ei se tietenkään Lindauerin sädekehää himmennä. Kyse on joka tapauksesta varsin laadukkaasta viinistä. Esimerkiksi Albet I Noya organic cava brut on hinnaltaan hieman kalliimpi kuin Lindauer, mutta se jäi edellä mainitun amatöörisokkotestin viimeiseksi karvaudesta ja tunkkaisuudesta johtuen. Nämä piirteet taas loistavat poissaolollaan Lindauerista.

Tuotanto ja maku


Lindaueria tehdään Uuden-Seelannin pohjoissaarella Gisbornen ja Hawke's Bayn alueilla, jotka sijaitsevat saaren itäpuolella. Viilentävä meri-ilmasto on ilmeisesti hyvä tuottamaan luonnollista hapokkuutta viineihin. Lindaueria on kypsymässä muutama miljoona litraa ja sitä viedään 20 maahan. Se onkin eniten viety kuohuviini Uudessa-Seelannissa ja ylistäviä arvioita on tullut muualtakin kuin Suomesta. Lindauer on myös kotimaassaan suosittu viini ja juhlien aikaan sitä kuulemma näkee monessa ostoskärryssä ns. vakio-ostoksena.

Lindauer on kullankeltainen sävyltään. Maussa tulee ensin selvä paahteisuus, jossa on paahtoleipää, hiivaisuutta, hunajaa, voita ja poltettua sokeria. Se saa samppanjatutkan heräämään, sillä nämä piirteet ovat useimmiten arvokkaampien kuohuviinien ominaisuuksia. Lindauerissa on hedemäisyyttä, jossa on mm. chardonnaysta tulevaa sitrusmaisuutta ja omenaa. Hapokkuus on sopiva ja suunmyötäinen ja taustalla maistuu myös mineraalisuus. Kokonaisuus on mutkaton, mutta riittävän ryhdikäs ja moniulotteinen.

Lindauer Cuvée Brut ei ole Alkon paras kuohuviini, eikä se mielestäni vedä vertoja laadukkaalle samppanjalle. Mutta omassa hintaluokassaan se on ehdoton ykkönen. Samppanjamaisuus, erinomainen hinta-laatusuhde, puhdaspiirteisyys, tasapainoisuus sekä sopiva makeus tekevät siitä sokkotestien sankarin.

Tuottajakin tietää, että viini on kansainvälisesti arvostettu ja huomioitu.


Kuvat: Viinikartta.fi

perjantai 12. toukokuuta 2017

Äitienpäivän kuohuviini Rosa Regale Brachetto d'Acqui

Kirjoitimme kaksi vuotta sitten Piemonten Brachetto d'Acqui-viinistä, jota suosittelimme äitienpäivän viettoon. Alkossa asioidessamme huomasimme, että siellä oli näyttävästi esillä toinen brachetto, jonka halusimme myös ottaa testiin.



Banfi Rosa Regale Brachetto d'Acqui
Kuohuviini, Italia, Piemonte
Rypäle: Brachetto (alueen alkuperäisrypäle)
Alkoholia: 7%
Sokeria: 110 g/l, Hinta 16,99€


Banfi Rosa Regale Brachetto d'Acqui 2016


Äitienpäivän juhlintaan sopii hyvin vähäalkoholinen kuohuviini. Sellaiseksi sopii hyvin Italian Piemontesta tuleva Brachetto d'Acqui, joka ei ole mikä tahansa viini: sillä on Italian korkein laatuluokitus DOCG. Se tehdään samannimisestä rypäleestä, Brachetto, joka on Piemontesta kotoisin oleva lajike. Viini onkin Piemonteen juurtunut ja sillä on pitkä historia aina antiikin Roomaan saakka. Se oli tunnettu ja ylistetty viini keisarien ja faaraoiden hoveissa.

Vaikka olisi kuinka historiasta perillä, on vaikea maistamatta sanoa, millainen sen ajan brachetto oikeasti oli. Se oli varmaankin makea viini, kuten nytkin. Tänä päivänä saatavilla on kaksi eri tyyppistä brachettoa: kuohuviini sekä pirskahteleva punaviini. Alkossa on myynnissä 2 kuohuviiniä ja 2 punaviiniä, katso viinit tästä. Kaikki ovat hyvin makeita ja vähäalkoholisia (5,5-7%).

