tiistai 21. helmikuuta 2017

Alberto Nani Organic Prosecco Extra Dry - proseccotrendi jatkuu

Italia on myyntitilastojen valossa todellinen voittajamaa Suomessa. Italian punaviinit ja kuohuviinit näyttävät vahvaa kasvua ja tuotemäärä kasvaa voimakkaasti. Italialainen kuohuviini prosecco on ollut trendi meillä ja muualla jo jonkin aikaa ja tuntuu edelleen vahvistuvan. Otimmekin trendikkään uutuusproseccon testiin.



Proseccoissa on pehmeyttä ja päärynää


Proseccon tyypillisiä ominaisuuksia ovat kohtuullinen alkoholin määrä, pehmeä suutuntuma ja hedelmäisyys, jossa on yleensä päärynää. Ehkä tämä helposti nautittava tyyli puhuttelee meitä suomalaisia. Ja kun suomalaiset osaavat nauttia viineistä sellaisenaan rennon seurustelun merkeissä, ei ruokaviiniominaisuuksia aina kaipaa. Voisikin sanoa, että prosecco toimii paremmin aperitiivina, seurustelun ja pikkupurtavan kanssa kuin varsinaisena ruokaviininä. Prosecco mielletään myös osaksi pirteän hedelmäisiä kuohuviinidrinksuja. Ehkä näistä syistä proseccot ovat joskus aliarvostettuja samppanjaa arvostavissa piireissä. Proseccot nautitaan hyvin viilennettynä.

Proseccoja on monenlaista laatua ja suurin osa on tarkoitettu juotavaksi mahdollisimman tuoreena, jotta samppanjasta ja cavasta poikkeavalla tankkikäymismenetelmällä tehty viini ei ehdi menettää raikkauttaan. Myös arvokkaampia yli 20 euron DOCG-proseccoja on tullut viime aikoina Alkon valikoimaan, joissa voi olla jopa ikääntymispotentiaalia. Katso kaikki proseccot tästä


Alberto Nanin luomuprosecco viehättää


Ensin huomio kiinnittyy kivaan pulloon ja etikettiin, jonka rentoudesta tulee hyvälle tuulelle. Kun viinin kaataa lasiin, kuplista ei juuri mainittavaa löydy. Mutta tuoksusta sen sijaan löytyy, kun nuuhkiessa lasista vyöryy runsasta hedelmäisyyttä.

Alberto Nani on extra dry eli jäännössokeria löytyy hieman. Jos kuohuviini on erittäin kuivaa makeampaa, sitä sanotaan edelleen kuivaksi. Hapokkuus tasapainottaa pientä makeutta ja tuo viiniin mukavasti ryhtiä. Samalla syntyy raikas ja pirteä yleisfiilis, joka on kaikin puolin selkeä ja tasapainoinen.

Joissakin arvioissa tästäkin proseccosta löytyy etenkin päärynää, mutta jos sitä onkin, se ei ole pääosassa. Sen sijaan maussa päälimmäisenä on kypsä sitruksisuus. Muu hedelmäisyys on sitten omenaa, päärynää ja ehkä hieman persikkaa. Mukana on myös hennosti kukkaisuutta. Maku on proseccoksi aika intensiivinen ja pitkä.

Alberto Nanin proseccossa toteutuu luomuleima, sillä ihan tavallista höttöä tämä ei ole. Jotain orgaanista kumpuaa taustalta, mikä tekee viinistä kiinnostavan. Lopussa on aavistus laatua tuovaa mineraalisuutta. Tämä prosecco synnyttää mieltä nostattavan "uplifting"-fiiliksen.

Alberto Nanin luomuproseccon hinta-laatusuhde on erinomainen ja ulkoasu houkutteleva. Siinä riittää ryhtiä ruokaviiniksikin. Kokeile salaattia, jossa on esimerkiksi jotain seuraavista: avokadoa, cashewpähkinöitä, mozzarellaa, emmentalia, hunajamelonia, persikkaa, päärynää, parmankinkkua tai kanaa.

Kuva: Viinikartta

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Gattinara - parasta Piemontesta

Piemonten punaviini Travaglini Gattinara on alueen luottoviinejä. Osallistumme tällä jutulla suomalaisten viinibloggaajien yhteispostaukseen, jossa tätä viiniä on arvioimassa samaan aikaan useampi blogi. Muiden blogien linkit löydät jutun lopusta.

Travaglini Gattinara 2011 (23,90 €)
Pullon muodosta tulee mieleen Gaudin työt ... vaikka vähän eri maassa mennäänkin.

