lauantai 20. toukokuuta 2017

Miksi Lindauer Cuvée Brut voittaa kaikki kilpailut?

Lindauer Cuvée Brut on menestynyt jo vuosien ajan hämmästyttävällä voittoprosentilla varsinkin sokkotesteissä. Mikä tämä viini oikein on ja miksi se on niin hyvä?

Lindauer Cuvée Brut (12,95 €)
Etiketin tarra kertoo Vuoden Viinit 2016 -kultamitalista kuohuviinisarjassa. Tänä vuonna Lindauer voitti koko kilpailun.


Menestystä niittänyt uusiseelantilainen kuohuviini


Jos viini menestyy vuosikilpailussa (Viinilehti, Vuoden Viinit) tai Hesari kirjoittaa siitä ylistävän arvion, on tapana, että myymälän hyllyyn ilmestyy tyhjä kolo ja Alko myy eioota. Mutta osataan sitä täällä Tampereellakin Viinikartan kotiseudulla. Nimittäin Aamulehti julkaisi 28.4.2017 jutun kuohuviinien sokkostesteistä, joissa tamperelaiset ravintola-alan ammattilaiset (8 henkilöä) ja amatööriraati (10 henkilöä) molemmat valitsivat toisistaan tietämättä Lindauer Cuvée Brutin parhaaksi kuohuviiniksi. Kyse oli sokkomaistelusta ja vastassa oli enimmäkseen Lindaueria hintavampia tuotteita samppanjasta franciacortaan. Tämän jutun seurauksena Lindauer loppui osasta tamperelaisia Alkoja. Hyllyjen välissä oli nähty lukuisia kyselijöitä, vaikka viini oli loppunut jo monta asiakasta aiemmin.

Lindauer on myös sijoittunut loistavasti Vuoden Viinit -kilpailussa monina vuosina peräkkäin. Viimein tänä vuonna Lindauerille ojennettiin pääpalkinto, kun se valittiin koko kilpailun parhaaksi viiniksi yli 700 viinin joukosta. Miten on mahdollista, että noin 13 euron kuohuviini pärjää näin hienosti? Yksi selitys on se, että he ovat Uudessa-Seelannissa onnistuneet tuottamaan kuohuviinin, joka sopii erinomaisesti suomalaiseen makuun.

Lindauer hämää onnistuneesti samppajamaisuudellaan


Lindauer on tehty samppanjarypäleistä Chardonnay ja Pinot Noir ja se on tehty perinteisellä samppanjamenetelmällä. Lindauer sisältääkin samppajamaisia piirteitä, mikä voi johtaa sokkotesteissä parempiin pisteisiin. Jos maistajat tietävät maistavansa Lindaueria, menestys ei ole yhtä taattu. Lindauerin paahteisuus tuo helposti mieleen samppanjan ja kun viini on vielä laadultaan niin hyvä, ettei siinä juuri esiinny epäpuhtaita sivumakuja, sitä helposti erehtyy luulemaan samppanjaksi. Mikä taas johtaa siihen, että samppanjallehan täytyy antaa korkeat pisteet.

Vaikka kyse voi siis olla virhearviosta, jossa viiniä luullaan ranskalaiseksi luksustuotteeksi, ei se tietenkään Lindauerin sädekehää himmennä. Kyse on joka tapauksesta varsin laadukkaasta viinistä. Esimerkiksi Albet I Noya organic cava brut on hinnaltaan hieman kalliimpi kuin Lindauer, mutta se jäi edellä mainitun amatöörisokkotestin viimeiseksi karvaudesta ja tunkkaisuudesta johtuen. Nämä piirteet taas loistavat poissaolollaan Lindauerista.

Tuotanto ja maku


Lindaueria tehdään Uuden-Seelannin pohjoissaarella Gisbornen ja Hawke's Bayn alueilla, jotka sijaitsevat saaren itäpuolella. Viilentävä meri-ilmasto on ilmeisesti hyvä tuottamaan luonnollista hapokkuutta viineihin. Lindaueria on kypsymässä muutama miljoona litraa ja sitä viedään 20 maahan. Se onkin eniten viety kuohuviini Uudessa-Seelannissa ja ylistäviä arvioita on tullut muualtakin kuin Suomesta. Lindauer on myös kotimaassaan suosittu viini ja juhlien aikaan sitä kuulemma näkee monessa ostoskärryssä ns. vakio-ostoksena.

Lindauer on kullankeltainen sävyltään. Maussa tulee ensin selvä paahteisuus, jossa on paahtoleipää, hiivaisuutta, hunajaa, voita ja poltettua sokeria. Se saa samppanjatutkan heräämään, sillä nämä piirteet ovat useimmiten arvokkaampien kuohuviinien ominaisuuksia. Lindauerissa on hedemäisyyttä, jossa on mm. chardonnaysta tulevaa sitrusmaisuutta ja omenaa. Hapokkuus on sopiva ja suunmyötäinen ja taustalla maistuu myös mineraalisuus. Kokonaisuus on mutkaton, mutta riittävän ryhdikäs ja moniulotteinen.