Banfin brachetto on kuohuviiniksi tumma, tummempi kuin edellinen maistamamme Araldica Brachetto. Kun Araldica oli vadelman punainen, Banfin brachettossa on myös tummempia kirsikan, mustikan tai mustaherukan sävyjä. Se näyttää melkein punaviiniltä, vähän kuin monet Piemonten punaviinit, jotka ovat puoliksi läpikuultavia.

Brachetto kuohahtaa nopeasti lasiin kaadettaessa. Maultaan se on makea ja suutuntumaltaan pehmeän silkkinen. Maussa on myös happamampi puoli jonkinlaisella jogurttisella vivahteella. Aromeista löytyy punaisia marjoja: vadelmaa, mansikkaa ja jonkin verran puolukkaa ja karpaloa. Tummuutta tuo kirsikkaisuus ja oman lisänsä ruusuihin viittaava kukkaisuus.

Maussa yhdistyy makeus ja kirpeys tasapainoisella tavalla. Hapokkuus on keskitasoa ja sopivasti raikastava. Viinillä on selvästi oma tyylinsä ja astetta tummempi makumaailma kuin Araldican brachettolla. Molempia viinejä kannattaa kyllä kokeilla. Vaikka ne ovat samaa tyyliä, ovat ne kuitenkin erilaiset.

En sovittaisi tätä viiniä suolaisille ruoille, vaikka juustoille voisi sopiakin. Parhaimmillaan brachetto toimii marjaisten jälkiruokien seurassa. Tai hedelmäisten. Mansikan pitäisi olla täydellinen pari, sillä aromit ja makeus kohtaavat. Ja jos mansikkaan yhdistää suklaan, viini varmasti tykkää. Me testasimme brachettoa hillomunkin seurassa: mustikkahillo oli viinille oiva pari.

Brachetto maistui meille makeiden munkkien kanssa vappuna. Vähäalkoholisena viininä se toimii erinomaisesti äitienpäiväbrunssin makeiden herkkujen seurassa tuoden samalla juhlaan arvokkuutta.


Kuvat: Viinikartta.fi

tiistai 2. toukokuuta 2017

Gumbo ja Provencen rosee Terres de Berne

Vappuna Facebook täyttyi grillauskuvista lumisissa maisemissa - suomalainenhan grillaa vaikka pyryttäisi vaakasuoraan. Me ehdimme ulos juuri ennen lumimyrskyä ja teimme lämmittävää gumbo-henkistä pataa suhteellisen kivassa säässä. Ohessa maistui pirteä ranskalainen rosee.

Gumbon aineksia: kana, chorizo, lehtiselleri, sipuli, vihreä paprika, kevätsipuli, valkosipuli, itse keitetty kanaliemi, cajunmauste sekä persilja. Gumbossa käytetään usein myös okraa (mm. suurusteena), jota emme tähän hätään onnistuneet löytämään. Tätä afrikkalaista alkuperää olevaa kasvista voi löytyä kaupasta tuoreena, purkitettuna tai pakasteenakin.


Gumbo


Louisianan osavaltion virallinen ruoka gumbo on tyypillinen pataruoka, jollaisia tehdään kaikkialla maailmassa. Omaleimaisuus syntyy maustamisesta ja tietyistä raaka-aineista. Cumbon erikoisuuksia ovat cajun-maustesekoitus (mm. cayannepippuria ja paprikajauhetta) sekä kasvispuolella okra. Liha voi olla mitä vaan suoalueen otusta tai ihan vaan kanaa ja katkarapuja. Versioita on paljon ja päätyylisuunnat ovat creole- ja cajun-gumbo. Meidän gumbo ei varmasti ole autenttinen ja on ottanut vaikutteita molemmista tyylisuunnista.

