Amarone vs Barolo

Tammikuussa kerroimme, että amarone on monelle suomalaiselle viininkuluttajalle tuttu italialainen suuri punaviini, mutta huomasimme myös barolon maistuvan viinillisille vasta-alkajillekin. Tästä innostuneena laitoimme nyt amaronen ja barolon vastakkain. Tällä kertaa kuutta punaviiniä oli maistelemassa 8 henkilöä, joilla keskimäärin oli vain vähän kokemusta italialaisista viineistä.

Viinien arvioinnissa on tärkeää maistaa ne ensin "sokkona" ilman ruokaa. Tunnelman luomiseksi maistelimme alkuun antipasto-pöydästä ja nautimme proseccoa. Sitten keskityimme varsinaiseen illan teemaan eli italialaisiin punaviineihin. Kun punaviinit oli maistettu huolella kolmeen kertaan, pisteytimme viinit. Lopuksi nautimme viineistä pääruoan seurassa.

Kuusi viiniä, kahden kauppa

Italiassa on suuri määrä viinialueita ja tuotantomäärältään maa on maailman suurin. Olen joitakin kertoja kuullut, ettei joku pidä lainkaan italialaisista viineistä. Siis oikeasti? Alkostakin löytyy tuhatkunta italialaista viiniä, joiden monimuotoisuus on suurta, joten kaikkia italoviinejä ei kannata niputtaa samaan kategoriaan parin tai edes muutaman kokemuksen perusteella. On kuitenkin totta, että monista italialaisista punaviineistä löytyy tiettyä maanläheisyyttä, joka on vain italoviineille tyypillistä.

Tarkoituksemme olikin tutustua kuuteen hyvin erilaiseen italialaiseen punaviiniin ja testata löytyisikö niistä yhteinen nimittäjä. Samalla selvittäisimme, mikä viini miellyttäisi eniten suomalaista viininkulauttelijaa. Tulos ei ollut millään lailla yllätys, sillä äänestyksestä muodostui kahden kauppa: amarone ja barolo olivat ylivoimainen kärkikaksikko. Ja jos italopunkuissa onkin yhteistä täyteläinen tumma hedelmäisyys ja maanläheinen vivahde, parempi on kuitenkin puhua eri alueiden ja rypäleiden tyypillisistä ominaispiirteistä.

Kevyt Abruzzo ja makeahko sisilialainen

Suuria määriä tuotettu Montepulciano d'Abruzzo oli joukon kepein viini. Se on kotoisin Keski-Italiasta Adrianmeren puolelta ja sitä viedään paljon ulkomaille. Itse pidin Zaccagninin tuottaman montepulcianon (rypälelajike) keskitäyteläisestä ja helposti juotavasta tyylistä. Makeahko hillomaisuus oli kirsikkaista ja mukavan hapokasta. Lisäksi viinissä oli kohtuullisen runsasta aromikkuutta tammisen mausteisella vivahteella.

Helppo, mutta ihan tasapainoinen tapaus. Yritin perustella viinin tyyliä eri tavoin, mutta tässä viiniseurassa ymmärrystä ei maistajilta herunut. Viini koettiin todella kevyenä, liian ohuena ja jopa mehumaisena. Sorry, pisteittä jäi!

Nero d'Avola on sisilialainen rypäle ja sen nimi tulee Sisilian eteläkärjessä sijaitsevan Avolan kaupungin mukaan. Sisilialaisissa viineissä on usein erinomainen hinta-laatusuhde ja niin on myös Capoccia Nero d'Avola -viinissä. Sen täyteläisempi tyyli viehätti heti enemmän.

Viini on valmistettu osittain kuivatetuista rypäleistä, minkä ansiosta viinissä on rusinoihin ja viikunoihin viittaava jouluinen aromimaailma. Sen lisäksi hedelmäisyys on kirsikkaista ja marjaista. Sokeria on sen verran, että viini on hieman makeahko. Viinin blendiin on käytetty myös Cabernet Sauvignon -rypälettä, joka tuo viiniin tanniinisuutta. Ei hullumpi viini tähän hintaan.


Portviinimäisyyttä Apuliasta ja klassikko chianti

Järeä pullo Apuliasta tekisi vaikutuksen, jos kyse ei olisi sokkotestistä. Etelä-Italian Apuliasta tuodaan Suomeen suuren suosion saavuttaneita makeahkoja punaviinejä, jotka on usein tehty Zinfandel-rypäleistä. Italialainen nimitys rypäleelle on Primitivo. Yksi esimerkki suositusta Apulian viinityylistä on Femar Vini -tuottajan Gran Appasso, joka voitti viime vuonna Vuoden Punaviini -tittelin. Samaa tyyliä edustaa samalta tuottajalta maistamamme Gran Appasso Edizione, jonka rypäleet ovat peräisin vanhoista viiniköynnöksistä.