Lindauer Cuvée Brut ei ole Alkon paras kuohuviini, eikä se mielestäni vedä vertoja laadukkaalle samppanjalle. Mutta omassa hintaluokassaan se on ehdoton ykkönen. Samppanjamaisuus, erinomainen hinta-laatusuhde, puhdaspiirteisyys, tasapainoisuus sekä sopiva makeus tekevät siitä sokkotestien sankarin.

Tuottajakin tietää, että viini on kansainvälisesti arvostettu ja huomioitu.


Kuvat: Viinikartta.fi

perjantai 12. toukokuuta 2017

Äitienpäivän kuohuviini Rosa Regale Brachetto d'Acqui

Kirjoitimme kaksi vuotta sitten Piemonten Brachetto d'Acqui-viinistä, jota suosittelimme äitienpäivän viettoon. Alkossa asioidessamme huomasimme, että siellä oli näyttävästi esillä toinen brachetto, jonka halusimme myös ottaa testiin.



Banfi Rosa Regale Brachetto d'Acqui
Kuohuviini, Italia, Piemonte
Rypäle: Brachetto (alueen alkuperäisrypäle)
Alkoholia: 7%
Sokeria: 110 g/l, Hinta 16,99€


Banfi Rosa Regale Brachetto d'Acqui 2016


Äitienpäivän juhlintaan sopii hyvin vähäalkoholinen kuohuviini. Sellaiseksi sopii hyvin Italian Piemontesta tuleva Brachetto d'Acqui, joka ei ole mikä tahansa viini: sillä on Italian korkein laatuluokitus DOCG. Se tehdään samannimisestä rypäleestä, Brachetto, joka on Piemontesta kotoisin oleva lajike. Viini onkin Piemonteen juurtunut ja sillä on pitkä historia aina antiikin Roomaan saakka. Se oli tunnettu ja ylistetty viini keisarien ja faaraoiden hoveissa.

Vaikka olisi kuinka historiasta perillä, on vaikea maistamatta sanoa, millainen sen ajan brachetto oikeasti oli. Se oli varmaankin makea viini, kuten nytkin. Tänä päivänä saatavilla on kaksi eri tyyppistä brachettoa: kuohuviini sekä pirskahteleva punaviini. Alkossa on myynnissä 2 kuohuviiniä ja 2 punaviiniä, katso viinit tästä. Kaikki ovat hyvin makeita ja vähäalkoholisia (5,5-7%).

Banfin brachetto on kuohuviiniksi tumma, tummempi kuin edellinen maistamamme Araldica Brachetto. Kun Araldica oli vadelman punainen, Banfin brachettossa on myös tummempia kirsikan, mustikan tai mustaherukan sävyjä. Se näyttää melkein punaviiniltä, vähän kuin monet Piemonten punaviinit, jotka ovat puoliksi läpikuultavia.

Brachetto kuohahtaa nopeasti lasiin kaadettaessa. Maultaan se on makea ja suutuntumaltaan pehmeän silkkinen. Maussa on myös happamampi puoli jonkinlaisella jogurttisella vivahteella. Aromeista löytyy punaisia marjoja: vadelmaa, mansikkaa ja jonkin verran puolukkaa ja karpaloa. Tummuutta tuo kirsikkaisuus ja oman lisänsä ruusuihin viittaava kukkaisuus.

Maussa yhdistyy makeus ja kirpeys tasapainoisella tavalla. Hapokkuus on keskitasoa ja sopivasti raikastava. Viinillä on selvästi oma tyylinsä ja astetta tummempi makumaailma kuin Araldican brachettolla. Molempia viinejä kannattaa kyllä kokeilla. Vaikka ne ovat samaa tyyliä, ovat ne kuitenkin erilaiset.

En sovittaisi tätä viiniä suolaisille ruoille, vaikka juustoille voisi sopiakin. Parhaimmillaan brachetto toimii marjaisten jälkiruokien seurassa. Tai hedelmäisten. Mansikan pitäisi olla täydellinen pari, sillä aromit ja makeus kohtaavat. Ja jos mansikkaan yhdistää suklaan, viini varmasti tykkää. Me testasimme brachettoa hillomunkin seurassa: mustikkahillo oli viinille oiva pari.

Brachetto maistui meille makeiden munkkien kanssa vappuna. Vähäalkoholisena viininä se toimii erinomaisesti äitienpäiväbrunssin makeiden herkkujen seurassa tuoden samalla juhlaan arvokkuutta.


Kuvat: Viinikartta.fi

tiistai 2. toukokuuta 2017

Gumbo ja Provencen rosee Terres de Berne

Vappuna Facebook täyttyi grillauskuvista lumisissa maisemissa - suomalainenhan grillaa vaikka pyryttäisi vaakasuoraan. Me ehdimme ulos juuri ennen lumimyrskyä ja teimme lämmittävää gumbo-henkistä pataa suhteellisen kivassa säässä. Ohessa maistui pirteä ranskalainen rosee.