Kun aloimme tehdä gumboa, hyvin pian tajusimme, että gumbon on tarkoitus olla lähes keitto, joka muistuttaa ranskalaista bouillabaissea monelta osin. Me tosin annoimme padan keittyä kokoon, mutta yhtä hyvin se olisi toiminut keittona. Siinä mielessä gumbo eroaa siis esimerkiksi jambalayasta ja paellasta, että mahdollinen riisi tarjotaan gumbon kanssa lisukkeena. Tämän oivalluksen saaneena olimmekin hyvin tyytyväisiä, että viiniksi tuli valittua aito pronvencelainen rosee; olihan gumbon taustallakin ranskalaisten siirtolaisten vaikutteita ja bouillabaissen paras kaveri on juuri kuiva rosee.

Kana ja chorizo-raakamakkara laitettiin ensin paistumaan pannuun.


Tässä välissä ehti korkkaamaan kokkaus- ja ruokaviinin, ranskalaisen ihastuttavan aromikkaan ja raikkaan roseeviinin Terres de Bernen (14,99 €).


Terres de Berne


Koko ajan suosiotaan kasvattavat roseeviinit maistuvat näin keväällä, jolloin Alkokin listaa lukuisia uutuuksia valikoimaansa. Provencessa roseeviiniä tuotetaan eniten ja alueen viinit ovat laajalti tunnettuja. Provencelaisten valikoima on vakiintunut ainakin Suomessa, sillä niistä tietää, mitä saa. Useimmat meillä myytävät Provencet roseet ovat väriltään yhdenmukaisia, hennosti lohenpunaisia. Laatu- ja tyylivaihtelua tietenkin jonkin verran on, mutta harvemmin tulee totaalista pettymystä vastaan. Toulonin lähellä sijaitseva Bandol on tunnetuin ala-alue, mutta tämän päivän viinimme on suurimmalta ala-alueelta Côtes de Provence, josta tulee kohtuuhintaisia, mutta usein hyvinkin päteviä viinejä.

Terres de Bernen kulmikas pullo tuo mieleen hajuveden ja viinissä onkin ohuelti kukkaisuutta - hyvällä tavalla. Viini on kuiva, keskivaiheilla maistuu punaiset marjat ja loppumaussa tulee esille aromikasta mausteisuutta. Pääasia viinissä on kuitenkin astetta runkoisampi ote, mikä syntyy maukkaasta sitruksisesta hapokkuudesta. Kokonaisuus on jopa terävä, mikä tekee siitä hyvän ruokaviinin, mutta se saa sellaisenaankin veden nousemaan kielelle.

Gumbon kanssa tuntuu kuin viini olisi suunniteltu juuri mausteiselle padalle. Vaikka gumbo ei ole kalakeitto, yhdistelmästä tulee elävästi mieleen kesäinen Nizza ja monet muut Välimeren paikat, joissa bouillabaissea ja roseeta on tullut nautittua. Ihastuimme Terres de Bernen tyyliin ja rakenteeseen välittömästi. Suosittelemme sitä etenkin ruokaviiniksi kesäisille salaateille, mausteiselle kanalle, keitoille ja meren eläville. Ja ruoassa saa olla mielellään valkosipulia.

Sitten kasvikset pannuun kypsymään


Gumbon aineksiin kuuluu myös tomaatti. Lisäsimme tomaattipyrettä sekä kuorittuja tomaatteja.


Viimeisenä lisättiin katkaravut.


Valmis gumbo koristeellaan kevätsipulilla ja persiljalla. Tämä oli isossa pannussa tehty versio gumbosta, jota voi syödä haarukalla. Variaatioita löytyy monia. Usein aito gumbo onkin paljon liemevämpää ja liemi tummemman ruskeaa ja paahteista. Nauti gumbo leivän tai riisin kanssa ja juomaksi Provencen roseeta.


Kuvat: Viinikartta.fi

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Parsaa ja samppanjaa Blanc de Blancs

Parsan tulo kauppoihin saa keväisin kotikokit heräilemään. Tuoreesta parsasta tehdään monenlaisia herkkuja ja ohessa nautitaan yleensä hapokkaita valkoviinejä. Mutta oletko koskaan ajatellut tarjoavasi parsan kanssa samppanjaa?