Gattinara on Piemonten kunta


Italiassa luokiteltujen viinien kaulassa on usein merkintä DOC tai DOCG. Näistä luokituksista tämä Gattinara omaa korkeimman luokituksen DOCG. Luokitus tarkoittaa, että viini on tietyltä alueelta (Gattinara), tietyistä rypäleistä (Nebbiolo) ja valmistettu tietyillä menetelmillä. Etenkin DOCG on vahva laadun tae. Travaglini on siis tämän viinin tuottaja ja Gattinara on Piemonten kunta, jossa tätä viiniä tehdään heille luokitelluin menetelmin. Muita tunnettuja Piemonten viinejä ovat esimerkiksi kolme B:tä eli Barbaresco, Barbera ja Barolo. Kaiken kaikkiaan Piemonten luokiteltuja viinejä on kymmeniä.

Gattinara on jo vuosien ajan ollut meille tuttu viini. Siitä on sanottu, että se muistuttaa kuuluisaa Baroloa (myös DOCG), joka on samasta rypäleestä, erittäin tanniinipitoisesta Nebbiolosta. Myös Jyrki Sukula valmistaa tilallaan Baroloa. Gattinaran hinta on Alkossa noussut, mutta se jää silti tyypillisistä Barolon hinnoista. Meidänkin monet huikeat viinikokemukset ovat olleet juuri Baroloa, mutta ei Gattinara juuri jälkeen jää. Itse asiassa jos maistaa Piemonten viinejä läpi, huomaa niissä paljonkin tyylillistä samankaltaisuutta ja korkean laadun. Alkon viineillä pääsee erittäin hyvin alkuun, sillä Alkon valikoimassa Piemontella on vahva edustus kymmenillä viineillään.

Kellarointi ja dekantointi


On pari asiaa, mitä kannattaa laadukkaista Piemonten punaviineistä muistaa. Ensinnäkin niillä ja varsinkin Gattinaralla on todella hyvä potentiaali kehittyä kellaroitaessa. Gattinaralle luvataan tuottajankin puolesta jopa 25 vuoden säilyvyyttä. Oikeassa lämpötilassa ja hyvissä olosuhteissa viinin tanniinit pyöristyvät ja viiniin voi kehittyä kiinnostavia uusia piirteitä, mitä nuorissa viineissä ei ole.

Toisekseen dekantointia suositellaan yleensä Piemonten viineille. Se saattaa kuitenkin olla enemmänkin esteettinen kuin viinin makuun vaikuttava seikka. Lasisessa dekantterissa viini näyttää hyvältä ja tuo mieleen Rooman valtakunnan pidot. Vanhoissa viineissä voi olla myös tarpeen erotella viiniin kertynyt sakka, jolloin dekantteriiin kaadetaan kirkas viini ja pulloon jätetään vuosien aikana kertynyt sakka.

Vuoden 2011 "tuoreelle" Gattinaralle voisi suositella ilmaavaa dekantointia, jotta viini saisi ilmaa ja viinin hedelmäisyys ja aromit avautuisivat. Me teimmekin niin, mutta lopputulos ei ollut odotettu. Kaadoimme osan viinistä dekantteriin saamaan ilmaa ja poistimme pumpulla välittömästi ilman pullosta, jossa loppu viini oli. Vertasimme dekantterin ja pullon viiniä 3 ja 5 tunnin kohdalla tarkasti arvioiden ja kuitenkaan mitään eroa tanniinien purevuudessa, aromeissa tai hedelmäisyydessä ei ollut havaittavissa. Tämän testin perusteella dekantointi ilman antamiseksi on turhaa ja voi olla jopa haitallista herkempien vanhempien viinien tapauksessa. Emme halua ottaa tähän asiaan lopullista kantaa ja aiomme itse jatkossakin ainakin avata pullon muutamaa tuntia ennen nauttimista antaen viinin hengittää hissukseen. Jotkut suosittelevat jopa 2 päivän ilmaamista, mutta siihen ei tällä kertaa ollut aikaa.

Viinin maku ja tyyli


Gattinara on monien Piemonten viinien tapaan vaikea viini, jos olet tottunut toisenlaiseen tyyliin, esimerkiksi Apulian pehmeän hilloisiin viineihin. Piemonte on täysin toista maata. Viinit ovat läpinäkyviä ja saattaisi luulla, että ne ovat ohuita. Täyteläisyys voikin olla keskitasoa, mutta tanniineissa on sen sijaan reippaasti potkua. Itse pidän näistä viineisä nuorina, sillä olen purevien ja kuivattavien tanniinien suuri ystävä. Siksi pitkä kellarointi tekee viinistä minulle turhan kesyn.