Gumbon aineksia: kana, chorizo, lehtiselleri, sipuli, vihreä paprika, kevätsipuli, valkosipuli, itse keitetty kanaliemi, cajunmauste sekä persilja. Gumbossa käytetään usein myös okraa (mm. suurusteena), jota emme tähän hätään onnistuneet löytämään. Tätä afrikkalaista alkuperää olevaa kasvista voi löytyä kaupasta tuoreena, purkitettuna tai pakasteenakin.


Gumbo


Louisianan osavaltion virallinen ruoka gumbo on tyypillinen pataruoka, jollaisia tehdään kaikkialla maailmassa. Omaleimaisuus syntyy maustamisesta ja tietyistä raaka-aineista. Cumbon erikoisuuksia ovat cajun-maustesekoitus (mm. cayannepippuria ja paprikajauhetta) sekä kasvispuolella okra. Liha voi olla mitä vaan suoalueen otusta tai ihan vaan kanaa ja katkarapuja. Versioita on paljon ja päätyylisuunnat ovat creole- ja cajun-gumbo. Meidän gumbo ei varmasti ole autenttinen ja on ottanut vaikutteita molemmista tyylisuunnista.

Kun aloimme tehdä gumboa, hyvin pian tajusimme, että gumbon on tarkoitus olla lähes keitto, joka muistuttaa ranskalaista bouillabaissea monelta osin. Me tosin annoimme padan keittyä kokoon, mutta yhtä hyvin se olisi toiminut keittona. Siinä mielessä gumbo eroaa siis esimerkiksi jambalayasta ja paellasta, että mahdollinen riisi tarjotaan gumbon kanssa lisukkeena. Tämän oivalluksen saaneena olimmekin hyvin tyytyväisiä, että viiniksi tuli valittua aito pronvencelainen rosee; olihan gumbon taustallakin ranskalaisten siirtolaisten vaikutteita ja bouillabaissen paras kaveri on juuri kuiva rosee.

Kana ja chorizo-raakamakkara laitettiin ensin paistumaan pannuun.


Tässä välissä ehti korkkaamaan kokkaus- ja ruokaviinin, ranskalaisen ihastuttavan aromikkaan ja raikkaan roseeviinin Terres de Bernen (14,99 €).


Terres de Berne


Koko ajan suosiotaan kasvattavat roseeviinit maistuvat näin keväällä, jolloin Alkokin listaa lukuisia uutuuksia valikoimaansa. Provencessa roseeviiniä tuotetaan eniten ja alueen viinit ovat laajalti tunnettuja. Provencelaisten valikoima on vakiintunut ainakin Suomessa, sillä niistä tietää, mitä saa. Useimmat meillä myytävät Provencet roseet ovat väriltään yhdenmukaisia, hennosti lohenpunaisia. Laatu- ja tyylivaihtelua tietenkin jonkin verran on, mutta harvemmin tulee totaalista pettymystä vastaan. Toulonin lähellä sijaitseva Bandol on tunnetuin ala-alue, mutta tämän päivän viinimme on suurimmalta ala-alueelta Côtes de Provence, josta tulee kohtuuhintaisia, mutta usein hyvinkin päteviä viinejä.

Terres de Bernen kulmikas pullo tuo mieleen hajuveden ja viinissä onkin ohuelti kukkaisuutta - hyvällä tavalla. Viini on kuiva, keskivaiheilla maistuu punaiset marjat ja loppumaussa tulee esille aromikasta mausteisuutta. Pääasia viinissä on kuitenkin astetta runkoisampi ote, mikä syntyy maukkaasta sitruksisesta hapokkuudesta. Kokonaisuus on jopa terävä, mikä tekee siitä hyvän ruokaviinin, mutta se saa sellaisenaankin veden nousemaan kielelle.

Gumbon kanssa tuntuu kuin viini olisi suunniteltu juuri mausteiselle padalle. Vaikka gumbo ei ole kalakeitto, yhdistelmästä tulee elävästi mieleen kesäinen Nizza ja monet muut Välimeren paikat, joissa bouillabaissea ja roseeta on tullut nautittua. Ihastuimme Terres de Bernen tyyliin ja rakenteeseen välittömästi. Suosittelemme sitä etenkin ruokaviiniksi kesäisille salaateille, mausteiselle kanalle, keitoille ja meren eläville. Ja ruoassa saa olla mielellään valkosipulia.

Sitten kasvikset pannuun kypsymään


Gumbon aineksiin kuuluu myös tomaatti. Lisäsimme tomaattipyrettä sekä kuorittuja tomaatteja.


Viimeisenä lisättiin katkaravut.


Valmis gumbo koristeellaan kevätsipulilla ja persiljalla. Tämä oli isossa pannussa tehty versio gumbosta, jota voi syödä haarukalla. Variaatioita löytyy monia. Usein aito gumbo onkin paljon liemevämpää ja liemi tummemman ruskeaa ja paahteista. Nauti gumbo leivän tai riisin kanssa ja juomaksi Provencen roseeta.


Kuvat: Viinikartta.fi