Parsakeitto, parsasalaatti ja parsarisotto


Parsa ja viini


Vihreän parsan kanssa nautittava viini on hapokasta, mineraalista ja mahdollisesti yrttistä valkoviiniä. Tyypillisin rypäle on Sauvignon Blanc, mutta yhtä hyvin käy raikas Riesling tai Chardonnay, varsinkin, jos parsaan yhdistetään hollandaisekastike. Valkoviinit toimivat parsan kanssa pääsääntöisesti erinomaisesti, vaikka joskus onkin varoiteltu, että parsa ja viini on vaikea yhdistelmä. Samaa on sanottu viinin yhdistämisestä suklaalle tai kananmunalle, jota parsankin kanssa tarjotaan. Tällaiset väitteet ovat täyttä liioittelua ja yhdistelmä toimii, jos vaan pitäytyy perinteisissä viinisuosituksissa.

Harvemmin suositeltu yhdistelmä on kuohuviini ja parsa. Yhdistelmä on kuitenkin loistava ja kuohuviini venyy melkeinpä parhaiten erilaisille parsaruoille. Varsinkin samppanjassa on ainutlaatuista mineraalisuutta ja hyvin hapokkuutta, ja se on näiden ominaisuuksien ansiosta täydellinen parsan kumppani.

Samppanjan puolesta puhuu myös vuodenaika. Talven ja pääsiäisen jälkeen alkavat kuohuviinit taas maistua erilaisten juhlien merkeissä. Samaan aikaan parsa tuo vihreät tuoreet maut ruokapöytään. Keväällä onkin täydellistä yhdistää juuri samppanja parsalle. Ja kun haetaan täydellistä samppanjaparia, suosittelemme Blanc de Blancs -samppanjaa, jolla tarkoitetaan yleensä pelkästään Chardonnaysta tehtyä samppanjaa.

Samppanjan alue on viileä viinintuotantoalue. Chardonnay viihtyy siellä erinomaisesti tuottaen raikasta ja hapokasta viiniä, toisin kuin lämpimässä, missä chardonnaysta tulee raskaampaa. Blanc de Blancs -samppanja on kuiva, elegantti, raikas ja tyylikkään hedelmäinen, esimerkiksi sitruksinen. Koska chardonnay on muutenkin tyypillinen parsaviini, Blanc de Blancs on samppanjoista paras pari tyylikkäälle parsalle.

Miksi Blanc de Blancs sopii parsalle?
  • Sama eleganssi ruoassa ja juomassa
  • Parsa-aika on myös kuplajuomien aika
  • Vihertävä sävy
  • Mineraalisuus ja hapokkuus sopivat parsalle
  • Chardonnay on parsaviinirypäle
  • Monipuolisin parsaviini, sopii myös keitolle


Lenoble Grand Cru Blanc de Blancs


Teimme muutamia parsaruokia testataksemme Blanc de Blancs -laatusamppanjaa parsan kanssa. Kermainen ja soseutettu parsakeitto oli helppo valmistaa ja mitä maistuvin aterian aloitus. Koska samppanja on keitoille tyypillinen viinivalinta, parsakeiton kanssa yhdistelmä oli suurenmoinen. Ja yhdistelmä vaan paranee, jos keittoon lorauttaa samaa samppanjaa, jota lasiinkin laitetaan.

Parsasalaatti toi ruokapöytäämme koko kevään vihreyden kerralla. Lehtisalaatit ja herneenversot antoivat salaatille rungon ja rucola reippaasti makua. Raikkautta toi viinirypäleet ja kurkku, pehmeyttä avokado ja kirpeyttä limettinen salaatinkastike. Lopuksi kevyesti suolatussa vedessä keitetyt ja viilennetyt parsat lisättiin salaattiin. Täytyy sanoa, että jos keiton kanssa samppanja oli huikea pari, nyt pureskeltava vihreä parsa viimeistään liittyi samppanjan kanssa pyhään liittoon.

Seuraavaksi kokeilimme täyteläisempää ja ruokaisampaa parsarisottoa. Parsesaanilla ja voilla terästetty risotto oli runsasta, kermaista ja täyttävää ja sai parsasta kivan vehreän parin. Samppaja toimi jälleen kerran loistavasti, kun viinin hapokkuus tasapainotti ruuan rasvaisuutta.