Gattinarassa on hienoa rubiininpunaa sekä myös ruskeaan taittuvaa sävyä. Tuoksu sisältää kuivattuja hedelmiä, nahkaa ja tammeen viittaavaa puumaisuutta, mutta on toisaalta tyylikkään raikas ja teräväkin.

Maku on todella kuiva, tanniininen ja hapokas. Tanniinit kuivattava reippaasti suuta, mutta vastapainona on veden kielelle nostattavaa happoisuutta. Hyvä tasapaino. Viini on niin intensiivinen, että pienikin määrä suussa riittää täyttämään aistireseptorit.

Aromeista löytyy mustaherukkaa, joka ei räjähdä silmille, vaan vapautuu hitaasti maistellessa. Hapanta puolukkaa on myös ja karpaloa. Ohuelti taitaa olla myös vadelmaa. Ja mieleen tulee etenkin aavistuksen hapan, mutta myös mehukas, kirsikka.

Viinissä on siis kuivattavan tanniinisuuden lisäksi kivasti happoisuutta sekä hedelmäisyyttä osin kuivattujen hedelmien, kuten viikunoiden ja rusinoiden, muodossa. Monipuolinen viini, kun sitä alkaa ymmärtämään.

On makuasioita sopiiko näin tanniininen viini pelkästään nautiskeluun, mutta kun viiniä nauttii oikean italialaisen ruoan kanssa, viini varsinaisesti herää henkiin. Tattirisotto tai riistaruoat olisivat varmasti paikallaan, mutta meillä oli vain bresaolaa, ilmakuivattua nautaa sekä juustoja. Suolaisen lihan kanssa viinin hedelmäisyys tuleekin paremmin esiin ja todellisen ruokaviinin ominaisuudet alkavat selvitä.

4.5 tähteä. Kilpailee laadukkaiden barolojen kanssa.



Upea värisävy hohtaa rubiininpunaa.


Myös nämä blogit arvioivat Gattinaran:

www.copatinto.com
loppasuut.blogspot.fi
pullonhenki.blogspot.fi
Rypäleistä viis
viinihullu.blogspot.com
www.viinikupla.com
wineandfinland.blogspot.fi
wineserver.fi

Kuvat: Viinikartta.fi

torstai 9. helmikuuta 2017

Red Fire Old Vine Zinfandel - pehmeä zin-uutuus Apuliasta

Zinfandel-rypäleestä tehdään tummia ja vahvoja punaviinejä, jotka ovat mm. sopivia nautiskeluviinejä. Zinejä tehdään Kaliforniassa sekä Italian saappaankorossa Apuliassa, jonka punaviinien suosio kasvaa kohisten Suomessa.



Red Fire Old Vine Zinfandel


Moni on ihastunut täyteläisen tummiin, suklaisiin ja tammisiin Kalifornian zineihin. Parhaat niistä ovat todellisia herkkupaloja. Zinejä tehdään myös Italian Apuliassa, jossa rypäle on tunnettu nimellä Primitivo ja rypälettä on käytetty paljon useamman rypälelajikkeen sekoiteviineissä. Nyt Apuliasta on alkanut ilmestyä tänne pohjolaan puhtaita lajikeviinejä ja etiketeissäkin lukee amerikkalaisittain Zinfandel. Red Fire Old Vine Zinfandel on esimerkki tästä suuntauksesta. Näyttää siltä, että suhteellisen köyhän ja maatalousvoittoisen Apulian viinintekijät hakevat Suomestakin menestystä selkeillä ja helposti juotavilla viinituotteillaan.

Tämä trendikäs apulialainen zinfandel ei ole yhtä voimakas kuin moni kalifornialainen serkkunsa. Viiniin pehmeyttä on haettu hieman vähemmästä alkoholista ja tuntuvasta jäännössokerin määrästä. Alkoholi ja makeus ovat todella hienosti integroituneet ja kumpikaan ei korostu liikaa maussa. Makumaailma on rypäleelle tyypillisesti marjainen ja melko aromikas. Mausteisuutta on kevyesti. Kokonaisuutta raikastaa kiva hedelmäinen hapokkuus. Maku päättyy lievästi makeaan tunnelmaan, josta tulee mieleen marjamarmeladi. Ja kun viinin tanniinit ovat keskitasoa, tämä zin on todella pehmeä ja helposti nautittava tapaus.

Itse olen tottunut nauttimaan jopa yli 15 prosenttia alkoholia sisältävät Kalifornian zinit meditaatioviineinä tumman suklaan kera. Red Fire Old Vine Zinfandel on kuitenkin toimivampi esimerkiksi seurusteluviininä, sillä nimen "Fire"-sanasta huolimatta alkoholiset lieskat ei lyö ja tyyli on enemmänkin suunmyötäinen ja hedelmäinen. Etiketin leiman "The Essential BBQ Wine" kehotusta on uskottava: hitaasti kypsytelty savunmakuinen liha on viinille omiaan. Lihassa saa olla mausteisuutta ja sooseissa makeutta.