Tuoksu on tumman hedelmäinen, vahamainen ja siinä on häivähdys kumia, maanläheisyyttä ja vanhaa kellaria. Maku on voimakas ja lämmittävä. Monet kommentoivat sitä portviinimäiseksi, mihin vaikuttaa melko korkea sokeripitoisuus, 14 g/l, sekä peräti 16 prosentin alkoholipitoisuus. Täyteläinen maku on pyöreä, hedemäisyys tumman marjaista ja suklaistakin. Testasimme viinin myös tumman suklaan kanssa, sillä zinfandel on perinteinen suklaaviini. Ja toimihan se. Sellaisenaan viini kuitenkin oudoksutti ja sai maistajilta vain vähän pisteitä.

Neljäntenä maistettu toscanalainen Brolio Chianti Classico oli jo varmempi suorittaja. Siitä kommentointiin, että nyt on lasissa ensimmäinen oikea punaviini. Chianti oli läpikuultava viini, mutta maultaan kuitenkin täyteläinen ja tyypillinen chianti classico. Kirsikkainen hedelmäisyys ja miellyttävä hapokkuus olivat hyvässä tasapainossa ja lisänsä toi tamminen paahteisuus toffeen vivahteella. Erinomainen chianti.


Amarone ja barolo

Kahden viimeisen viinin kohdalla tuli selväksi, että tämä maistelu oli kahden kauppa. Muista viineistä ei ollut vastusta Pohjois-Italian viineille, Veneton amaronelle ja Piemonten barololle.

Hyvän vuosikerran 2001 Barolo Essenze Riserva oli hyvin kypsynyt viini, johon oli kehittynyt käsittämättömän hienoa kerroksellisuutta. Se ilmeni makuvivahteiden nopeana vaihtumisena suussa yhdenkin suullisen aikana. Sen lisäksi viinistä tuntui löytyvän loputtomasti uusia makuja. Maistelu oli kuin löytöretki.

Viini oli sävyltään läpikuultava, maku täyteläinen, kirsikkainen, marjainen ja mausteinen. Jälkimaku päättyi silkkiseen, mutta ryhdikkääseen tanniinisuuteen. Barolo sai eniten ykkössijoja (4), mutta hävisi pisteellä amaronelle. Tätä upeaa kypsynyttä viiniä on tällä hetkellä Alkossa vain magnum-pullossa.

Viimeisenä maistettu amarone oli odotetun kova. Bolla Le Poiane Amarone della Valpolicella Classico sai pisteitä kaikilta, mutta vähemmän ykkössijoja (3) kuin barolo. Alkoholia oli peräti 16 prosenttia, jonka huomasi heti tuoksussa. Maultaan tämä viime vuoden uutuusviini oli täyteläinen ja kosiskeleva viini.

Amarone tehdään kuivatetuista rypäleistä, mikä tiivistää makua ja tuo aromimaailmaan runsautta, tummaa hedelmäisyyttä ja kuivattuja hedelmiä, tällä kertaa kirsikkaa, luumuja ja rusinoita. Viiniä tasapainottaa sopivalta tuntuva makeus, sokeria viinissä on 9 g/l. Se saa tammisuuden maistumaan lakritsiselta. Todella hyvä ja kivasti rustiikkinen amarone. Ansaittu voitto!

Amarone, barolo ja chianti. Nämä Italian klassikkoviinit ottivat vertailun palkintosijat, joten tulos oli enemmän kuin tyypillinen. Amaronen kosiskeleva tyyli keräsi irtopisteetkin, vaikka baroloa arvostettiin ykkössijoissa enemmän. Merkille pantavaa on, että myös vähemmän kokeneet viininmaistelijat valitsivat voittajaviineiksi Italian parhaat ja kuuluisimmat klassikkoviinit.

8 maistajan sokkomaistelun tulokset:
1. Amarone
16 pistettä, 3 ykkössijaa
2. Barolo
15 pistettä, 4 ykkössijaa
3. Chianti Classico
8 pistettä
4. Sisilia Nero d'Avola
5 pistettä
5. Apulia Zinfandel
4 pistettä, 1 ykkössija
6. Montepulciano d'Abruzzo
0 pistettä


Kuvat: Alko ja Viinikartta

Kommentit

Suositut tekstit