Meidän maistamassa Lenoble Grand Cru -samppanjassa tuoksui paahtoleipäisyys, mitä löytyy laadukkaista Blanc de Blancs -samppanjoista. Lenoblen kuohu oli pehmeän kermainen, maku melko voimakas ja tasapainoinen. Mausta löytyi monenlaista hedelmää raikkaasta omenasta pehmeämpään aprikoosiin. Tyyli oli kivasti kypsynyt ja elegantti, mutta samalla raikas ja hyvän hapokas. Todella miellyttävä viini sellaisenaankin kilistelyyn ja erinomainen parsan pari.

On hyvin tiedossa, että samppanja on loistava ruokajuoma ja sitä voi nauttia läpi aterian. Näin keväällä parsa löytää samppanjasta ikimuistoinen kumppanin. Jos haluat halvemman viinivaihtoehdon, kuiva, hapokas ja esimerkiksi sitruksinen kuohuviinikin käy.



Kuvat: Viinikartta.fi ja Alko
Samppanja saatiin maahantuojalta testattavaksi.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Tiedätkö mikä viini on cannonau?

Onko cannonau Italian piiloteltu salaisuus? Tavallaan kyllä. Ja samalla harvinaisuus, sillä Alkosta löytyy vain yksi cannonau.



Cannonau tulee Sardiniasta


Joskus kuulee, että eikö Alkon valikoiman muutama tuhat viiniä muka riitä? Myönnettäköön, että tavalliselle kuluttajalle valikoimaa on hyvin ja hyllyviinit useinkin riittää tarpeeseen kuin tarpeeseen. Ja jos harrastuneisuus on pidemmällä, koko ajan kasvava tilausvalikoima on varmasti riittävä. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta. Valikoima on valitettavasti edustava vain joillakin viinialueilla ja kun puhutaan pienemmistä viinialueista, käy joskus niinkin, ettei valikoimassa ole yhtä ainutta tuotetta.

Kun esimerkiksi Sisiliasta on Alkossa yli 40 tuotetta, on toiselta suurelta Välimeren saarelta, Sardianasta, vain kolme viiniä, joista yksi on Cannonau de Sardegna. Saarelta löytyy kuitenkin 25 eri viiniluokitusta, joista Alkossa on siis kolme. Monopoli ei yksinkertaisesti pysty tarjoamaan parempaa valikoimaa, koska se ei varmasti olisi kannattavaa. Yhtään sardinialaista Vermentino-valkoviiniä ei esimerkiksi löydy.

Sardinian viinit eivät ole kovin tunnettuja ja ovat lähempänä Espanjaa ja Ranskaa kuin muuta Italiaa. Siitä kertoo myös suosittu rypäle Cannonau, joka on sama rypäle kuin Grenache. Siitä tehdään viiniä mm. Espanjan Prioratissa ja Ranskan puolella Rhônessa. Esimerkiksi kuuluisa rhônelainen Châteauneuf-du-Pape on Grenache-vetoinen.

Cannonau on siis muuallakin viljelty Grenache-rypäle, mutta omanlaisissaan ilmasto-olosuhteissa, karussa maaperässä ja omien sääntöjen mukaan tehtynä syntyy uniikkeja ja alkuperäisiä viiniä. Niin on myös Sardinian cannonau ainutlaatuinen kokemus. Saman viestin kuulee myös alueella vierailleilta. Jos olet tutustunut Apulian pehmeisiin punaviineihin, Alkon cannonau muistuttaa yleiseltä tyyliltään niitä ja maultaan myös hedelmäistä espanjalaista Garnachasta (Grenache) tehtyä punaviiniä. Se on melko täyteläinen ja pehmeä viini, jossa on 6 grammaa sokeria litrassa. Se ei ole vielä niin paljon, että punaviini maistuisi makealta, mutta se tekee viinistä todella pehmeän.