Kuva: Viinikartta

tiistai 7. helmikuuta 2017

Asio Otus - puolikuiva punaviini Italiasta

Asio Otus -viini on noussut Viinikartan kymmenen katsotuimman viinin joukkoon, joten halusimme testata, mikä tässä italialaisessa puolikuivassa viinissä kiinnostaa.

Asio Otus (11,99 €)

Asio Otus


Viinin nimi Asio Otus on latinaa ja tarkoittaa sarvipöllöä. Pöllöstä viiniin on ehkä vaadittu pientä aasinsiltaa, mutta ei anneta sen häiritä. Otetaan viini testiin ilman ennakko-oletuksia.

Pullo on jykevän oloinen kunnon viinipullo, mikä antaa hyvän ensivaikutelman. Kun viini pääsee lasiin, leijailee ilmaan suuri määrä tumman ja muhevan hedelmäisiä aromeja. Näyttää siltä, että tuttua italialaista tyyliä on odotettavissa.

Italiasta on nimittäin alkanut tulla yhä enemmän viinejä, jotka ovat pyöreitä, pehmeitä, hillomaisen runsaita ja sisältävät jokseenkin paljon jäännössokeria. Asio Otuksen maku kertoo, että juuri tämänkaltaisesta tyylistä on kyse. Se yllättää silti viininmaistelijan.

Viini on punaviiniksi todella makea

Odotin ripassomaista tyyliä pienellä määrällä jäännössokeria. Tässä sokerisuus on kuitenkin huomattavan runsasta, mikä tekee viinistä todella pehmeän. Kuivissa punaviineissä voi sokeria olla esimerkiksi 3 grammaa litrassa. Asio Otuksessa sokeria on kuusinkertainen määrä. Se ei vielä tee siitä jälkiruokaviiniä, mutta mieleen tuli kokeilla Asio Otusta ajankohtaisen runebergintortun kanssa ja viini ei hämmästyttävää kyllä ollut moksiskaan makeasta jälkiruoasta; normaali kuivempi punaviini maistuisi todella kuivalta ja kovalta makean ruoan kanssa.

Asio Otuksen tyyli on varmasti harkittu. Se on pehmeä, yltiöhilloinen ja tuntuu, ettei siinä ole laisinkaan tanniineja. Yleensä tämä tarkoittaa täyttä ryhdittömyyttä, mutta onneksi jälkimaussa poltteleva alkoholi tuo viiniin rakennetta.

Hedelmäisyys on runsaan hilloista, kuin soseutunut marjakeko erilaisia tummia marjoja, ja myös vadelmaa. Maku on todella mehukas ja maun runsaus täyttää todella suun. Samalla viinin silkkinen pehmeys on niin hätkähdyttävää, ettei miesmuistiin vastaavaa ole tullut vastaan.

Alkuperä ja lajikkeet

Asio Otuksen tarkempaa alkuperää ei ole määritelty. Joissakin lähteissä mainitaan Etelä-Italia ja Apuliakin. Juuri Apuliassa, Italian saappaankorossa, tehdään paljon tämäntyylisiä viinejä.

Viini on sekoitus kansainvälisiä lajikkeita, Merlot, Cabernet ja Syrah. Merlotin tumma hedelmäisyys kyllä tuntuu maun hallitsevana piirteenä. Syrah tuo blendiin mausteisuutta.

Tarjoilu ja ruokasuositus

Viini on oleellista viilentää 15 asteiseksi, sillä liian lämpimänä hilloisuus tuntuu raskaalta. Viilentäminen keventää suutuntumaa ja pitää hilloaromit kurissa. Asio otus on parhaimmillaan sellaisenaan seurustelujuomana.
Voit myös yhdistää sen joillekin ruoille, esimerkiksi salamipizzalle, pasta bologneselle, tummalle suklaalle tai makeille bbq-ribseille.

Asio Otuksella on myös puolimakea valkoviinikaveri: Asio Otus Bianco

Critter-viiniksi kutsutaan viiniä, jonka etiketissä komeilee jokin 'otus'. Viini myydään kivalla eläinhahmolla ja yleisesti ottaen se todella toimii myynninedistämisen tarkoituksessa. Vaikka eläinetikettiä voisi ajatella vain helpoksi markkinointikeinoksi heikohkoille viineille, meidän kokemuksemme mukaan critter labeleista löytyy moniakin kunnollisia viinejä.


Kuvat: Viinikartta