Viinin sävy on hieman ruskeaan taittava. Cannonaun tuoksu on todella muheva, runsas ja hieman maanläheinen. Suutuntuma on runsas ja melkein täyteläinen. Välillä tulee mieleen jopa ruby-portviini, sillä aromeista löytyy mausteisuutta ja viikuna / taateli -osastoa. Hapokkuus on kirsikkaista, raikasta ja hyvin tasapainossa. Maku on hedelmäinen ja mausteisuudessaan pitkä. Loppumausta löytyy myös rustiikkisempia sävyjä. Tuntuu, että viini on jotain, mitä ei muualla ole. Hyvä sardinialainen twisti tuntuu alkuperälleen uskolliselta, vaikka kokemus Sardinian viineistä on muuten ohut. Cannonau on joka tapuksessa helpoiten juotavia alueen viinejä ja siitä kannattaa saareen tutustuminen aloittaa.

Tätä luomuviiniä oli todella miellyttävä nauttia, koska maku on tehty suunmyötäiseksi. Siitä löytyy kuitenkin omanlaistaan alkuperään viittaavaa rouheutta, joka tekee siitä kokemuksen. Viini on helppo sovittaa esimerkiksi hiiligrillatulle porsaalle tai mausteiselle pataruualle.

Kuva: Viinikartta.fi

torstai 6. huhtikuuta 2017

Mykistävän hyvät Principe Corsinin Chianti Classicot

Välillä tuntuu siltä, että viini on yksinkertaisesti niin hyvä, ettei löydä siitä mitään huomautettavaa tai ei osaa sillä hetkellä toivoa mitään parempaa. Sen hetken muistaa pitkään.



Pääsiäiseksi Chiantia


Toscanan chianti on ainakin alueensa tunnetuin viini ja ehkä koko Italian. Chianti tehdään enimmäkseen Sangiovese-rypäleestä ja tyylejä löytyy paljon kevyistä täyteläisiin. Chiantin ydinalue on Chianti Classico, jossa valmistetaan hienompia ja intensiivisempiä chianteja. Tyypillisiä chiantin aromeja ovat kirsikka, luumu, nahka ja viikuna. Chianti Classicon viinit ovat loistavia valintoja pääsiäislampaalle.

Maahantuoja tarjosi meille mahdollisuuden maistaa Principe Corsinin kehuttuja chianteja. Tämän historiallisen ja vaikutusvaltaisen suvun chiantit tehdään Le Cortin viinitilalla mitä kauneimmissa Toscanan kukkulaisissa maisemissa Firenzen ja Sienan välimaastossa. Le Cortin villa on sinänsä upea rakennus pihapiireineen. Nykyään kaikki tilan viinit ovat luomua.

Maistoimme kaksi erihintaista chiantia: noin 20 euron Le Cortin sekä 28 euron Cortevecchia Riservan. Lisäksi valikoimassa on samalta tuottajalta 37 euron chianti Don Tommaso, joka on Gran Selezione -luokiteltu. Se tarkoittaa erityisen tiukasti luokiteltua ja testattua viiniä.

Näissä halvemmissakin chianteissa on niin vahva meininki, ettei paremmasta väliä. Molempia viinejä leimaa täydellinen ja tasapainoinen tyyli, jossa aromikkaat makuvivahteet kasvavat hienommiksi ja hienommiksi jokaisella suullisella.

Le Corti on maultaan kevyemmän oloinen ja keskitanniininen. Se ei kuitenkaan tarkoita ryhditöntä viiniä, sillä tanniinit ovat kuitenkin riittävän napakat. Makua siivittää hyvä hapokkuus ja hedelmävetoisuus, josta nousee esiin ainakin punaista marjaa, mustaherukkaa ja kirsikkaa. Tammisuus on herkullista ja antaa viinille mausteista sävyä. Maku päättyy sopivasti kuivattavaan fiilikseen. Todella klassinen viini, joka ei hyökkää eikä jyrää, mutta avautuu pikkuhiljaa täyteen arvoonsa varsinkin hyvän lammasruoan seurassa. Itse söimme viinin kanssa risottoa ja nautaa. Lampaalle viini on kuitenkin omiaan.

Cortevecchia on täyteläisempi ja monikerroksisempi viini. Jos jo Le Corti teki melkoisen vaikutuksen, tässä mennään pisteskaalan äärirajoille. Samassa tutussa makumaailmassa mennään, mutta astetta syvemmälle. Näiden kahden viinin välillä ei ole kilpailua, sillä molemmilla on oma paikkansa.

Kun Le Corti on raikkaamman hapokkaampi otteeltaan, Cortevecchia on syvän tumma jo tuoksussaan. Cortevecchiasta löytyy myös juurevampi ja rustiikkisempi puoli, mikä tekee siitä moniulotteisen laatuviinin. Se on kuin musta chiantin pisto, jota ei hevillä unohda. Makujen ilotulitus jatkuu voimakkaamman tammisuuden moniin vivahteisiin mausteisuudesta toffeesen. Upea kokonaisuus.

Meillä ei ole näihin viineihin mitään lisättävää. Riittää, kun nauttii.

VIINI: Nämä chiantit ovat keskitanniinisia, hyvän hapokkaita, kirsikkaisia, luumuisia ja mausteisia. RUOKA: Chianti on kiistaton lammasviini. Karitsan kare ja paahtopaisti sekä fileet ovat sopivia chiantille. Cortevecchia sopii myös paistille.


Le Corti: 4.5 tähteä. Tasapainoinen, keskitanniininen, punamarjainen, nahkainen.



Cortevecchia Riserva: 5 tähteä. Tasapainoinen, täyteläinen, kirsikkainen, luumuinen, monikerroksisen tamminen. Täydellinen ja klassinen alueensa edustaja.





Kuva: Viinikartta.fi

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Mas Doix Les Crestes - mehevyyttä pääsiäiseen Kataloniasta

Priorat on Katalonian laatuviinialue, jolla on Espanjan korkein laatuluokitus DOCa. Prioratin lisäksi vain Riojalla on vastaava luokitus. Tämä Grenache-vetoinen mehevä punaviini tulee Prioratista ja otimme sen testiin ajatuksena sovittaa se pääsiäislampaalle.



Mas Doix Les Crestes on mehevä viini

Mas Doix Les Crestes on hieno viini Katalonian Priorat-alueelta. Priorat on suhteellisen pieni alue, siinä suurin piirtein Barcelonan liepeillä. Alueelle on tyypillistä melko kuivat ja karut olosuhteet, minkä vuoksi Prioratin viinit ovat laadukkaan omalaatuisia ja hyvinkin arvostettuja.

Tämä usean rypäleen sekoite (Grenache Noir, Syrah, Carignan) on melko tavanomainen tuttavuus Espanjassa. Samanlainen tai samantapainen sekoitus on tuttu monista espanjalaisista viineistä - etenkin halvemmista pehmeämmistä viineistä. Kun Mas Doix Les Crestesin tyyli on vielä helposti lähestyttävä, niin siinä mielessä viinistä ei löydy juuri mitään mielenkiintoisesti poikkeavaa. Toisille tämä on huojentava tieto, mutta toisille pieni pettymys. Prioratista kun odottaisi vivahteikkaampaa viiniä.

Les Crestes on mehevä, mutta silti sopivan tanniininen. Tyylissä on samankaltaisuutta halvemman hintaluokan Torres Sangre de Toron kanssa. Runsas hedelmäisyys korostuu etenkin ruuan kanssa ja riippuu ruoasta, miten viini kokonaisuutena pärjää. Meidän ruoilla rasvaisen risoton ja lampaanfileen kanssa nautittuna jäimme kaipaamaan viiniltä enemmän selkärankaa. Vaikka meidän Priorat-odotuksiin nähden viini olikin jotain muuta, on se kuitenkin hyvin tehty viini, joka maistuu aidosti espanjalaiselle.


VIINI: Runsasarominen, hilloinen, mehukkaan marjainen, makean mausteinen, kohtuulliset tanniinit. RUOKA: Grillatut mehevät lihat, lammaspata, burgundinpata, häränhäntäpata, gulassi ja juustot.


4 tähteä. Keskitanniininen, eloisan mehukas ja aromikas viini.





Kuva: Viinikartta.fi